Maakotka

Wikipedia

Maakotka
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes Heimo: Haukat Accipitridae Suku: Kotkat Aquila Laji: chrysaetos
Kaksiosainen nimi
Aquila chrysaetos Linnaeus, 1758
Maakotkan levinneisyys. Vaaleanvihreä pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, tummanvihreä ympärivuotisesti.
Katso myös
Maakotka Wikispeciesissä   Maakotka Commonsissa

Maakotka eli kotka (Aquila chrysaetos) on tunnetuimpia kotkia.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Suojelu 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Maakotka on pitkäsiipinen kotka, jonka erottaa merikotkasta siitä, että sen siipien leveys on sama kuin pyrstön pituus. Nuorella linnulla on isot vaaleat laikut siivissä, ja nuoren linnun valkoisessa pyrstössä on musta kärkivyö (vertaa piekanaan). Vanhat linnut ovat kauttaaltaan tummempia, korkealla taivaalla nähtynä lähes mustia. Naaras on perusväriltään ruskeampi kuin koiras.

Maakotkan pituus on 80–93 cm, siipien kärkiväli 190–225 cm. Naaras on isompi. Koiras painaa keskimäärin 3,5 kg, naaras 5,2 kg. Maakotka ääntelee vähän, joskus viheltelee "klyyh". Nuoret yksilöt ja naaraat saattavat piipittää.

Vanhin suomalainen rengastettu maakotka on ollut 24 vuotta 11 kuukautta ja 15 päivää vanha.^lähde? Maailman vanhin maakotka on 69-vuotias ja pesii venäjällä Siperian öljykentillä.^lähde?

[muokkaa] Levinneisyys

Maakotka elää Alpeilla ja Skotlannissa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Suomessa maakotka pesii Lapissa, Maanselällä ja Suomenselällä. Aiemmin maakotkaa tavattiin koko Euroopassa, mutta nyt se on kadonnut muualta paitsi Fennoskandiasta, Alpeilta, Espanjasta, Sardiniasta, Balkanilta, Virosta ja Skotlannin erämaista. Muilla mantereilla on tapahtunut samansuuntaista kehitystä: kotka häviää alavammilta mailta ja rannikoilta, mutta on toistaiseksi säilynyt vuoristoissa ja syrjäisillä seuduilla. Suomessa pesii 460-480 paria vuoden 2008 laskennan ja arvion mukaan. Euroopan kanta on 5 000–5 600 paria.

[muokkaa] Elinympäristö

Maakotka elää vuoristoissa ja ylänköalueilla, erämaissa.

[muokkaa] Lisääntyminen

Maakotka rakentaa suuren risulinnan vanhaan puuhun tai kallionkielekkeelle. Risulinnaa kasvatetaan vuosi vuodelta niin, että se saattaa olla lopulta halkaisijaltaan kaksimetrinen ja korkeudeltaan metrin. Naaras munii kaksi munaa alueesta riippuen tammi- ja toukokuun välillä. Emot hautovat 43–44 päivää . Poikasia ruokitaan pesään noin 80 päivää (11–12 viikkoa), ennen kuin ne uskaltautuvat kokeilemaan lentämistä. Puolisot solmivat elinikäisen parisuhteen ja saattavat metsästää yhdessä samaa saaliseläintä.

[muokkaa] Ravinto

Maakotka syö melkein mitä tahansa eläimiä, esimerkiksi Suomessa metsäjäniksiä, kanalintuja ja muita keskikokoisia saaliseläimiä. Syö myös raatoja ja poronvasoja.

[muokkaa] Suojelu

Suomen uhanalaisten lajien luettelossa maakotka on VU eli vaarantunut, rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Sille on laadittu myös erityinen suojeluohjelma. Nykyisin pahin uhka on liikkuminen pesimäalueilla. Vaino on vähentynyt, etenkin koska valtio korvaa porovahinkoja paliskunnille.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Maakotka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
• Maakotkakamera – webkamera maakotkan pesällä Pudasjärvellä
• Tunturi, Markkola, Hellström, Ylönen 2003: Maakotka 2000; viisi vuotta suojelutyötä maakotkan elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, ISBN 951-98108-1-1