Papuanharpyija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Papuanharpyija
New Guinea Eagle.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Accipitrinae[2]
Suku: Harpyopsis
Salvadori, 1875[2]
Laji: novaeguineae
Kaksiosainen nimi
Harpyopsis novaeguineae
Salvadori, 1875
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Papuanharpyija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Papuanharpyija Commonsissa

Papuanharpyija (Harpyopsis novaeguineae) on haukkojen heimoon kuuluva kotkalaji. Se on endeeminen Uuden-Guinean saarella.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papuanharpyijan ruumiinpituus on 75–90 senttiä ja siipiväli 157 senttiä. Paino on 1,6–2,4 kiloa. Naaraat ovat koiraita suurempia.[3] Selkäpuolen höyhenpeite on harmaanruskea.[4] Siivet ja pyrstö ovat selkäpuolelta tummia, alapuolelta vaaleita ja viirullisia. Siivet ovat pyöreäkärkiset ja ruumiinkokoon suhteutettuna pienet, pyrstö sitä vastoin on pitkä ja kapea. Pyrstön ja siipien muoto tekee Papuanharpyijan lennosta nopeaa ja paremmin ohjattavaa tiheässä metsässä.[5] Rinnan yläosa on vaaleanruskea, mutta vatsa on vaaleampi. Takaraivossa on jäykistyvä röyhelo, joka on muun selkäpuolen tavoin harmaanruskea.[4] Pitkät ja lihaksikkaat jalat ovat höyhenettömät. Papuanharpyija käyttää teräviä kynsiään saaliin pitämiseen kiinni, ja koukkumaista nokkaansa lihan repimiseen.[3] Nokka on suuri, mutta ohut. Nokka on kannasta ruskehtavan musta, ja kärjestä sinertävänvaalea.[5] Papuanharpyijan väritys muistuttaa pienikokoisemman ampiaishaukan (Henicopernis longicauda) ja isopyrstöhaukan (Megatriorchis doriae) väritystä, mutta sen rinta on niistä poiketen viiruton.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papuanharpyijaa tavataan vain Uuden-Guinean saarella, joka jakautuu Papua-Uuteen-Guineaan ja Indonesialle kuuluvaan Länsi-Uuteen-Guineaan. Lajin esiintymistiheys on alhainen, mutta se on levinnyt saarella laajalle.[3] Kannan kooksi arvioidaan 2 500–10 000 lintua.[4]

Papuanharpyijan elinympäristöä ovat saaren sademetsät merenpinnan tasolta aina 3 700 metrin korkeuteen saakka.[3] Niitä on tavattu myös hakkuuaukeilla ja galleriametsissä.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papuanharpyijaa on tutkittu vain vähän ja useimmat tiedot ovat peräisin sen kotimetsistä eläviltä ihmisiltä.[5] Papuanharpyijoita näkee ja kuulee usein, mutta niitä on tarkkailtu pitkiä aikoja luonnossa hyvin harvoin. Lajin ääntely koostuu toistuvista, syvistä ja kaikuvista huudoista ja murahduksista, joita se päästää usein öisin.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papuanharpyija pääravintoa ovat puissa ja maassa liikkuvat nisäkkäät. Saaliit ovat tavallisesti pussieläimiä ja rottia, mutta niille kelpaavat myös nuoret siat ja koirat, linnut, liskot ja käärmeet.[3][4] Papuanharpyija metsästää päivällä. Se tarkkailee puiden oksilta maata ja kiertelee puita saalista etsiessään. Sen näkö on muiden petolintujen tapaan luultavasti tarkka. Kauluksen uskotaan toimivan kuulon vahvistimena ja siten auttavan saaliin löytämisessä. Havaittuaan saaliin papuanharpyija syöksyy alas ja nappaa sen jalkoihinsa tai seuraa sitä tarpeen tullen juoksemalla ja hyppäämällä maanpinnalle asti. Siipiään ja jalkojaan apunaan käyttäen se pystyy myös ajamaan saaliin lehvästön suojista ulos ja poimimaan vahvoilla jaloillaan onkaloissa piileskeleviä saaliseläimiä.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyanharpyijat ovat yksinpesijöitä. Ne rakentavat oksista suuren pesän korkeaan puuhun. Pesimäkausi ulottuu todennäköisesti sadekaudesta kuivaan kauteen.[3] Toistaiseksi on tutkittu vain yhtä käytössä ollutta pesää, jossa oli yksi poikanen. Papuanharpyijat eivät välttämättä pesi joka vuosi. Elinikä voi vankeudessa olla yli 30 vuotta.[4]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee papuanharpyijan vaarantuneeksi lajiksi.[1] Metsien hävitys Uuden-Guinean alankoalueilla on vähitellen supistanut sen pesimä- ja saalistusalueita. Hakkuut ovat luoneet teitä aiemmin luoksepääsemättömille alueille avaten ne metsästäjille. Metsästys on myös merkittävä uhka. Lajia metsästetään haulikoilla sen pyrstö- ja lentosulkien vuoksi, joita käytetään paikallisten seremoniallisissa päähineissä. Metsästyspaine on korkein tiheästi asuttujen alueiden lähiseuduilla, joilla laji on vähentynyt huomattavasti tai jo hävinnyt kokonaan.[3] Ampuma-aseiden saatavuuden lisääntyminen Länsi-Papuassa on lisännyt metsästysvaaraa. Papua-Uudessa-Guineassa aseidenomistus on sitä vastoin vähentynyt.[1] Ihmiset myös kilpailevat ravinnosta metsästämällä papuanharpyijan saalisnisäkkäitä.[3]

Papuanharpyija on rauhoitettu Papua-Uudessa-Guineassa, mutta lakia valvotaan harvoin. Se kuuluu myös uhanalaisten lajien kauppaa rajoittavan CITES-sopimuksen liitteeseen II, ja sitä tavataan useilla suojelualueilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Harpyopsis novaeguineae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Harpyopsis novaeguineae (TSN 175558) Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k New Guinea harpy eagle - Harpyopsis novaeguineae - Information - ARKive Syyskuu 2007. Wildscreen. Viitattu 23.1. 2010.
  4. a b c d e f g New Guinea Eagle (Harpyopsis novaeguineae) - BirdLife species factsheet 2009. BirdLife International. Viitattu 23.1. 2010.
  5. a b c Hildyard, Anne (Project editor): Endangered Wildlife and Plants of the World, s. 492-493. Marshall Cavendish, 2001. ISBN 0-7614-7198-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.1. 2010). (englanniksi)