Piekana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piekana
Buteo lagopus 29283.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Buteoninae
Suku: Hiirihaukat Buteo
Laji: lagopus
Kaksiosainen nimi
Buteo lagopus
(Pontopiddan, 1763)
Levinneisyyskartta
Piekanan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue
Piekanan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Piekana Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piekana Commonsissa

Piekana (Buteo lagopus) on haukkojen heimoon kuuluva petolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piekana on keskikokoinen petolintu, jonka pituus on 49–59 cm, siipien kärkiväli 120–150 cm ja paino 600–1 280 g. Naaras on koirasta kookkaampi. Se muistuttaa muodoltaan ja kooltaan hiirihaukkaa, mutta siivet ovat pidemmät. Harjaantunut tarkkailija erottaa jo matkan päästä nämä kaksi lajia siitä, että piekana pitää liidossa ja kaarrellessaan siipiä selvemmin V-asennossa kuin hiirihaukka.

Yläpuoli on tumman harmaanruskea. Kaikissa puvuissa pyrstö on valkea ja siinä on tumma kärkivyö - selvin vanhoilla ja epäselvin nuorilla linnuilla. Alta huomattavan vaalea - siivissä mustat karpaalilaikut ja siipisulkien kärjet tummat, mutta muuten siivet alta pääosin lähes valkeat. Vatsassa on tummaa kuviointia.

Muista hiirihaukkalajeista poiketen koiras, naaras ja nuoret linnut voi erottaa maastossa toisistaan suhteellisen vaivatta. Vanhalla koiraalla on vaalea vatsa ja tumma huppu. Muuten valkean pyrstön yläpinnalla on leveä musta kärkivyö ja 2-4 kapeaa tummaa raitaa. Vanhan naaraan pää on vaalea ja vatsa tumma. Pyrstössä vain kärkivyö. Nuorilla linnuilla siiven tumma takareuna ja pyrstön kärkivyö epäselvärajaiset. Pää on nuorilla vaalea, lähes valkea, ja vatsa tasaisen tumma.[2]

Vanhin suomalainen rengastettu piekana on ollut 17 vuotta 7 kuukautta ja 23 päivää vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla sekä Euraasiassa että Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Se on pääasiassa muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa, keskisessä Aasiassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa. Talvehtijoita nähdään hyvinä myyrävuosina eteläisessä Suomessakin. Suomessa nähdään piekanoja etenkin muuttoaikana: Norjan ja Ruotsin piekanat muuttavat yleensä Keski- ja Etelä-Suomen läpi. Päämuuttoaika Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla ja lokakuun alussa. 1 000–4 000 paria pesii Pohjois-Suomessa ja runsaina myyräkeväinä laji voi pesiä Keski-Suomessa, joskus jopa Etelä-Suomessa, kuten vuonna 2009. Euroopan pesimäkanta vaihtelee 13 000 ja 21 000:n parin välillä. Venäjän kanta on 80 000–120 000 paria. Maailman populaation koko on 100 000–1 000 000 yksilöä ja lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää avoimella tundralla mutta hyvinä jyrsijävuosina myös tunturien metsissä ja pohjoisen taigalla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piekana rakentaa pesänsä suureen lakkalatvaiseen mäntyyn tai tunturialueilla kallionjyrkänteelle. Se voi myös käyttää kalasääsken tai ihmisen rakentamaa valmista pesäalustaa. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja parilla on myös vaihtopesiä. Pesä on vuorattu paksulla kerroksella sammalia, kuivia ruohoja ja myös tuoreilla kasveilla. Naaras munii 2–7 munaa, tavallisimmin kolme tai neljä. Munamäärä on suurin hyvänä jyrsijäkeväänä. Naaras hautoo 28–31 päivää, koiraskin voi joskus hautoa. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka oppivat lentämään 39–43 päivän ikäisinä. Jos ravintotilanne muuttuu huonoksi poikasvaiheessa, voivat vanhemmat poikaset syödä pienemmät.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piekanan pääasiallista ravintoa ovat sopulit ja myyrät. Se syö myös sammakkoeläimiä, pieniä ja keskikokoisia lintuja, matelijoita ja isokokoisia hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Buteo lagopus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  2. Forsman, Dick 1992: Piekanan iän ja sukupuolen määrittäminen. - Lintumies 1.1992 s. 28-33. LYL.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]