Urea
Wikipedia
| Urea | |
|---|---|
| IUPAC-nimi | |
 |
|
| CAS-numero | {{{cas}}} |
| Kemiallinen kaava | OC(NH2)2 |
| Molekyylimassa | 60,06 g/mol |
| Tiheys | 0,750 g/cm³ |
| Sulamispiste | 133 °C |
| Kiehumispiste | hajoaa |
| Liukoisuus | 1,080 kg/l veteen (20°C) |
| SMILES | NC(=O)N |
Urea eli virtsa-aine on orgaaninen yhdiste, joka on puhtaana valkoista ja kiteistä vesiliukoista ainetta, jolla on ammoniakin haju. Ureasta käytetään myös nimitystä karbamidi tai karbonyylidiamidi. Urean CAS-numero on 57-13-6.
Urea on nisäkkäiden normaalin proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote, joksi aineenvaihdunnassa muodostuva ammoniakki muuttuu. Se poistuu elimistöstä munuaisten kautta virtsaan, eli typpi (typpiyhdiste ammoniakki) poistuu elimistöstä. Linnuilla ja liskoilla sen sijaan typen vie pois virtsahappo.
Urea oli ensimmäinen synteettisesti valmistettu orgaaninen yhdiste. Orgaanisten aineiden luultiin sisältävän "elämänvoimaa" ja olevan mahdottomia valmistaa keinotekoisesti, kunnes Friedrich Wöhler onnistui valmistamaan ureaa ammoniumsulfaatista ja kaliumsyanaatista vuonna 1828.
Teollisesti urea valmistetaan nestemäisestä ammoniakista ja hiilidioksidista korkeassa paineessa ja lämpötilassa.
Urea on tärkeä osa lannoiteteollisuuden tuotteissa, kuten esimerkiksi typpilannoitteissa, rehuraaka-aineissa sekä torjunta-aineissa (juurikääpä). Ureaa käytetään myös muoviteollisuudessa ja lääkeaineissa. Hygienia- ja kosmetiikkatuotteissa urean tehtävänä on sitoa vettä, ja näin säilyttää ihon kosteus.
Urean johdannaiset eli karbamidit ovat yhdisteitä, joissa on diamidiryhmä.
