Halti
| Halti | |
|---|---|
 Rajapyykki 303B Suomen korkeimmalla kohdalla Haltin rinteellä. |
|
| Korkeus | 1 365 m |
| Sijainti | Suomen ja Norjan rajalla |
| Vuoristo | Skandit |
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | tunturi |
Halti (toisilta nimityksiltään Haltia, Haltitunturi tai Haltiatunturi, ruots. Halde fjäll, pohjoissaameksi Háldi tai Háldečohkka[1]) on Skandeihin kuuluva tunturi Suomen ja Norjan rajalla. Suomen puoleinen osa kuuluu Enontekiön kuntaan, Norjan puoleiset osat Kaivuonon ja Raisin kuntiin. Haltin korkein huippu Ráisduattarháldi (1 365 m) on Norjan puolella (). Halti on ollut saamelaisille pyhä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen korkein kohta
Suomen korkein kohta (1 324 m) sijaitsee Haltin rinteellä pari kilometriä tunturin huipusta etelään Suomen ja Norjan rajapyykillä 303B (). Lähistöllä sijaitsee Norjan puolella 1 328 metrin korkeuspiste, jota pidettiin aiemmin virheellisesti Suomen korkeimpana kohtana. Usein kerrotaan, että Halti on Suomen korkein tunturin huippu, vaikka näin ei tarkasti ottaen ole. Suomen korkein tunturin huippu on Haltilta nelisen kilometriä idempänä sijaitseva Ritničohkka (1 317,1 m).[2]
Rajapyykin 303B vieressä on ollut vieraskirja vuodesta 1933 lähtien. Ensimmäisen kirjan Haltille vei naiskolmikko johtajanaan eräretkeilyn pioneeri, Kaarina Kari. Kävijöitä oli pitkään harvakseltaan, mutta viime vuosikymmeninä moottorikelkkailu on lisännyt vuosittaisten kävijöiden määrää voimakkaasti.[3] Nykyään kirjaan merkitsee nimensä noin 5 000 kävijää vuosittain. Sadastuhannes nimi kirjattiin siihen 25. huhtikuuta 2011. Merkkipaalun saavutti mieshenkilö, joka taittoi matkan Kilpisjärveltä Haltille potkukelkalla.[4]
Haltin ympäristö aina Kilpisjärven rannalla oleville Saanalle ja Mallalle saakka on geologisesti rajavyöhykettä. Suomen useita miljardeja vuosia vanha peruskallio yhtyy Käsivarren äärimmäisessä nurkkauksessa Kölivuoriston varsin nuoreen, 400–600 miljoonaa vuotta vanhaan kallioperään.[5] Erikoinen yksityiskohta on Haltin yläosan rinteillä laajalla alueella oleva rusehtava, ruosteen värinen ja hyvin rosoinen kiviaines.
[muokkaa] Vaeltaminen Haltille
Haltille pääsee useita eri reittejä, kesällä kävellen ja talvella hiihtäen. Suomen puolelta tavallisin lähtöpaikka on Kilpisjärvi, josta matka Kalottireittiä pitkin Haltille on noin 55 kilometriä. Tällä reitillä kuljetaan useiden Käsivarren kuuluisien nähtävyyksien ohi. Näitä ovat mm. Meekonlaakso jylhine pahtaseinineen, erikoinen Saivaara sekä Pitsuskönkään vaikuttava vesiputous. Haltin juurella on uudehko autio/varaustupa. Monet vaeltajat käyvät Haltilla läheiseltä Pitsusjärven autiotuvalta, josta matkaa Haltin huipulle on Kalottireittiä pitkin noin 12 kilometriä. Pääosa matkasta on loivaa nousua ja vain viimeiset kilometrit ovat jyrkkää kapuamista. Haltille nousuun ei tarvita kiipeilyvarusteita.[6]
Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja Haltin vaellukselle ovat Norjan puolella Gálggojávri talvella tai Didnujoki kesällä. Näistä kummastakin noustaan yleensä Didnujokivartta ensin Lossujärvelle ja edelleen Urtasjokilaaksoa seuraten länteen Pitsusjoelle saakka. Sieltä käännytään Kalottireitille kohti pohjoista ja Haltia. Kolmas Norjan puolella oleva usein käytetty lähtöpaikka on Guolasjávri, jonne pääsee heikkokuntoista tietä pitkin autolla. Tien päästä on matkaa Haltille alle kymmenen kilometriä.
-
Rusehtavia kiviä Haltin rinteellä
-
Näkymä Haltilta etelään. Kuvassa näkyvät Haltijärvi ja Pitsusjärvi.
-
Govdajohkan putous Kalottireitin tuntumassa Haltin eteläpuolella, Halti näkyy kuvassa taustalla keskellä.
[muokkaa] Katso myös
- Luettelo Suomen korkeimmista kohdista
- Luettelo Suomen suurimmista prominensseista
- Luettelo maiden korkeimmista kohdista
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kaikusalo, Asko ja Metsälä, Yrjö: Tarujen tunturit, sivu 21. WSOY, Porvoo 1979 (2.painos), ISBN 951-0-06594-3, katso myös http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php | Viitattu 7.1.2012
- ↑ Suomen korkeus onkin 1324 metriä Maanmittauslaitos. Viitattu 6.7.2007.
- ↑ Järvinen, Antero & Lahti, Seppo: Suurtuntureiden luonto. Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, s. 199–202. Helsinki: Palmenia kustannus, 2004. ISBN 952-10-1142-4.
- ↑ Potkukelkkailija sadastuhannes Haltin valloittaja Yle.fi. 25.4.2011. Viitattu 26.4.2011.
- ↑ Kilpisjärven alueen geologiaa Helsingin yliopisto / Kilpisjärven biologinen asema.
- ↑ http://www.luontoon.fi/retkikohteet/eramaaalueet/kasivarsi/reitit/Sivut/Default.aspx Luontoon.fi. Viitattu 4.10.2011
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Halti ja Haltin vaellus Vaellus ja retkeily -sivustolla.
