Sääksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintua. Hyönteisalalahkosta katso sääsket.
Sääksi
OspreyNASA.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Sääkset
Pandioninae
Sclater & Salvin, 1873
Suku: Pandion
Savigny, 1809
Laji: haliaetus
Kaksiosainen nimi
Pandion haliaetus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Wiki-Pandion haliaetus.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sääksi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sääksi Commonsissa

Sääksi eli kalasääksi, joskus myös kalasääski[2], (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon.

Kalasääski luettiin aiemmin sääksien heimon (Pandionidae) ainoaksi lajiksi, mutta uudemman luokittelun mukaan se kuuluu haukkojen heimoon omassa Pandioninae-alaheimossaan.[3][4]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi on kalasääsken synonyymi, nimi, joka on yhä säilynyt monissa suomalaisissa paikannimissä (Sääksmäki, Sääksjärvi), vaikka itse lintu olisi jo aika päiviä sitten kadonnut paikkakunnalta. Yleiseen käyttöön vakiintunut muoto kalasääski lienee painovirhe.[5]

Itä-Suomessa sääkseä on murteellisesti kutsuttu myös nimillä sieksi ja siekkinen.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi on keskikokoinen petolintu, jonka siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat. Sen pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm. Koiras painaa noin puolitoista, naaras kaksi kilogrammaa. Sääksen lajityypillisessä lentosiluetissa siivet näyttäytyvät kapeina, joissa käsisiivet ovat pitkät. Siipien kärjissä on vain neljä harittajaa. Sääksen lyhyt pyrstö on melko tasapäinen. Liidon aikana sääksi pitää siipiä kulmalla, jolloin siiventaipeet työntyvät eteen. Edestä päin nähtynä siivet näyttävät olevan pehmeästi alaspäin kuperat.[6]

Euroopan vanhin rengastettu sääksi oli 26 vuotta ja 25 päivää vanha. Se oli rengastettu Suomessa.

Höyhenpuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyhenpuku on alapuolelta pääosin valkea ja selkäpuolelta tummanruskea. Rinnassa sääksellä on vaihtelevan yhtenevä ruskea rintavyö, joka naaraalla on keskimäärin laajempi ja tummempi kuin koiraalla. Samana kesänä syntyneet poikaset poikkeavat vanhoista linnuista selkäpuolen höyhenpeitteen värityksen perusteella. Nuorilla selkäpuolen höyhenet samoin kuin siipi ja pyrstösulat ovat vaaleakärkiset, minkä vuoksi koko yläpuolen yleisväritys näyttää kirjavammalta.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun ääntely

Pandion haliaetus.ogg

Sääksen kutsuääni

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Päästelee soidinlennon aikana valittavia, piipittävältäkin kuulostavia vihellyksiä ”j-ilp j-ilp j-ilp...”. Varoitusääni, jota sääksi käyttää usein lentäessään, on hieman epäpuhdas ja terävän kuuloinen ”kju-kju-kju-...”. Kutsuääni on lyhyt ja selkeästi kuuluva vihellys ”pjyp”.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Euroopassa sen pesimisalue ulottuu Skotlannin pohjoisosiin ja Itä-Saksasta Mustallemerelle vedetyn linjan koillispuolelle. Euroopassa pesii noin 5 000 paria, niistä Suomessa noin 1 200 paria, molemmat luvut ovat lisääntymään päin. Tämän arvellaan johtuvan siitä että DDT:n ja muiden ympäristömyrkkyjen vaikutus on katoamassa ravintoketjuista. Skotlannissa pesii 99 paria. Euroopan sääkset talvehtivat Afrikassa, Pohjois-Amerikan sääkset Etelä-Amerikassa. Australian sääkset eivät muuta.

Suomessa sääksi on levittäytynyt koko Suomen alueelle. Vain vähävesistöisimmiltä alueilta ja ulkosaaristosta pesivä sääksikanta puuttuu. Tiheimmillään sääksikanta on Suomessa mosaiikkimaisilla vesistöalueilla, kuten Saimaan alueella ja lounaissaaristossa. Suomen, ja samalla maailman pohjoisimmat, sääksiparit pesivät Utsjoen pohjoisosissa. Sääksi on vakiintunut esimerkiksi Vanajaveden ympäristöön pysyväksi petolinnuksi, merikotkan tapaan. Sääksen nimi on myös melko käytettykin Sydän-Hämeessä maantieteellisesti, kuten nimissä Sääksmäki ja Sääksniemi. Sääksmäen nimen kerrotaan juontuvan Sääksmäen kirkon paikalla sijainneesta suuresta kuusesta, jonka päässä oli suuri sääksenpesä. Tämän vuoksi sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi kelpuuttaa elinympäristökseen lähes minkälaisen ympäristön tahansa, jos vain riittävän lähellä on sopivia saalistusvesiä, pesäpaikka on riittävän rauhallinen ja paikalta löytyy sopiva pesäpuu.

Sääksi tekee pesänsä paikkaan josta on hyvä näkyvyys, tyypillisesti ison männyn latvaan korkealle kalliolle tai suon laitaan. Näkyvyyttäkin ehkä tärkeämpi tekijä pesäpaikan valinnassa on esteetön lentomahdollisuus itse pesälle. Pitkine siipineen sääksi on erittäin kömpelö lentäjä eikä mielellään laskeudu puiden latvuston alapuolelle. Pesäpuun vaatimuksena on latvan tukevuus. Sääksen pesä sijaitsee tyypillisesti ja lähes kaikista muista lintulajeistamme poiketen aivan puun latvassa, "puun päällä". Saman pesän ollessa käytössä vuodesta toiseen se kasvaa ajan kuluessa. Pesärakennelman koko saattaa nousta yli metriin ja paino useisiin satoihin kiloihin. Nykyisten metsienkäsittelytoimenpiteiden seurauksena metsistä on hävitetty vanhat känkkyrälatvaiset männyt, jotka luontaisesti sopisivat sääksen pesien alustaksi. Pesäpaikkapula onkin yksi merkittävimmistä sääkseen kohdistuvista uhista. Sääksen suojelemiseksi ihminen onkin tehnyt ikimäntyjen vähentyessä tekopesiä tukevaksi pesimisalustaksi. Sääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Laji pesii myös laivareitin linjamerkin päälle.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääkset solmivat elinikäisen parisuhteen. Etelä-Suomessa ne munivat vapun aikoihin 2–3 kananmunan kokoista, kanelinruskeaa munaa. Pohjoisimmassa Suomessa muninta alkaa lähes kuukauden Etelä-Suomen ensimmäisiä pesiviä pareja myöhemmin. Poikaset kehittyvät lentokuntoisiksi kahdeksassa viikossa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi syö mitä tahansa saatavilla olevia kaloja. Sääksi saalistaa lekuttelemalla 10–30 metrin korkeudella ilmassa, josta syöksyy kalan kimppuun. Se pystyy sulkemaan sierainaukot sukeltaessaan. Saaliskalojen lajikirjo riippuu eniten saalistusvesistöjen kalalajistosta. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja pienet hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Sääksen saaliskalojen keski- ja ihannekoko on noin 300 grammaa. Tätä isompiakin kaloja sääksi toki toisinaan saaliikseen saa, mutta puheet esimerkiksi puolentoista kilon saaliskaloista ovat useimmiten liioiteltuja. Myös pienemmät saaliskalat ovat varsin yleisiä. Muiden kuin kalojen esiintyminen sääksen saalisvalikoimassa on erittäin vähäistä. Todistettavasti sääksi saattaa saada saalikseen myös sammakoita ja erittäin harvinaisissa tapauksissa myös vesimyyriä ja piisameita. Niiden osuus saalisvalikoimassa on kuitenkin olematon. Kalaan lähes yksinomaan keskittyvä saalisvalikoima onkin johtanut siihen, että monissa kielissä sääksen nimi onkin "kalakotka" tai "kalahaukka".

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksi eli kalasääski elää myös Satakunnan lennoston hävittäjälentolaivue 21:n laivuetunnuksessa Pirkkalassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pandion haliaetus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)
  2. http://opettajatv.yle.fi/artikkeli?id=1848
  3. BirdLife Suomi: muutetut heimonimet Luettu 30.11.2010
  4. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Pandioninae (TSN 553476) Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  5. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma. Otava: Helsinki 1975.
  6. a b Killian Mullarney, Lars Svensson ja Dan Zetterströn yhteistyössä Peter J. Grantin kanssa: Lintuopas: Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 74 & 75. Sääksi - Pandion haliaetus. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2008, 6. painos (Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1999.). ISBN 951-1-15727-2.

Aiheesta muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sääksi.