Muuttohaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muuttohaukka
PeregrineFalcon.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: peregrinus
Kaksiosainen nimi
Falco peregrinus
Tunstall, 1771
Levinneisyyskartta
PeregrineRangeMap.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Muuttohaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Muuttohaukka Commonsissa

Muuttohaukka eli jalohaukka (Falco peregrinus) on keskikokoinen päiväpetolintu. Se on maailman nopein eläin ja voi pystysuorassa syöksyssä kiitää jopa lähes 400 km/h.[2] Laji kärsi vakavasti DDT:stä ja muista ympäristömyrkyistä, mutta Suomen kanta on nyt elpymään päin. Muuttohaukka kuuluu laajimmalle levinneisiin petolintuihin. Lajin kuvaili ja nimesi Marmaduke Tunstall vuonna 1771.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan muuttohaukan väritys on yläpuolelta tumman siniharmaa, vatsapuoli on valkea ja siinä on tiheää poikittaisjuovitusta; koiraan vatsan poikkijuovitus on naaraan juovitusta tiheämpää. Päässä on musta huppu, posket ovat valkeat ja nokantyvi on keltainen. Jalat ovat keltaiset.

Nuorella linnulla yläpuoli on tummanruskea, alapuoli vaalea, hieman beigensävyinen. Nuorella linnulla vatsassa on pitkittäisjuovitusta, toisin kuin vanhalla.

Muuttohaukat voivat olla 51 cm pitkiä. Naaraat ovat koiraita jopa 30 % kookkaampia. Siipien kärkiväli on 80–119 cm. Paino on koiraalla 550–700 grammaa ja naaraalla 900–1 200 grammaa.

Vanhin suomalainen rengastettu muuttohaukka on ollut 16 vuotta 7 kuukautta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli ruotsalainen 17 vuotta 4 kuukautta vanha muuttohaukka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttohaukkoja on kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Etelämannerta. Suomen Lapissa ja Perä-Pohjolassa pesii arviolta 250–290 paria ja kanta on elpymässä. Laji on kuitenkin luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.[3] Euroopassa pesii 5 600–6 100 paria, joista Britteinsaarilla noin 1 500. Nimensä mukaisesti haukat muuttavat, etenkin pohjoisesta etelään, mutta muutenkin ravintorikkaammille alueille pois karuilta pesimäalueilta talvehtimaan. Suomalaiset muuttohaukat talvehtivat Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Keväällä ne saapuvat huhtikuussa, syksyllä lähtevät syys-lokakuussa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttohaukat asuvat lähinnä vuoristoisilla alueilla ja isoilla märillä suoalueilla; Suomen kanta pesii pääosin aapasoilla. Muuttohaukkoja kasvatetaan myös vankeudessa metsästyshaukoiksi.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttohaukka pesii mieluiten jyrkillä kallioseinämillä, jonka läheisyydessä on avaria ja hyviä metsästysmaita. Nykyään se on levinnyt etelämmäs, paikkoihin joissa ei ole kalliopahtoja. Soilla pesivät muuttohaukat pesivät mättäällä, tasaisessa maassa. Vaalean punertavia tai ruskehtavia munia on kahdesta neljään kappaletta. Naaras hautoo 29–30 päivää, ja koiras hankkii sille ja poikasille ruoan. Poikaset oppivat lentämään 5–6 viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttohaukka syö lintuja ja piennisäkkäitä. Tärkeää ravintoa ovat erityisesti kahlaajat ja vesilinnut, jotka muuttohaukka pyydystää suoraan syöksystä. Myös mustarastaat ovat ruokalistalla.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Egyptissä muuttohaukka oli palvonnan kohde. Sitä pidettiin auringonjumala Horuksen lapsen ruumiillistumana. Muumioidun vainajan sisäelimiä sisältävän ruukun päälle asetettiin usein muuttohaukan kuva. Toisinaan vainajien kesy haukka jopa muumioitiin yhdessä omistajansa kanssa.

Muuttohaukka populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Popmuusikko Riki Sorsa on levyttänyt ruotsalaisen Pugh Rogefeldtin Aftonfalken-kappaleeseen perustuvan Muuttohaukka-nimisen kappaleen vuonna 1983.[4] Alkuperäiskappaleen nimi aftonfalken merkitsee kuitenkin punajalkahaukkaa.

Muuttohaukan japaninkielinen nimi, hayabusa, on antanut nimen sekä japanilaiselle hävittäjälentokoneelle, Nakajima Ki-43 Hayabusalle, että eräälle maailman nopeimmista sarjavalmisteisista moottoripyöristä, Suzuki Hayabusalle.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Falco peregrinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
  2. http://www.bbc.co.uk/northernireland/raptors/didyouknow-peregrines.shtml
  3. Muuttohaukka Lintuatlas.fi. Viitattu 3.6.2014.
  4. http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?kappale=muuttohaukka&culture=fi&id=84a1b767-a475-4ca6-bfd5-e29420c5fe5a

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jorma Luhta. Muuttohaukka - Taivaanjumala. Maahenki 2007.
  • J. A. Baker. Muuttohaukka. WSOY 1971.
  • Eero Murtomäki. Haukkaneva. Gummerus 1975.
  • Teuvo Suominen. Lintujemme katoava aateli. WSOY 1967.
  • Lindberg, P., Odsjö, T. & Wikman, M. 1983: Muuttohaukan sulkien elohopeapitoisuuksista Suomessa. - Ornis Fennica 60:28-30.
  • Wikman, Marcus 1983: Suomen muuttohaukkakannan muutoksista 1970-82. – Lintumies 1.1983 s. 31-34. LYL.
  • Wikman, Marcus 1990: Allikosta ojaan: Suomen muuttohaukat 1980-luvulla. - Lintumies 2.1990 s. 54-58. LYL.
  • Muuttohaukka Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Muuttohaukka (Falco peregrinus)
  • ITIS: Falco peregrinus (englanniksi)