Liitokotka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liitokotka
Terathopius ecaudatusEYP13A.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Terathopius
Laji: ecaudatus
Kaksiosainen nimi
Terathopius ecaudatus
(Daudin, 1800)
Levinneisyyskartta
Gaukler Terathopius ecaudatus world.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Liitokotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Liitokotka Commonsissa

Liitokotka (Terathopius ecaudatus) on afrikkalainen kotka.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 80–85 cm, siipien kärkiväli 170–180 cm ja paino 2–3 kg. Kooltaan se on maakotkan luokkaa, mutta on hyvin lyhytpyrstöinen, pitkäsiipinen ja isopäinen. Vanhat linnut ovat kolmivärisiä: pääosa puvusta on musta, siivillä on laajat hopeanvalkoiset kuviot ja keskiselkä, koivet sekä nokka ja kalju naama ovat punertavat. Naaraan siivellä on enemmän ruskeaa kuin mustaa. Nuori lintu on kauttaaltaan ruskea. Liitokotka elää enimmäkseen ilmassa, sillä se lentää päivän aikana kahdeksan-yhdeksän tuntia ja kulkee päivässä 300–500 kilometriä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitokotkat elävät Afrikassa Saharan eteläpuolella Senegalista Sudaniin ja Somaliaan ja sieltä eteläiseen Afrikkaan Oranjejoelle ja Kapmaahan saakka. Lajin elinympäristön ala on yli 10 miljoonaa neliökilometriä, ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta se vierailee ilmeisen säännöllisesti Punaisenmeren takana Arabian niemimaalla. Euroopassa tavatut liitokotkat on tulkittu tarhakarkulaisiksi.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitokotkille kelpaavat lähes kaikki maastotyypit niin autiomaista, metsistä, vuoristosta kuin ihmisasutuksen tuntumastakin. Vuoristossa niitä tavataan neljän kilometrin korkeudelle saakka. Niitä tavataan myös rannikoilla ja vesistöjen äärellä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji muodostaa elinikäisen parisuhteen. Pesä on puussa, usein lähellä tietä tai rautatietä, ja se on käytössä useita vuosia. Laji ei piittaa ihmisistä muuten kuin siinä tapauksessa, että pesäpuuhun kiivetään tai se muuten kokee itsensä uhatuksi. Naaras munii yhden munan, jota se hautoo 42–43 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–4 kuukauden ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitokotkat saalistavat enimmäkseen keskikokoisia lintuja, kuten kyyhkyjä ja hietakyyhkyjä, sekä nisäkkäitä. Ne syövät myös raatoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Terathopius ecaudatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)