Vuoristo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee pinnanmuotoa. Vuoristo on myös sukunimi.
Himalaja Kansainväliseltä avaruusasemalta nähtynä. Kuvaussuunta on kohti etelää, etualalla on Tiibetin ylänkö.
Valtamerten keskiselänteet ovat mannerlaattojen rajoilla kohoavia merenalaisia vuoristoja.

Vuoristo on toisiinsä liittyvien vuorten tai vuorijonojen muodostama laaja ja korkeusvaihteluiltaan huomattava kallioperän kohoama-alue, joka erottuu ympäristöstään selvin rintein. Vuorijono on jonomainen vuoristo, jossa toisiinsa liittyvät vuoret muodostavat jonomaisen modostelman.[1][2] Vuoriston synonyymina voidaan pitää nykykielessä vuoriryhmää.[2][3] Maapallolla vuoristoja on kaikilla mantereilla ja valtamerialueilla. Korkeimmat vuoristot ovat poimuvuoristoja.[4]

Vuoristojen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisimpien syntymekanismien mukaan vuoristot voidaan jakaa poimuvuoristoihin, lohkovuoristoihin ja vulkaanisiin vuoristoihin. Poimuvuoristot syntyvät kiinteän maankuoren kivikehän eli litosfäärin laattojen rajakohtien läheisyydessä. Litosfääri on jakautunut kahdeksaan isoon ja lukuisiin pienempiin litosfäärilaattoihin. Maankuoren poimuttumista tapahtuu laattojen työntyessä toisiaan kohti, jolloin laattojen reunoilla olevaa kiviainesta työntyy yleensä sekä ylös- että alaspäin, ja kerrostuva kiviaines näkyy maan pinnalla huomattavina poimuttuneina maankohoumina.[4] Esimerkiksi Skandit, Uralvuoristo ja Alpit ovat poimuvuoristoja.

Lohkovuoristot syntyvät, kun litosfäärin kallioon syntyneet jännitykset purkautuvat niin sanottuina lohkoliikuntoina, joiden yhteydessä kallioperä repeää ja suuria kallion lohkoja siirtyy ylös- ja alaspäin.[5] Ylöspäin siirtyineitä lohkoja kutsutaan myös horsteiksi. Monet Keski-Euroopan matalat vuoristot ovat lohkovuoristoja, esimerkiksi Saksan Schwartzwald.

Vulkaaniset vuoristot ovat syntyneet laajan vulkanismin eli tulivuoritoiminnan yhteydessä. Tulivuoria esiintyy litosfäärilaattojen saumakohdissa niin erkanemis- törmäys- kuin hankaysvyöhykkeillä, sekä lisäksi niin sanotuissa kuumissa kohdissa, joissa maan vaipan sula kiviaines on työntynyt lähelle maan pintaa.[6] Euroopassa vulkaanisperäisiä vuoristoja ovat muun muassa Unkarin Mátra-vuoristo ja Islannin läpi kulkevan Atlantin keskiselänteen tuliperäinen vuorijono.

Vuoristojen huiput ja terävät piirteet tasoittuvat aikojen kuluessa eksogeenisten kulumisprosessien myötä. Esimerkiksi Suomessa muinainen Karelidien poimuvuoristo on aikojen kuluesssa kulunut ja tasoittunut.[7][8] Osa tuntureista ja Inarin allas ovat kuitenkin syntyneet myös lohkoliikuntojen tuloksena.[9]

Maapallon nykyiset vuoristot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasiassa Himalajan vuoristossa sijaitsevat maapallon korkeimmat vuoret. Maapallon pisin merenpinnan yläpuolinen vuoristo on Etelä-Amerikan länsirannikolla sijaitseva Andien vuoristo.

Norja on Pohjoismaiden vuoristoisin maa. Norjan läpi pohjoisesta etelään ulottuu Skandien vuoristo, josta osa on Ruotsin puolella. Skandien ja samalla Pohjoismaiden korkein huippu Galdhøpiggen ulottuu 2 469 metrin korkeuteen.

Suomessa vuoristoa edustavat nykyään ainoastaan luoteisimmassa Lapissa sijaitsevat tunturit Halti ja Saana.

Suuria vuoristoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.