Miekkavalas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miekkavalas
JumpingOrca.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu [1]
Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Heimo: Delfiinit Delphinidae
Suku: Orcinus
Laji: orca
Kaksiosainen nimi
Orcinus orca
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Miekkavalaan levinneisyys (sinisellä)
Miekkavalaan levinneisyys (sinisellä)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Miekkavalas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Miekkavalas Commonsissa

Miekkavalas (Orcinus orca) on suurin delfiinien heimoon kuuluvista valaslajeista.[2] Se on päältä musta ja alta valkea sukkulamainen valas, jolla on korkea selkäevä. Miekkavalaskoiras voi painaa lähes 10 tonnia ja olla melkein 10 metrin pituinen. Miekkavalaat ovat petoja, jotka syövät monipuolisesti eri merieläimiä, kuten mustekaloja, kaloja, lintuja ja suuriakin merinisäkkäitä. Miekkavalaita esiintyy lähes kaikissa merissä, ei kuitenkaan Itämeressä. Miekkavalas on sukunsa Orcinus ainoa laji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalaan koko verrattuna ihmiseen.

Miekkavalasuros painaa 7–10 tonnia ja on 7–9,8 metriä pitkä. Naaras painaa 4–6 tonnia ja on noin 6,4 metrin pituinen.[3]

Miekkavalaan selkä ja sivut ovat mustat, silmän yläpuolella on soikea valkea laikku, kyljet sekä vatsa ovat valkeat. Väritys on hyvä suojaväri: ylhäältä päin katsottaessa musta selkä ei erotu vedestä, ja alhaalta päin katsottaessa valkoinen vatsa sulautuu auringon valaisemaan vedenpintaan.[4] Selkäevän takana on valkea satulalaikku.

Miekkavalaan vartalo on torpedomainen ja tukeva. Sillä on pysty, hain selkäevää muistuttava selkäevä, joka uroksella voi olla 1,8 metriä korkea.[5] Naarailla tämä evä on matalampi ja kaarevampi, mutta silti suurempi kuin millään muulla valaslajilla.[6] Miekkavalaan kylkievät ovat melamaiset, päistään pyöristyneet. Valaan suussa on 10–13 paria hampaita, jotka ovat pitkiä ja teräviä, muodoltaan kartiomaisia.[5] Hampaiden pituus on 7,6 cm.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalaita esiintyy lähes kaikissa maailman merissä.[7] Ne ovatkin levinneet laajemmalle alueelle kuin mikään muu petoeläinlaji ja ovat ihmisen lisäksi laajimmalle levinnyt nisäkäslaji.[2] [8] Parhaiten miekkavalaat viihtyvät napa-alueiden viileissä rannikkovesissä, usein lahdissa ja vuonoissa.[5][6] Eniten havaintoja on Japanin, Pohjois-Amerikan rannikon, Islannin, Norjan, Skotlannin ja Etelämantereen vesiltä. Miekkavalaiden tarkka määrä on tuntematon,[3] mutta niitä arvioidaan olevan 100 000.[2] Vankeudessa erilaisissa eläinpuistoissa ympäri maailmaa elää 45 miekkavalasta (2002), joista 33 oli luonnosta pyydystettyjä ja loput vankeudessa syntyneitä.[9] Norjassa on mahdollista käydä katsomassa luonnossa miekkavalaita valassafareilla, joita järjestetään loka-tammikuussa.

Itämeressä miekkavalas on hyvin harvinainen vierailija, eikä sitä ole koskaan havaittu nykyisen Suomen aluevesillä.[7] Niitä elää kuitenkin Venäjän Petsamossa,[10] joka kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalaiden ruokavalio on monipuolinen, ja ne syövät kaloja, kalmareita, mustekaloja, lintuja, merikäärmeitä, kilpikonnia ja haita, jopa valkohaita. Miekkavalaat ovat ainoita valaita, jotka saalistavat myös muita nisäkkäitä, kuten esimerkiksi hylkeitä, mursuja ja toisia delfiinejä ja valaita, jopa suuria hetulavalaita.[5][11] Miekkavalaiden ei myöskään tarvitse juuri pelätä muiden petoeläinten hyökkäyksiä.

Viisi valasta Kanadan länsirannikolla

Miekkavalaat saalistavat sekä yksin että parvessa. Ryhmässä ne pystyvät tappamaan myös itseään suurempia valaita.[11] Pienet valaat, kuten pyöriäiset ja maitovalaat ovat kuitenkin yleisempiä saaliita.[6] Vaikka kaskelotti on kooltaan suurimpia petoeläimiä, sekin voi joutua nälkäisten miekkavalaiden saaliiksi.[8] Suurien valaiden kimppuun miekkavalaat eivät käy kuin harvoin, ja silloinkin kyseessä on useimmiten poikanen tai huonokuntoinen yksilö.[6] Miekkavalaiden herkkua ovat hetulavalaiden kielet, mutta niitä miekkavalaat hakevat usein pyyntialusten mereen heittämistä jäännöksistä.[6] Yhteensä ruokaa kuluu päivässä 227 kiloa.[4] Ravintonsa miekkavalaat paikallistavat ultraäänillä, jotka heijastuvat takaisin kohteesta.[5]

Yleensä miekkavalasparvet erikoistuvat jonkin tietyn saaliseläimen pyydystämiseen. Toisille kelpaavat hylkeet ja muut merinisäkkäät, toiset taas keskittyvät kaloihin.[8] Miekkavalaat saalistavat kalaparvia säikäyttäen ne piirittämällä[5] tai iskemällä pyrstöllä kaloja tainnoksiin. Piiritetty kalaparvi pidetään tiukasti koossa, kunnes jokainen miekkavalaslauman jäsen on vuorollaan käynyt syömässä.[12] Hylkeitä saatetaan saalistaa kallistamalla jäälauttaa siten, että hylje valuu jonkun miekkavalaan suuhun.[12] Suurempia nisäkkäitä, kuten kaskelotteja ja merileijonia miekkavalaat saalistavat tönimällä päällään saalista ja aiheuttamalla sille sisäisiä verenvuotoja. Argentiinassa Patagoniassa miekkavalaat pyydystävät rannalle lisääntymään kerääntyneiden merileijonien ja muiden hylkeiden poikasia loikkaamalla puoliksi rantaan niiden perässä ja raahaavat sitten saaliinsa hampaillaan mereen – missään muualla maailmassa miekkavalaat eivät tee näin.[2] Lisäksi eräässä vesipuistossa eläneet miekkavalaat keksivät käyttää kalaa syöttinä lokkien pyydystämiseen.[13]

Lauma ja elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat voivat elää luonnossa jopa 100-vuotiaiksi ja urokset 50-vuotiaiksi. Vankeudessa miekkavalaat elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi. [2]

Täysikasvuinen miekkavalas ja poikanen hengittämässä ilmaa

Miekkavalas on luokiteltu maailman nopeimmaksi merinisäkkääksi. Ne pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h,[2] mutta normaali uintivauhti on 3–10 km/h. Erään Tyynellämerellä uineen yksilön nopeudeksi mitattiin vuoden 1958 lokakuussa 55 km/h.[14] Miekkavalaat käyvät normaalisti pinnalla hengittämässä puolen minuutin välein, mutta pystyvät olemaan sukelluksissa 15–20 minuuttia. Normaali sukellussyvyys on 60–180 metriä, mutta miekkavalaat voivat käydä jopa 300 metrin syvyydessä.lähde?

Miekkavalaat muodostavat perheitä, jotka rakentuvat emovalaan ympärille.[3] Perheet pysyvät yhdessä koko elinikänsä.[5] Laajennetut perheet muodostavat laumoja, jotka kuuluvat heimoihin, joiden yksilöitä yhdistää samanlainen ääntely. Laumoissa on yleensä 5–30 miekkavalasta, joskus jopa 100 yksilöä.[3] Laumoissa on yleensä viidesosa täysikasvuisia uroksia, viidesosa poikasia sekä loput naaraita ja nuoria uroksia.[6] Heimot muodostavat yhteisöjä, joita käytetään myös miekkavalaiden tunnistamisessa. Samaan miekkavalasyhteisöön kuuluvien yksilöiden välillä ei ole havaittu aggressiivista käytöstä. Miekkavalaille on tyypillistä yhteistyö, kommunikaatio ja keskinäinen luottamus.lähde?

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsirannikon miekkavalailla on erityyppisiä elintapoja:[2]

  • Jotkut miekkavalaat elävät rannikon lähistöllä ja naaraiden johtamilla perheryhmillä on oma elinalueensa, joilla ne liikkuvat melko säännöllisen päivärytmin mukaan. Ne syövät kalaa, useimmiten lohta.
  • Toiseen ryhmään kuuluvat miekkavalaat liikkuvat pieninä 2–6 valaan ryhminä, mutta eivät pysy millään tietyillä alueilla. Kulkijoiden ruokavalioon kuuluvat yleensä hylkeet, delfiinit ja muut valaat. Tämä ryhmä saalistaa hiljaa eikä käytä kaikuluotausta kuten muut miekkavalaat; vasta napattuaan saaliin ne aloittavat ääntelyn.
  • Avomerellä liikkuvista miekkavalaista tiedetään hyvin vähän, mutta niiden tiedetään liikkuvan suurina laumoina ja välttävän matalia rannikoita.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat kantavat poikasta 14–15 kuukautta.[5] Norjan rannikolla synnytysaika on loka-joulukuussa ja paritumisaika pian tuon jälkeen.[7] Synnytyksessä on mukana ainakin yksi toinen miekkavalas. Poikasia imetetään yli vuosi.[5] Poikaset imevät useita kertoja tunnissa, pari sekuntia kerrallaan. Vastasyntynyt poikanen on pari metriä pitkä ja painaa 180 kiloa.[5] Vankeudessa elävien valaiden perimää on yritetty monipuolistaa keinohedelmöityksellä. Eräässä kalifornialaisessa eläinpuistossa kokeiltiin menetelmää miekkavalaisiin ja tuloksena oli 17 kuukauden kantoajan jälkeen poikanen, ensimmäinen keinohedelmöitetty valas.[9]

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalaat päästävät erilaisia ääniä: vihellyksiä, naukaisuja, narinaa, näppäilyjä ja naputtelua. Valaat käyttävät ääntään esimerkiksi silloin, kun lauma aikoo saartaa kalaparven yhdessä.[2] Napsahduksia käytetään kaikuluotaukseen: saaliin paikallistamiseen ja ympäristön havainnointiin. Äänipulssit ovat kutsuääniä. Poikaset oppivat ääntelyn emoltaan, ja lähisukulaisten ääntely onkin eri tyyppistä kuin kaukaisten sukulaisten – sukupolvien aikana ääntely muuttuu niin paljon, että tarpeeksi etäiset sukulaiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Myöskään eri heimoihin kuuluvat miekkavalaat eivät ymmärrä toisiaan. Miekkavalailla on siis useita eri ”kieliä”. [2]

Suhde ihmiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten kimppuun vapaana elävät miekkavalaat eivät yleensä ole käyneet. Ne ovat kuitenkin joskus aiheuttaneet vaaratilanteita pyydystäjilleen silloin, kun niitä vielä metsästettiin soutuveneistä harppuunoilla, erityisesti jos niiden lauman jäseniä on vahingoitettu.[6][11] Vankeudessa olleet miekkavalaat ovat aiheuttaneet vaaraa hoitajilleen ja jopa tappaneet ihmisiä.[11][15]

Miekkavalaat ovat myös avustaneet valaanpyytäjiä. Yhtenä syynä voi olla se, että niiden on hankala päästä ilman tehokkaampien saalistajien apua käsiksi herkkuruokaansa, suurten valaiden kieliin ja muihin pehmeisiin osiin.[16] Australiassa pyydystettiin vielä 1900-luvulla valaita harppuunoin, ja siinä miekkavalaat olivat avuksi. Ensin ne paljastivat hyppimällä ryhävalaiden saapumisen, sitten jouduttivat saaliiden kuolemaa harppuunan iskemisen jälkeen ja saivat lopulta viedä niistä mukanaan haluamansa osat, jonka jälkeen ihmiset ottivat loput talteen.[16]

Miekkavalaita on pyydystetty esimerkiksi Norjassa ja Islannissa, kun kalastajat ovat syyttäneet niitä kalakantojen pienentämisestä.[6]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalas Norjan rannikolla. Alueen miekkavalaiden rasvakerroksesta otettujen näytteiden perusteella miekkavalaiden elimistössä on enemmän kemikaaleja kuin millään muulla arktisten alueiden eläinlajilla.

Ympäristön saastuminen lisää miekkavalaiden sairastumisriskiä ja aiheuttaa lisääntymisongelmia.[3] Miekkavalaiden elimistöstä mitatut torjunta- ja palonestoainepitoisuudet ovat suuremmat kuin yhdelläkään muulla arktisen alueen eläinlajilla. Tämä heijastaa niiden asemaa ravintoketjun huipulla. Miekkavalaiden rasvakudoksessa olevat kemikaalit ovat haitallisimmillaan imetysten aikana, jolloin kemikaalit siirtyvät nopeasti myös poikasten elimistöön.[17]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veli-Risto Cajander, Tiu Similä: Suurvalaat ja delfiinit. Otava, 1987.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Orcinus orca IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Helena Telkänranta: Miekkavalailla on omia murteita. Helsingin Sanomat, 5.12.2006.
  3. a b c d e Nature Parks Conservation Association: Killer Whale (englanniksi) luettu 3.1.2007
  4. a b c NationalGeographic.com (englanniksi) luettu 5.1.2007 [arkistolinkki]
  5. a b c d e f g h i j Arturo Arzuffi ja Ezio Giglioli: Elävä luonto - Jäätiköiden eläimiä. Satukustannus, 2004.
  6. a b c d e f g h Cajander & Similä, s. 60-61
  7. a b c Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 115. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  8. a b c Anders Priemé: Miekkavalaan hyytävät kesäseikkailut. Tieteen kuvalehti, 7/2002. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b Lisää valaita vankeuteen keinosiemennyksellä. Tieteen kuvalehti, 1/2002. Artikkelin verkkoversio.
  10. Haukkovaara, Olli: Suomessa tavatut nisäkäslajit (versio 5.0 - 25.11.1997) Metla.fi. 26.11.1997. Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry. Viitattu 22.1.2014.
  11. a b c d Valas on vaaratonta uintiseuraa. Tieteen kuvalehti, 10/2007. Artikkelin verkkoversio.
  12. a b Cajander & Similä, s. 163
  13. Fiksu valas käyttää kalaa lokinsyöttinä. Kaleva, 5.9.2005. Artikkelin verkkoversio.
  14. Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos, s. 64. Sanoma Magazines Finland, 2004.
  15. Miekkavalas tappoi kouluttajansa Floridassa HS. 25.2.2010. Viitattu 15.3.2014.
  16. a b Cajander & Similä, s. 133-134
  17. WWF: Miekkavalaat ovat arkisten alueiden myrkkypommeja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]