Länsi-Uusi-Guinea
Sivulta puuttuu 
Länsi-Uusi-Guinea (indonesiaksi Irian Barat) on alue Indonesiassa. Se muodostuu Uuden-Guinean saaren länsiosista. Länsi-Uuteen Guineaan kuuluvat valtaosa Papuan ja Länsi-Papuan[1] provinsseista. Länsi-Uudessa-Guineassa on alueen itsenäistymistä ajavia ryhmiä.
Länsi-Uuden-Guinean pinta-ala on 420 540 neliökilometriä.
Sisällysluettelo |
Väestö [muokkaa]
Länsi-Uuden-Guinean alkuperäisväestö on pääosin melanesialaista ja jakautunut satoihin eri kieliä puhuviin heimoihin. Indonesian hallituksen siirtolaisuusohjelma on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana tuonut Länsi-Uuteen-Guineaan satojatuhansia uudisasukkaita Indonesian muista osista.
Vuonna 2005 Länsi-Uuden-Guinean asukasluku oli 2 647 000. Kuten joissain muissakin Indonesian itäisissä osissa ja Papua-Uudessa-Guineassa, väestön valtauskonto on kristinusko. Vuonna 2000 54 % länsipapualaisista piti itseään protestantteina ja 24 % katolilaisina. Muslimeja on 21 % ja alle yksi prosenttia ilmoittaa olevansa buddhalainen tai hindu. Suurten maailmanuskontojen rinnalla harrastetaan kuitenkin yleisesti myös animismia.
Historia [muokkaa]
Länsi-Uuden-Guinean kirjoitettu historia alkaa pääosin eurooppalaisten tulosta, joskin jo vanhoista indonesialaisista lähteistä löytyy mainintoja yhteyksistä alueelle. Espanjalaiset, portugalilaiset ja alankomaiset vierailivat Länsi-Uuden-Guinean rannikolla 1500-luvulta lähtien. Alankomaat perusti ensimmäisen pysyvän tukikohdan 1828 ja julisti alueen siirtomaakseen.
- 1930-luvulla syntyivät ensimmäiset papualaiset kansallistunteen ilmaukset.
- 1942 alueen pohjoisrannikko joutui japanilaisten miehittämäksi (Uuden-Guinean taistelu).
- 1962 alue liitettiin Indonesiaan oltuaan siihen saakka Alankomaiden hallinnassa
