Munuaispyramidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Munuaispyramidit (lat. pyramis renalis) muodostavat munuaisen ytimen perusrakenteen. Ydin jakautuu 10-15 erilliseen lohkoon eli munuaispyramidiin, joiden leveä tyviosa on kohti munuaisen kuorikerrosta ja kärki suuntautuu kohti munuaisallasta.[1] Munuaispyramidin kärkeä kutsutaan munuaisnystyksi (lat. papilla renalis) ja jokainen munuaisnysty sijaitsee yhden munuaisaltaasta haarautuvan munuaispikarin sisällä.[2]

Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen munuaispyramidin sisällä on lähes 100 000 nefronia. Nefronin rakenteeseen kuuluvat keräsenkotelo, sen sisällä oleva hiussuonikeränen, proksimaalinen kiemuratiehyt, Henlen linko, distaalinen kiemuratiehyt ja kokoojaputki. Munuaisvaltimosta haarautuva tuojasuoni tuo verta munuaispyramidin sisälle keräsenkotelon ontelossa olevaan hiussuonikeräseen. Siellä kapillaarien seinämien läpi suodattuu keräsenkotelon onteloon alkuvirtsaa, joka jatkaa kulkuaan munuaistiehyisiin. Valtaosa alkuvirtsasta imeytyy tiehyissä ja kokoojaputkissa munuaisytimen hiussuoniin eli takaisin verisuonistoon. Viejäsuoni kuljettaa takaisin imeytyneen nesteen pois munuaispyramidista ja edelleen munuaislaskimoon.[1]

Useiden nefronien distaaliset kiemuratiehyet laskevat samaan kokoojaputkeen. Pienet kokoojaputket yhtyvät suuremmiksi putkiksi, jotka laskevat munuaisnystyn kautta munuaisaltaaseen ulos munuaispyramidista. Alkuvirtsan takaisinimeytymistä tapahtuu ainoastaan munuaispyramidin sisällä, joten munuaisaltaaseen päätyy vain lopullista virtaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 426-445. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  2. Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 406-409. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.