Varpushaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintua. Varpushaukka on myös Maameri-kirjasarjan henkilö.
Varpushaukka
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Lintuhaukat Accipiter
Laji: nisus
Kaksiosainen nimi
Accipiter nisus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Accnis Area Map-2.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Varpushaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varpushaukka Commonsissa

Varpushaukka (Accipiter nisus) on pienikokoinen päiväpetolintu, joka voi tulla kaupunkiinkin sieppaamaan lintulaudan ruokavieraita.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras on koirasta isompi, 35–41 cm pitkä ja siipien kärkiväli 67–80 cm; sen voi sekoittaa koiraspuoliseen kanahaukkaan, mutta kanahaukka on rotevampi, varpushaukka solakampi. Koiras on vain 29–34 cm pitkä, siipien kärkiväli 59–64 cm, se on siniharmaa selkäpuolelta ja punaruskearaitainen vatsapuolelta. Koiras painaa n. 150 g, naaras 270 g.

Ääni on kimakkaa kimitystä, koiraan ääni on korkeampi. Muistuttaa kanahaukan ääntä, mutta on selvästi korkeampaa ja nopeampaa.

Vanhin suomalainen rengastettu varpushaukka on ollut 13 vuotta 10 kuukautta 4 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 20 vuotta 3 kuukautta vanha haukka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpushaukka on levinnyt laajalle Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Pohjoisimmat pesijät talvehtivat etelässä. Suomessa pesii n. 13 000 paria, ja se on maan yleisin päiväpetolintu. Aivan pohjoisimmasta Lapista varpushaukka puuttuu pesivänä. Pääosa muuttaa elo-lokakuussa Keski-Eurooppaan, lähinnä Saksaan, ja ne palaavat maalis-toukokuussa. Euroopassa pesii 150 000–170 000 paria, joista Britteinsaarilla 33 000. Venäjän kanta on 140 000–180 000 ja Turkin 3 000–10 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpushaukka saalistaa sekä metsässä että asutuksen lähistöllä. Laajoja avomaita se välttelee, koska metsästystaktiikkaan kuuluu saaliin yllättäminen. Pesimäympäristönä on tiheä nuori (yleensä alle 50-vuotias) metsä, mielellään soistunut tai korpi. Voi pesiä myös kangasmaan ylitiheissä nuorissa männiköissä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpushaukan munia.

Reviirin koko on useita neliökilometrejä. Varpushaukka rakentaa joka kesä uuden pesän risuista puuhun, lähes aina kuuseen, joskus mäntyyn. Pesä on matala ja leveä lava. Pesäpuu on usein niin hento-oksainen, että aikuinen ihminen ei pysty siihen kiipeämään. Pesän korkeus maasta on 5–10 m. Naaras munii toukokuussa 3–7 munaa, joita se hautoo n. kuukauden. Petolintujen yleiseen tapaan naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan munittuaan, minkä takia poikaset kuoriutuvat eri aikoihin. Pienemmät koiraspoikaset varttuvat nopeammin. Pesästä ne lähtevät n. 4-viikkoisina, ja pysyttelevät reviirillä vielä useita viikkoja. Varpushaukan pesimäpiirillä on useita saaliinkäsittelypaikkoja, tavallisesti mättäitä tai kantoja, joilla voi olla suuria määriä saalislintujen höyheniä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpushaukka metsästää lintuja hippiäisen kokoisista jopa harakoihin ja kyyhkyihin. Poikasaikana tavallisimmat saalislinnut ovat peipon kokoluokkaa, tai nuoria rastaita. Saalistaa jonkin verran myös pikkujyrsijöitä. Poikueen ruokkimiseksi koiras joutuu saalistamaan kesän aikana jopa 400–500 pikkulintua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Accipiter nisus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskisuomalainen: Varpushaukka
  • Eskelinen, Olavi 1979: Varpushaukan Accipiter nisus pesä koivussa hiirihaukan Buteo buteo naapurina. - Lintumies 2.1979 s. 83. LYL.
  • Forsman, Dick & Ehrnstén, Björn 1984: Kaksi lähekkäistä varpushaukan (Accipiter nisus) pesintää. – Lintumies 4.1984 s. 178. LYL.
  • Kallela, Kari & Markku 1981: Varpushaukan loppu. - Lintumies 3.1981 s. 129. LYL.
  • Palmgren, Pontus 1932: Der Nistbiotop des Sperbers, Accipiter n. nisus (L.), auf den Ålands-Inseln. - Ornis Fennica 9:74-78.
  • Saurola, Pertti 1981: Varpushaukan muutto suomalaisen rengastusaineiston kuvaamana. - LIntumies 1.1981 s. 10-18. LYL.
  • Varpushaukka Lintukuva.fi-verkkopalvelussa