Munuainen

Wikipedia

Munuainen. Lähde: Grayn anatomia (1918).

Karitsan munuaisia

Munuaiset (lat. ren) ovat selkärankaisten virtsanerityselimistöön kuuluvia erityselimiä. Niiden tehtävänä on suodattaa pois verestä kiinteät vesiliukoiset kuona-aineet (esimerkiksi urea) ja siksi niiden merkitys onkin homeostaasin kannalta tärkeä. Lääketieteen haara joka tutkii munuaisia ja niiden sairauksia on nimeltään nefrologia.

Vanha suomenkielinen nimitys munuaisille on munaskut tai munaskuut. Usein sanaa on puhekielessä käytetty tarkoittamaan kiveksiä, mutta alkuperäinen merkitys on juuri munuaiset.^[1]

[muokkaa] Rakenne ja sijainti

Munuaisen rakenne ja osat
1. Munuaispyramidi
2. Viejäsuoni
3. Munuaisvaltimo
4. Munuaislaskimo
5. Munuaisportti
6. Munuaisallas
7. Virtsanjohdin
8. Minor calyx
9. Munuaiskotelo
10. Inferior renal capsule
11. Superior renal capsule
12. Tuojasuoni
13. Nefroni
14. Minor calyx
15. Major calyx
16. Munuaisnysty
17. Munuaispylväs

Aikuisen ihmisen munuaiset ovat pavunmuotoiset, noin 11 cm pitkät, 6 cm leveät, 3 cm paksut.^[2] Ihmisen kaksi munuaista sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa. Oikeanpuoleinen munuainen on ihmisellä ja sialla hieman vasemmanpuoleista alempana. Muilla nisäkkäillä oikea munuainen on yleensä vasemmanpuoleista ylempänä. Munuaiset sijaitsevat maksan ja pernan alapuolella, alimman rinta- ja kahden ylimmän lannenikaman tasolla. Koska munuaiset ovat arkoja elimiä niiden yläpuoli on osittain alempien kylkiluiden suojaamana ja lisäksi niitä suojaavat selkälihakset, sidekudoksinen munuaiskotelo ja kaksinkertainen rasvakerros.

Munuaiset ovat koveria selkärankaan päin. Koverassa kohdassa on munuaisportti, joka liittää virtsajohtimen, munuaisvaltimon ja -laskimon munuaiseen.

Kummankin munuaisen yläpuolella on lisämunuainen.

[muokkaa] Toiminta

Munuaisten toiminnallisia yksiköitä ovat nefronit, jotka koostuvat munuaiskeräsestä ja munuaistiehyestä. Nefroneita on yhdessä munuaisessa yli miljoona. Munuaiskeränen koostuu taas suonikeräsestä (glomerulus) ja sitä ympäröivästä suonikeräsen kotelosta, eli Bowmanin kapselista. Nefroneissa kuona-aineet suodattuvat verestä.

[muokkaa] Natrium- ja kaliumtasapaino

Natriumionit muodostavat noin 90 % kaikista solunulkoisen nesteen kationeista. Ne sitovat osmoottisesti vettä, ja pääasiassa tämä pitää solunulkoisen nesteen tilavuutta normaalina. Muuten neste poistuisi munuaisten kautta ja elimistö kuivuisi. Elimistön natriumpitoisuus säilyy samana, vaikka ravinnon mukana saatava natriummäärä vaihtelisi vuorokaudessa gramman murto-osasta kymmeniin grammoihin, sillä munuaisissa tapahtuva natriumineritys säätyy tehokkaasti tarpeen mukaan. Glomerulussuodokseen menee vuorokaudessa noin 500 g natriumia. Noin 75 % tästä imeytyy takaisin proksimaalisesta tubuluksesta. Elimistön natriumtilanne ratkaisee, paljonko natriumia reabsorboituu Henlen lingon nousevan osan ja distaalisen kiemuratiehyen alueella. Tavallisesti erittyy lopulliseen virtsaan vain 2–5 g natriumia. Kaliumioneja on solunulkoisessa nesteessä vain niukasti, mutta solunsisäisessä nesteessä ne muodostavat kationien pääosan. Virtsaan erittyy kaliumia tavallisesti 1–3 g vuorokaudessa.

[muokkaa] Verisuonitus

Munuaisportin kautta kulkeva munuaisvaltimo, joka alkaa vatsa-aortasta heti ylemmän suolilievevaltimon alta, tuo hapekasta verta munuaisille. Veri kulkee pois munuaisista munuaisportin kautta kulkevaa munuaislaskimoa pitkin, joka laskee alaonttolaskimoon.

[muokkaa] Munuaissairaudet

Munuaiskivet ovat suhteellisen yleinen ja kivulias sairaus.

Joillakin ihmisillä munuaiset saattavat kasvaa yhteen, jolloin syntyy hevosenkenkämunuaiseksi kutsuttu häiriö.

Ihminen tulee toimeen yhdellä munuaisella. Synnynnäisesti toinen munuainen puuttuu yhdellä ihmisellä noin 750:stä. Yksimunuaisisuus on yleisempää miehillä, ja puuttuva munuainen on useimmiten vasen munuainen. Joskus toinen munuainen joudutaan poistamaan leikkauksella esimerkiksi kasvaimen tai siihen kohdistuneen vakavan vamman vuoksi.^[3]

Perinnöllistä munuaisten monirakkulatautia, polykystistä munuaistautia, sairastaa maailmassa 12,5 miljoonaa ihmistä.^[4]

Diabetes voi johtaa diabeettisena nefropatiana tunnettuun munuaissairauteen. Munuaistulehdusta nimitetään nefriitiksi ja munuaiskerästulehdusta glomerulonefriitiksi. Muita munuaissairauksia ovat nefroottinen oireyhtymä ja munuaissyövät. Vaikeita munuaisoireita kuuluu myös esimerkiksi Wegenerin granulomatoosiin.

Jos munuaiset eivät kykene hoitamaan tehtäviään, käytetään dialyysiä tai tehdään munuaisensiirto. Ensimmäinen siirto tehtiin vuonna 1954.

[muokkaa] Munuainen ruokana

Pihvi ja munuaispiiras

Eläinten munuaisia syödään yleisesti. Esimerkkejä ruokalajeista, joissa munuaista käytetään, ovat pihvi ja munuaispiiras (Britannia), hökarpanna (Ruotsi) ja Riñones al Jerez (Espanja).

[muokkaa] Lähteet

• Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.

[muokkaa] Viitteet