DDT
| DDT | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 50-29-3 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C14H9Cl5 |
| Moolimassa | 354,5 g/mol |
| Sulamispiste | 109 °C (155 K) |
| Kiehumispiste | 260 °C (281 K) |
| Tiheys | 1,6 g/cm3 |
DDT:n moolimassa on 354,5 g/mol, sulamispiste 109 °C, kiehumispiste 260 °C, tiheys 1,6 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 50-29-3.
DDT eli diklooridifenyylitrikloorietaani (C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[1]. Sitä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä ja moskiittoja, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään aineen toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[2] Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[3]
DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta, joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen. Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssia kuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Jotkut hyönteiset omaavat kuitenkin mutaation natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.lähde?
DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin.lähde?
DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla. Maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.lähde?
Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymistä, koska se ohentaa munankuoria.[1][4] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista. Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.lähde?
DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä kehittyy ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[5][6]
Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö salli uudelleen DDT:n käytön hyönteismyrkkynä malaria-alueilla.[7]
[muokkaa] DDT:n kieltäminen eräissä maissa
- Ruotsi 1970
- Norja 1970
- Yhdysvallat 1972
- Länsi-Saksa 1972 (käyttökielto), 1978 (valmistuskielto)
- Iso-Britannia 1984
- Itä-Saksa 1989
- Suomi asunnoissa, varastoissa ja kotieläinsuojissa 1976, metsäkäytössä 1975, pelto- ja puutarhaviljemillä 1972[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
- ↑ DDT: From miracle chemical to banned pollutant Swiss Info
- ↑ Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
- ↑ Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Gummerus Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion
- ↑ DDT Eco USA
- ↑ WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
[muokkaa] Aiheesta muualla
- DDT:n kansainvälinen kemikaalikortti
- Siittiöitä vahingoittavia kemikaaleja on runsaasti kodin laitteissa ja tekstiileissä
