Delfiinit

Delfiinit
Pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Valaat Cetacea Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti Heimo: Delfiinit Delphinidae Gray, 1821
Katso myös
Delfiinit Wikispeciesissä   Delfiinit Commonsissa

Delfiinit (Delphinidae) on valaiden lahkoon kuuluva nisäkäsheimo. Kaikki lajit ovat lihansyöjiä ja käyttävät ravinnokseen kalaa ja mustekaloja. Delfiinien heimoon ja pyöriäisiin kuuluu 40 eri lajia.

Pyöriäiset eivät kuulu delfiinien heimoon, vaikka ne ovatkin delfiininsukuisia. Miekkavalaat (Orcinus orca) kuuluvat delfiineihin, mutta niitä nimitetään puhekielessä tavallisesti valaiksi. TV-ohjelmien ja delfinaarioiden myötä pullokuonodelfiini on tullut tutuimmaksi delfiinilajiksi. Se on myös yleisin delfiinilaji.

Koko ja ulkonäkö

Delfiinit ovat pieniä tai keskikokoisia valaita. Niiden koko vaihtelee noin 1,5 metristä ja 50 kilosta miekkavalaan 10 metriin ja 7 000 kiloon. Monilla delfiinilajeilla on tyypillinen pullistuma otsassa nokkamaisen kuonon yläpuolella. Joiltain lajeilta puuttuu pitkä nokka, jolloin otsan pullistuma tekee päästä laatikommaisen näköisen. Suurin osa lajeista on sulavalinjaisia, ja osalla on huomiotaherättävää kuviointia, mutta osa lajeista on lähes yksivärisiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Delfiinejä tavataan kaikista meristä, mutta suurimmillaan lajimäärä on trooppisissa ja lämpimissä vesissä. Useat lajit ovat pantrooppisia, mutta osaa lajeista tavataan vain muutamissa merissä. Ainoa delfiinilaji, joka ei elä ollenkaan trooppisissa vesissä, on pitkäeväpallopää. Lajeista vain miekkavalasta esiintyy arktisilla vesillä. Se onkin laajimmalle alueelle levittäytynyt delfiinilaji. Delfiinejä elää niin laajalla alueella, että niiden elinympäristötkin ovat monipuolisia. Osa lajeista elää syvänmeren alueella ja osa rannikoilla. Jotkut rannikkojen yksilöt saattavat nousta myös jokiin, mutta vain kaksi lajia elävät joissa.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

Kaikki delfiinilajit ovat ainakin jossain määrin sosiaalisia, mutta eri lajien väliset sosiaaliset verkostot ovat hyvin erilaisia. Osa delfiineistä elää vain muutamien yksilöiden ryhmissä, kun osa lajeistaan puolestaan jopa tuhansien yksilöiden parvissa.

Monien delfiinilajien lisääntymisesta ei tiedetä vielä paljoakaan. Delfiinit tulevat sukukypsiksi arvioituna 6–16 vuoden iässä. Delfiinit synnyttävät yhden lapsen, ja kantoaika vaihtelee arviolta 9 ja 16 kuukauden välillä, vaikka suurimmalla osalla lajeista se kestää alle vuoden. Syntymänsä jälkeen poikanen kuljetetaan nopeasti veden pintaan opettelemaan hengitystä, koska delfiineillä on muiden nisäkkäiden tapaan keuhkot. Delfiinit, kuten muutkin nisäkkäät, imettävät poikasiaan.

Älykkyys

Delfiineillä on varsin kehittyneet aivot. Delfiinit ovat yksi maailman älykkäimmistä nisäkkäistä. Niiden älykkyyttä on pyritty mittaamaan monin erilaisin kokein sekä vankeudessa että vapaassa luonnossa. Kuten suuret ihmisapinat, myös delfiinit pystyvät ymmärtämään käsitteitä ja yleistämään. Ne osaavat myös ratkoa yksinkertaisia tehtäviä. On myös viitteitä delfiinien työkalujen käytöstä.

Kommunikointi

Delfiinin anatomia

Delfiinin tärkeimmät aistit ovat näkö- ja kuuloaisti. Delfiinillä on suuret silmät jotka sijaitsevat sen suunpielien takana. Delfiini näkee hyvin niin vedessä kuin pinnan yläpuolellakin, sekä hämärässä että valossa. Delfiinin kuuloaisti on hyvin tarkka; se pystyy kuulemaan jopa kymmenen kertaa korkeampia ääniä kuin ihminen, sillä ääniaallot kulkeutuvat ihmisen ja delfiinin korvaan eri tavoin. Delfiinillä ei ole korvalehtiä, vaan se ottaa äänen vastaan alaleukansa kautta. Se pystyy myös paikantamaan äänen lähteen tarkasti.

Veden alla äänillä kommunikoiminen on tehokasta, sillä syvällä merenpohjassa on usein pimeää. Siksi delfiinit kommunikoivatkin erilaisilla vihellysäänillä. Naksutteluilla ne puolestaan paikantavat kohteita ja suunnistavat.

Sotalaivojen syvyystutkat häiritsevät delfiinejä ja muita valaita niin, että nämä ajautuvat toisinaan rannalle ja joutuvat hengenvaaraan.

Delfinaariot

Delfinaarioissa ihmiset voivat käydä katsomassa delfiinejä ja yleensä nähdä niiden esittämiä temppuja. Suomen ainoa ja samalla kaikkein pohjoisin delfinaario sijaitsee Särkänniemen elämyspuistossa, Tampereella.

Delfinaarioiden oikeutuksesta kiistellään jatkuvasti. Niiden puolustajat näkevät delfinaariot tärkeinä paikkoina, joissa ihmiset voivat tutustua delfiineihin ja oppia niistä. Delfinaarioiden ajatellaan myös suojaavan delfiinikantaa, jota kalastus on harventanut. Delfinaarioiden vastustajien mielestä delfinaariot eivät tarjoa delfiineille luonnonmukaisia elinolosuhteita fyysisesti eivätkä sosiaalisesti, minkä katsotaan selittävän korkeita kuolleisuuslukuja ja pääosin epäonnistuneita yrityksiä saada delfiinit lisääntymään vankeudessa. Delfinaarioiden delfiinikannat eivät myöskään ole omavaraisia, vaan niitä joudutaan täydentämään villidelfiineillä.

Myyttejä

• Merenkulkijoiden keskuudessa on katsottu delfiiniparvien tuottavan laivalle hyvää onnea.
• Antiikin Kreikassa delfiini oli arvostettu eläin, sillä se on keskeinen Apollonin myytissä: myytin mukaan Apollon ratsasti delfiinin selässä Delfoiin, johon sittemmin perustettiin hänen pyhäkkönsä.
• Ranskan kuningashuoneen historiassa delfiini oli kruununprinssin ja hänen puolisonsa, Dauphinin ja Dauphinen tunnus.

Lähteet

• Perrin, William F. & Würsig, Bernd & Thewissen, J. G. M. (toim.): Encyclopedia of Marine Mammals. Academic Press, 2009. ISBN 978-0-12-373553-9. Google-kirjat (viitattu 6.5.2013).

Aiheesta muualla

• WWF Suomi: Delfiinit
• Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.