Louis Jean Pierre Vieillot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Louis Jean Pierre Vieillot (10. toukokuuta 1748 Yvetot, Ranska1831 Rouen) oli ranskalainen lintutieteilijä.

Vieillot työskenteli liikeasioissa San Domingon saarella Haitissa, kun hän Ranskan vallankumouksen pyörteissä joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin. Amerikassa ollessaan hän alkoi järjestelmällisesti tutkia lintuja, ja julkaisi 1808 teoksen Histoire naturelle des oiseaux de l'Amérique Septentrionale. Hän kuvaili suuren määrän lintuja ensi kerran tieteelle, ja 26 hänen muodostamaansa lintusukua on yhä käytössä. Vieillot oli yksi ensimmäisistä ornitologeista, jotka tutkivat lintujen höyhenpuvun muutoksia. Hän oli myös yksi ensimmäisistä, jotka tutkivat sekä eläviä lintuja että nahkoja.

Vieillot palasi vuonna 1800 tai 1801 Ranskaan, missä hän sai paikan kirjoittajana Bulletin des Loisissa. 1802 hän julkaisi teoksen Histoire naturelle et générale des colibris, oiseaux-mouches, jacamars et promerops, jonka kuvitti hänen ystävänsä Jean-Baptiste Audebert. Tätä seurasi teos Histoire naturelle des plus beaux oiseaux chanteurs de la zone torride vuonna 1806.

1816 julkaistussa Analyse d'une nouvelle Ornithologie Elémentaire -teoksessaan Vieillot esitti oman lintujen luokittelujärjestelmänsä, jota hän jatkoi teoksessaan Nouveau Dictionaire d'Histoire Naturelle 1816–1819. Vuonna 1820 Vieillot otti hoitaakseen loppuun Pierre Joseph Bonnaterren 1790 aloittaman Tableau encyclopédique et méthodique -teoksen, johon hän kirjoitti lintuja käsittelevän osan.

Vieillotin uskotaan kuolleen kurjuuteenselvennä Rouenissa 1831.

Vieillotin tieteelle kuvailemia lintuja ovat muun muassa myrskykeiju, amerikansirri, valkoperäsirri, palsasirri, tundravikla, amerikanvesipääsky, tunturikihu, pikkukiuru, intianvaris, keltarintavireo, sarakerttunen, kultarinta, vuoriuunilintu ja tiltaltti.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Histoire naturelle des plus beaux oiseaux chanteurs de la zone torride. Dufour, Pariisi 1805.
  • Histoire naturelle des oiseaux de l'Amérique septentrionale. Desray, Pariisi 1807-1808.
  • Analyse d'une nouvelle ornithologie élémentaire. d'Éterville, Pariisi 1816.
  • Mémoire pour servir à l'histoire des oiseaux d'Europe. Torino 1816.
  • Ornihtologie. Lanoe, Pariisi 1818.
  • Faune française ou Histoire naturelle, générale et particulière des animaux qui se trouvent en France. Le Vrault & Rapet, Pariisi, Strasbourg, Brysseli, 1820-1830.
  • La galerie des oiseaux du cabinet d'histoire naturelle du jardin du roi. Aillard & Constant-Chantpie, Pariisi 1822-1825.
  • Ornithologie française ou Histoire naturelle, générale et particulière des oiseaux de France. Pelicier, Pariiss 1830.