Myrskykeiju
| Myrskykeiju | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Oceanodroma leucorhoa (Vieillot, 1818) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Myrskykeiju Wikispeciesissä |
Myrskykeiju (Oceanodroma leucorhoa) on pieni avomerellä elävä lintu, entiseltä nimeltään myrskypääsky. Vieillot nimesi lajin brittiläisen eläintieteilijän William Elford Leachin kunniaksi.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Myrskykeiju on 18–21 cm pitkä, siipien kärkiväli 43–48 cm ja paino 45 g. Sillä on valkeaa yläperää lukuun ottamatta musta höyhenpeite.
Vanhin eurooppalainen rengastettu myrskykeiju on ollut vähintään 22 vuotta 10 kuukautta vanha brittiläinen lintu.
Levinneisyys [muokkaa]
Myrskykeiju pesii Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosien luoksepääsemättömillä pikkusaarilla. Euroopassa pesii arviolta 100 000-220 000 paria, joista Britteinsaarilla 10 000-100 000 ja Islannissa 80 000-150 000 paria. Maailman populaation koko on noin 8 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Maailman suurin yhdyskunta, noin 3 miljoonaa paria, on itäisessä Kanadassa Baccalieu Islandilla. Se talvehtii etelämpänä, ja joskus muuttoreitin tuulet ajavat myrskykeijuja Eurooppaankin. Tavataan silloin myös Suomessa. Se on tavattu Suomessa 10 kertaa vuoteen 2006 mennessä, useimmat kuolleina tai nääntyneinä.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Valtamerien saaret.
Elintavat [muokkaa]
Välttääkseen lokkeja, kihuja ja muita petoja myrskykeiju liikkuu maissa vain yöaikaan. Se on huono kävelemään. Sanotaan, että se pimeässä löytää pesänsä hajuaistinsa avulla.
Lisääntyminen [muokkaa]
Myrskykeiju pesii yhdyskunnissa kallioilla ja myös hienojakoisemmilla mailla, ja tekee yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 6 viikkoa, pesäpoikasaika 63-70 päivää. Se voi kaivaa lähes 2 metriä pitkän pesäkäytävän rantatörmään. Pesä sijaitsee usein myös kivikossa. Sukukypsä 5-vuotiaana.
Ravinto [muokkaa]
Myrskykeiju kauhoo nokkaansa planktonia merenpinnasta. Syö myös pieniä kaloja ja mustekaloja. Usein se seurailee valas- tai delfiiniparvia.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b ' IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Laine, Hannu 1987: Myrskypääsky Oceanodroma leucorrhoa Hangossa*. - Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.
