Haukkametsästys

Metsästyshaukka koulutettavana

Haukkametsästyksessä käytetään kesytettyjä ja koulutettuja haukkoja pyytämään kullekin haukkalajille "luontaiseksi" luokiteltua riistaa. Metsästyshaukan valintaan vaikuttaa tärkeimpänä metsästysalueen laatu.

Metsäisessä ja peitteisessä maastossa lyhytsiipiset haukat kuten kanahaukka, joka on metsä-spesialisti, ovat yleisesti käytettyjä metsästyshaukkoja. Tämä siksi, että metsä on kanahaukan luontainen elinympäristö, ja se on sopeutunut saalistamaan siellä. Kanahaukka on erittäin, nopea sprintteri, jonka käännökset ovat salamannopeita ja joka lentää kiinni yllätystä, ja lentonopeutta hyödyntäen, lähes minkä tahansa kanahaukan luontaisen saaliseläimen tai linnun. Kanahaukka pyytää mm. metsäkanalintuja, jäniksiä sekä vesilintuja, eli juuri samoja riistaeläimiä mitä ihminenkin metsästää.

Kanahaukan luonne tosin on vaikea, ja siksi sen kouluttamiseen tarvitaan tietoa, taitoa, aikaa ja paljon kärsivällisyyttä. Kanahaukka ei ole paras mahdollinen aloittelijan lintu, vaan vaatii hoitajaltaan paljon. Haukan pitää lisäksi olla nykyään DNA-testattu, mikrosirutettu, rengastettu ja sillä pitää olla Cites-todistus. Haukkoja kasvatetaan nykyisin tarhoissa, ja ne ovatkin lähes ainoa tapa saada metsästyshaukka. Haukat ovat ns. sekakantaa eivätkä näin sovellu päästettäväksi luontoon risteytymään villien haukkojen kanssa.

Metsästyshaukka on erittäin arvokas, vaikeasti hankittava ja siksi se varustetaankin nykyisin poikkeuksitta joko radiolähettimellä tai GPS-lähettimellä. Näin mahdollinen haukan karkaaminen saadaan estetyksi. Kanahaukalla pyydetään Keski-Euroopassa pääasiassa jäniksiä, rusakoita sekä kaneja. Metsäkanalinnut ovat rauhoitettuja, mutta niiden tilalla on fasaani. Niin koulutettu metsästyshaukka kuin sen villi siskokin iskevät saalistustilanteessa monesti ohi. Metsästäjällä täytyy olla erittäin hyvä kunto, sillä haukkametsästys vaatii myös metsästäjältä kovaa sprinttikykyä. Kanahaukka kykenee iskemään päivän aikana parikymmentä kertaa, joten mahdollisuus saada saalista on kohtalainen, mutta ei varma. Saalisvarmuuteen vaikuttavat myös metsästäjän refleksit, kuinka nopeasti se kykenee lähettämään käsivarreltaan haukan lentoon. Pienikin myöhästyminen, ja saalis ehti liian kauas (kanahaukka on lyhyen matkan sprintteri).

Haukkametsästys on valittu marraskuussa 2010 UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon,^lähde? joka on erittäin merkittävä kunnianosoitus tälle vanhalle metsästysmuodolle^{kenen mukaan?}. Haukkametsästystä ei ole kielletty Suomessa, vaan kiellot metsästyshaukkojen käyttämisestä ovat koskeneet hakemuksia rauhoitettujen lintujen pyytämiseen.^lähde? Laillisen pienriistan metsästämiseksi on Suomeen myönnetty yksi metsästyshaukan tuontilupa tiukoin tuontiehdoin vuonna 2011. Tämä on hyvä merkki metsästysmuodon kannalta, ja mahdollisesti tarkoittaa haukkametsästyksen lisääntymistä Suomessa lähitulevaisuudessa.

Haukkametsästyksessä nykyisin yleisesti käytettyjä lajeja ovat tunturihaukka, muuttohaukka, kanahaukka, varpushaukka sekä amerikkalaiset lajit amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis) ja ritarihaukka (Parabuteo unicinctus), joita kasvatetaan häkkilintuina myös Euroopassa. Monia muitakin lajeja on käytetty; merkintöjä on maakotkan käyttämisestä susien metsästykseen Kazakstanissa.