Rasva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rasvaa kemiallisena yhdisteenä. Ravintoperäisiä rasvoja käsittelee artikkeli Rasvahapot.
Rasva on glyserolin ja pitkäketjuisten rasvahappojen (R>C14) triesteri.

Rasva on orgaaninen yhdiste, jota tarvitaan esimerkiksi elimistön toiminnassa. Kyseessä on glyserolin ja rasvahappojen esteri.

Kaikissa rasvoissa on sama glyseroli-osa, mutta rasvamolekyyleissä esiintyviä rasvahappoja on useita, ja niillä on eroa molekyylin pituudessa sekä tyydyttyneisyydessä.

Varsinainen rasva eli triglyseridi on glyserolin ja pitkäketjuisten rasvahappojen (R>C14) triesteri. Triglyseridit muodostuvat rasvahappojen eli pitkäketjuisten karboksyylihappojen esteröityessä glyserolin kanssa[1].

Rasvahapot muodostavat rasvojen hydrofobisen eli veteen liukenemattoman osan. Rasvahapot ovat ketjumaisia rengasrakenteettomia monokarboksyylihappoja, joissa on parillinen määrä hiiliatomeja[2].

Varsinaisia rasvoja esiintyy etenkin eläinkunnassa, mutta myös kasveissa. Suurin osa eläinten rasvakudoksesta on ihon alla ja sisäelinten ympärillä. Kasvien rasva sijaitsee tavallisimmin siemenissä. Eläinrasvat ovat yleensä huoneenlämmössä kiinteitä aineita, mutta useimmat kasvirasvat nesteitä, jolloin niitä kutsutaan öljyksi (rasvaöljy).[3] Myös kookospähkinän siemenvalkuaisesta saatavaa rasvaa kutsutaan öljyksi, vaikka se sulaakin vasta 24 asteessa[4]. Kookosöljyäkin kiinteämpää kaakaopavuista ja sheapähkinöistä saatavaa rasvaa kutsutaan voiksi[5][6].

Tuotantoeläinten rasvoilla on omia nimityksiään kuten tali, silava, ihra ja laardi.

Erilaisia rasvahappoja tunnetaan noin 100, joista 40 esiintyy yleisesti.[1] Palmitiinihappo (C16) ja steariinihappo (C18) ovat tyydyttyneistä rasvahapoista kaikkein yleisimmät. Yleisin kertatyydyttymätön rasvahappo on oleiinihappo, monityydyttymättömistä yleisin on linolihappo (molemmat C18). Rasvahapon hiiliketju on usein haaroittumaton ja koostuu parillisesta määrästä (12,14...,20) hiiliatomeja, joista yksi on karboksyyliryhmässä COOH[1]. Niinpä esimerkiksi steariinihapon kemiallinen kaava on C17H35COOH, tyydyttämättömissä rasvahapoissa vetyatomeja on kaksoissidosten vuoksi vähemmän. Mahdollisilla kaksoissidoksilla on useimmissa rasvahapoissa cis- tai Z-isomeria, transrasvoissa kuitenkin trans-isomeria.lähde?

Rasvat ovat vähemmän happipitoisia kuin hiilihydraatit, ja ne sisältävät noin kuusi kertaa niin paljon energiaa kuin vastaava massa glykogeenia.[1] Rasvan energiapitoisuus on noin 38 kilojoulea grammaa kohti.

Rasvan eurofood-yksikkö on FAT ja mittayksikkö gramma.[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvaa tarvitaan eläinten aineenvaihdunnassa. Rasva on myös yksi tärkeimmistä energiaravintoaineista.

Teollisuudessa rasvoja käytetään esimerkiksi saippuoiden, pinta-aktiivisten aineiden (tensidi) sekä voitelu-, lääke- ja torjunta-aineiden, steariinikynttilöiden, pehmittimien, muovien ja tekstiilien apuaineiden valmistukseen.

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasva on liukenee huonosti veteen, mutta hyvin poolittomiin orgaanisiin liuottimiin. Tyydyttymättömien rasvojen sulamispisteet ovat tyydyttymättömien rasvahappojen tapaan alhaisempia kuin tyydyttyneiden.[1] Tämä on seurausta tyydyttymättömien rasvojen rasva-asyylien kaksoissidosten mutkista, jotka haittaavat triglyseridi-molekyylien pakkautumista kiteiksi.

Rasva elimistössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elimistö käyttää rasvakudosta energian kuljetukseen ja triglyseridejä sekä varastointiin että kuljetukseen. Nisäkkäiden elimistö pystyy sekä tuottamaan rasvaa että muuntamaan ravinnon sisältämää rasvaa energiaksi. Liian suurella rasvakudoksen määrällä eli lihavuudella on haitallisia terveysvaikutuksia.

Solujen rasva-aineet eli lipidit voidaan jakaa kolmeen luokkaan: fosfolipidit, glykolipidit ja kolesteroli. Fosfolipidit koostuvat glyserolirungosta, yhdestä tai kahdesta rasvahappohännästä sekä fosforyloituneesta alkoholiketjusta. Glyserolirungon voi korvata myös monimutkaisempi alkoholi, sfingosiini. Fosfolipidit erotellaan toisistaan alkoholisivuketjun mukaan. Glykolipideissä on aina sfingosiiniranka, johon on kiinnittynyt sokeri tai sokereita. Kolesteroli puolestaan on lipidi tai tarkemmin tyydyttynyt alkoholi, joka pohjautuu steroideihin. Kolesteroli rakentuu neljästä hiilirenkaasta, jonka toisessa päässä on hydroksyyliryhmä ja toisessa rasvahappohäntä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e John McMurry: Organic Chemistry, Seventh Edition. Brooks/Cole, 2008. ISBN 0-495-11258-5. (englanniksi)
  2. Pirjo Napari: Orgaaninen kemia, s. 255. Opetushallitus, 1995. ISBN 951-37-1568-X.
  3. Glenn D. Considine: Van Nostrand's Encyclopedia of Chemistry 5th ed.. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 0-471-61525-0. (englanniksi)
  4. Kookosöljy – eksoottinen yleisnero Ecco Verde verkkokauppa. Viitattu 8.1.2022.
  5. Kaakaovoi. https://amppu.fi/tuote/kaakaovoi/
  6. Sheavoi (Karitevoi) Relumee. Viitattu 8.9.2023.
  7. Fineli – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.12.2011
  8. Rafael A. Cox, Mario R. García-Palmieri: Cholesterol, Triglycerides, and Associated Lipoproteins. Boston: Butterworths, 1990. ISBN 978-0-409-90077-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2022).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]