Elbrus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elbrus
Mount Elbrus May 2008.jpg
Korkeus 5 642 m
Prominenssi 4 741 m
Sijaintitiedot
Sijainti Kabardi-Balkarian tasavalta,
Venäjän lippu Venäjä
Euroopan korkein vuori Elbrus sijaitsee Etelä-Venäjällä, Kaukasuksen päävuorijonolla
Euroopan korkein vuori Elbrus sijaitsee Etelä-Venäjällä, Kaukasuksen päävuorijonolla
Elbrus
Euroopan korkein vuori Elbrus sijaitsee Kaukasuksen päävuorijonolla Etelä-Venäjän Kabardi-Balkariassa
Vuoristo Kaukasus
Koordinaatit 43°21′18″N, 42°26′21″E
Geologia
Tyyppi Kerrostulivuori
Purkautunut viimeksi 50 jaa. ± 50 vuotta

Elbrus (ven. Эльбру́с) on Euroopan korkein vuori Venäjän Kabardi-Balkarian tasavallan länsiosassa Kaukasuksen päävuorijonolla, lähellä Georgian rajaa.[1] Euroopan unionin tai Länsi-Euroopan korkein kohta on puolestaan Alpeilla sijaitseva Mont Blanc.[2]

Elbrus on kaksihuippuinen. Korkein huippu on 5 642 metrin korkeudella [1][3][4] ja itäinen sijaitsee 5 621 metrissä[1] (toisen lähteen mukaan 5 595 metrissä).[3] Huiput sijaitsevat kaikkiaan 23 jäätiköstä koostuvalla, 122 neliökilometrin laajuisella jäätikköalueella.[1]

Elbrusin sijainti Kabardi-Balkarian kartalla
Elbrus Kabardi‑Balkariassa

Elbrus
5642 m
Elbrusin sijainti Venäjän Kabardi-Balkarian tasavallassa lähellä Georgian rajaa. Kartalla näkyvät myös Euroopan 2. ja 3. korkeimman vuoren sijainti.

Antiikin ihmiset tunsivat vuoren nimellä Strobilus ja uskoivat Prometheuksen olevan kahlittuna sinne. Elbruksen kahdesta huipusta matalammalle nousi ensin Hillar Haširov Venäjän armeijan retkikunnasta vuonna 1829. Korkeamman huipun saavutti ensimmäisenä britti Florence Crauford Groven johtama kansainvälinen retkikunta vuonna 1874.[1][2] Saksalaiset valloittivat Elbruksen vähäksi aikaa toisessa maailmansodassa.[2] Neuvostoliiton alkuvuosina vuorikiipeily oli suosittu koko kansan harrastus, ja vuorella oli toisinaan suorastaan ruuhkaa. Maaliskuussa 1936 suuri joukko kokemattomia Komsomolin jäseniä yritti kiivetä vuorelle. Kaikkiaan 33 hengen nuorisojärjestöryhmässä oli vain neljä ryhmänjohtajaa. Joukossa ei ollut talvesta huolimatta yhtään vuorikiipeilynopasta eikä enemmistöllä ollut ennakkokokemusta vuorikiipeilystä. Ryhmät onnistuivat kuitenkin kiipeämään huipuille hyvissä olosuhteissa. Alastullessa kuitenkin ensin yksi toisiinsa kiinnittyneistä seitsemän kiipeilijän ja yhden vetäjän ryhmän jäsenistä liukastui ja kaatoi alas liukuessaan muita tuulen lumesta vapauttamalla jäätiköllä. Lopulta koko ryhmä putosi; liukastuneista neljä kuoli ja muut loukkaantuivat. [5][6]

Vuonna 1964 Elbrusille avattiin suuri matkailu- ja kiipeilykeskus.[3] Nykyään vuorelle järjestetään ohjattuja ryhmänousuja. Vuonna 1967 vuorelle nousi esimerkiksi 2 400 henkeä. Vuoren juurella on useita kiipeilijöiden leiripaikkoja. 4 100 metrin korkeudessa oli kolmikerroksinen vuoristohotelli, joka toisin paloi vuonna 1998. Etelärinteellä hissit nousevat 3 450 metrin korkeudelle saakka.[1] Alueella on ainakin kymmenkunta hiihto- tai muuta hissiä ja toistakymmentä laskettelurinnettä.[7]Saksalaislähteen mukaan seudulle matkustaa tätänykyä vuosittain noin 350 000 henkeä, joista noin viisi prosenttia (eli 17 500 henkeä) tähtää vuoren huipulle.[8]

Elbrusin pohjois-, itä- ja etelärinteiden pääosa kuuluu vuoren mukaan nimettyn vuonna 1986 perustetun kansallispuiston alueeseen.[9]

Vuonna 2014 olympiatuli vietiin Elbrusin huipulle matkalla Sotšin talviolympialaisiin.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Elbrus Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)
  2. a b c Mount Elbrus: Facts About Europe’s Highest Mountain Live Science. Viitattu 17.6.2014.
  3. a b c d Mount Elbrus Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.6.2014.
  4. Mount Elbrus reconquered: Olympic Flame reaches Europe's highest point (PHOTOS) 1.2.2014. RT. Viitattu 17.6.2014.
  5. Kudinov V. F.: Tragedija na Elbruse Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)
  6. Mount Elbrus Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  7. Gornolyžnyi kompleks Prielbrusje (Elbrusin laskettelurinteiden karttoja) elbrusinfo.ru. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)
  8. Elbrus – der umstrittenste der “Seven Summits” outdooractive.com. Viitattu 18.6.2014. (saksaksi)
  9. Prielbrusje Natsonalnyi park (Elbrusin kansallispuisto) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]