Filippiinienkotka
| Filippiinienkotka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Pithecophaga jefferyi Ogilvie-Grant, 1896 |
||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Filippiinienkotkan levinneisyys | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Filippiinienkotka Wikispeciesissä |
Filippiinienkotka (Pithecophaga jefferyi) on yksi maailman suurimmista petolinnuista. Se on sukunsa ainoa edustaja.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 86–102 cm,[2] siipien kärkiväli noin 2 m ja paino noin 7 kg. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Valtavan kokoinen kotka, jolla on pitkä pyrstö ja suhteellisen lyhyet mutta leveät siivet. Se on samaa suuruusluokkaa kuin harpyija ja kuningasmerikotka. Sen höyhenpuku on yläpuolelta ruskea ja alapuolelta valkoinen. Niskassa on joukko pidentyneitä höyheniä. Nokka on hyvin vahva, korkea ja sivuilta hieman litistynyt.[2] Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lajin elinajan odotus on 30–60 vuotta.
Esiintyminen [muokkaa]
Filippiinienkotka esiintyy vain Filippiineillä, sen neljällä pääsaarella Luzonilla, Samarilla, Leytellä ja Mindanaolla. Laji on äärimmäisen uhanalainen, sillä maailman populaatio oli kooltaan 350–670 yksilöä vuonna 1992, joista noin 226 lisääntymisikäistä yksilöä. Valtaosa kannasta elää Mindanaolla, jossa on noin 82–223 pesivää paria. Lajin suurin uhka on sademetsien hakkuut. Myös laiton metsästys sekä kaivostoiminnan takia elinkelvottomiksi jäävät alueet pienentävät kantaa.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Filippiinienkotkat elävät sademetsissä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Reviirin koko on 25–50 neliökilometriä.[1] Pari muodostaa elinikäisen liiton. Pesä on usein dipterokarpuspuun (Dipterocarpaceae) latvassa jopa 30 m maan pinnan yläpuolella. Pesän halkaisija voi olla 3 m. Naaras munii yhden munan. Pari huolehtii yhdessä poikasestaan noin 20 kuukauden ajan, joten laji pesii vain joka toinen vuosi.
Ravinto [muokkaa]
Filippiinienkotka saalistaa lentäen matalalla latvuston yläpuolella tai istuen oksalla saalista väijyen. Se syö etupäässä apinoita ja puoliapinoita. Sille maistuvat myös pienet sorkkaeläimet ja suuret sademetsän linnut, esimerkiksi sarvinokat.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Pithecophaga jefferyi IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
