Haukat
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
| Haukat | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Preeriahiirihaukka (Buteo swainsoni) | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Alaheimotlähde? | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Haukat (Accipitridae) on suuri päiväpetolintujen heimo. Siihen kuuluvat kotkat sekä monet linnut, joiden nimen lopussa on "haukka". Osa haukka-nimisistä linnuista kuuluu kuitenkin jalohaukkoihin. Haukkojen nykyinen luokittelu on sekainen johtuen räjähdysmäisesti lisääntyneestä molekyylibiologisesta tiedosta.
Sisällysluettelo |
Tuntomerkit [muokkaa]
Haukoilla on koukkunokka, vahvat jalat ja terävät kynnet. Siivet ovat leveät ja voimakkaasti harittavat, ja ne sopivat hyvin liitämiseen ja kaarteluun.[1] Naaraat ovat suurikokoisempia kuin koiraat.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Haukkojen poikaset pysyvät pesässään pitkään. Molemmat emot osallistuvat poikasten hoitamiseen, mutta pääasiassa koiras huolehtii ravinnon saalistuksesta.[2]
Ravinto [muokkaa]
Haukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa lihaa. Korppikotkia lukuunottamatta haukat pyydystävät ja tappavat saaliinsa itse.[1]
Haukkalinnut ja ihminen [muokkaa]
Haukat [muokkaa]
Haukka on arvostettu lintu monissa kulttuureissa. Haukkaa on pidetty uljaana, kauniina ja jalona lintuna. Sen näkökykyä ja nopeutta on arvostettu. Haukkojen terävät piirteet, niin nokka, kynnet kuin terävä katsekin, on koettu ihmisen aseistukseen verrattavaksi statussymboliksi. Ihmiseen totutettuja tai kesytettyjä haukkoja on käytetty metsästykseen, ja hyvät metsästyshaukat ovat olleet hyvin kalliita.
Muinaisessa egyptissä ja eräissä muissa kulttuureissa haukka on ollut jopa jumala tai jumalan apuri. Haukkojen mukaan on muun muassa nimetty urheiluseuroja kuten Atlanta Hawks, Järvenpään Haukat sekä Kiovan Sokol.
Kotkat [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Kotkat
Kotkia on haukkojen tapaan arvostettu, mutta myös pelätty. Kotkia on monissa historiallisissa vaakunoissa.
Kotka on kuvattu keskushahmoksi moneen vaakunaan, mm. Yhdysvaltain, Venäjän ja Saksan. Kotkia on myös kuitenkin pitkään pidetty myös ihmisen vihollisena. Isona lintuna kotka on ollut uhka jopa lampaan ja vuohen kokoisille kotieläimille.
Kotkia on kuitenkin myös vainottu. Kristinuskon tulon jälkeen on väitetty toisinaan pakanajumalien ja hiisien muuttuneen pedoiksi, myös kotkiksi. Vesilahdella kerrotaan pakanajumalan muuttuneen isoksi kotkaksi, joka asettui jättiläismäisen puun, Kaltaan kuusen latvaan. Puu oli niin suuri, että sitä kuvattiin satalatvaiseksi. Sen rungon kolossa mahtui yöpymään paimen lampaineen. Lähistölle haluttiin rakentaa kirkko, joten "paholaisen" asuttama kuusi kaadettiin. Työhön kerrotaan tarvitun 8 päivää ja 8 tai 12 haarniskoitua, papin siunaamaa miestä, joista osa joutui toimimaan syöttinä samalla, kun toiset hakkasivat puuta.
Vielä 1900-luvulla Suomen suurimpia kotkia, merikotkia on vainottu yleisesti. Nykyisin merikotka on harvinainen ja rauhoitettu, mutta edelleen Ahvenanmaalla niitä ammutaan luvatta, tai niiden pesiä hävitetään lähes joka vuosikenen mukaan?.
Suvut [muokkaa]
- Australaasiankanahaukat Erythrotriorchis
- Isopyrstöhaukat Megatriorchis
- Lintuhaukat Accipiter
- Viuhkahaukat Urotriorchis
|
|
|
|
|
|
- Harjakotkat Spilornis
- Kongonkäärmehaukat Dryotriorchis
- Käärmekotkat Circaetus
- Liitokotkat Terathopius
- Suohaukat Circus
- Afrikansirohaukat Chelictinia
- Amerikansirohaukat Elanoides
- Liitohaukat Elanus
- Pikkuhaukat Gampsonyx
- Madagaskarinkäärmehaukat Eutriorchis
- Kalakotkat Ichthyophaga
- Merikotkat Haliaeetus
- Filippiinienkotkat Pithecophaga
- Harpyijat Harpia
- Papuanharpyijat Harpyopsis
- Pikkuharpyijat Morphnus
- Lauluhaukat Melierax
- Bramiinihaukat Haliastur
- Haarahaukat Milvus
- Hammashaukat Harpagus
- Sääkset Pandion
|
|
- Rosvohaukat Polyboroides
- Sihteerit Sagittarius
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 88. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 23. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Kerstin Viering, Roland Dr. Knauer: Päiväpetolinnut ja pöllölinnut - Lajit, elinympäristöt, käyttäytyminen. Naumann & Göbel 2011.
- Klaus Malling Olsen – Carl Christian Tofte. Petolintuopas. Otava 2009.
- Dick Forsman: Petolinnut. Otava. 2007. ISBN 978-951-1-21147-1
- Dag Peterson, Juhani Lokki. Pohjolan petolinnut ja pöllöt. Kustannus-Mäkelä 2002.
- Dag Peterson, Juhani Lokki. Pohjolan petolinnut ja pöllöt. Kustannus-Mäkelä 2002.
- Benny Génsbøl, Pertti Koskimies. Suomen ja Euroopan päiväpetolinnut. WSOY 1995.
- Dick Forsman. Suomen haukat ja kotkat. Kirjayhtymä 1993.
- Teuvo Suominen. Lintujemme katoava aateli. WSOY 1967.
- Dick Forsman. Suomen päiväpetolinnut : haukkojen ja kotkien määritysopas. Lintutieto 1980.
Sivulta puuttuu