Miekkavalas

Miekkavalas
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Valaat Cetacea Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti Heimo: Delfiinit Delphinidae Suku: Orcinus Laji: orca
Kaksiosainen nimi
Orcinus orca (Linnaeus, 1758)
Miekkavalaan levinneisyys
Katso myös
Miekkavalas Wikispeciesissä   Miekkavalas Commonsissa

Miekkavalas (Orcinus orca) on delfiinien heimoon kuuluva valaslaji. Miekkavalas on ainoa Orcinus-sukuun kuuluva laji, ja se on delfiineistä suurin.

Tuntomerkit

Miekkavalaan koko verrattuna ihmiseen.

Miekkavalasuros painaa noin 7–10 tonnia ja on noin 7–9,8 metriä pitkä. Naaras painaa noin 4–6 tonnia ja on noin 6,4 metrin pituinen.

Miekkavalaan selkä ja sivut ovat mustat, silmän yläpuolella on soikea valkea laikku, kyljet sekä vatsa ovat valkeat. Väritys on hyvä suojaväri: ylhäältä päin katsottaessa musta selkä ei erotu vedestä, ja alhaalta päin katsottaessa valkoinen vatsa sulautuu auringon valaisemaan vedenpintaan. Selkäevän takana on valkea satulalaikku, vartalo on torpedomainen ja tukeva. Miekkavalaalla on melamaiset, päistään pyöristyneet kylkievät.

Urosten selkäevä voi olla 1,8 metriä korkea. Naarailla se on matalampi ja kaarevampi, mutta silti suurempi kuin millään muulla valaslajilla. Suussaan miekkavalailla on 10–13 paria hampaita, jotka ovat pitkiä ja teräviä, muodoltaan kartiomaisia. Hampaiden pituus on 7,6 cm.

Levinneisyys

Miekkavalaita esiintyy lähes kaikissa maailman merissä. Ne ovatkin levinneet laajemmalle alueelle kuin mikään muu petoeläinlaji ja ovat ihmisen lisäksi laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Parhaiten miekkavalaat viihtyvät napa-alueiden viileissä rannikkovesissä, usein lahdissa ja vuonoissa. Eniten havaintoja on Japanin, Pohjois-Amerikan rannikon, Islannin, Norjan, Skotlannin ja Etelämantereen vesiltä. Miekkavalaiden tarkka määrä on tuntematon, mutta niitä arvioidaan olevan 100 000. Norjassa on mahdollista käydä katsomassa luonnossa miekkavalaita valassafareilla, joita järjestetään loka-tammikuussa. Vankeudessa erilaisissa eläinpuistoissa ympäri maailmaa elää 45 miekkavalasta (2002), joista 33 oli luonnosta pyydystettyjä ja loput vankeudessa syntyneitä.

Itämerellä miekkavalas on hyvin harvinainen vierailija, eikä sitä ole koskaan havaittu nykyisen Suomen aluevesillä. Sen sijaan niitä elää Venäjän Petsamossa, joka 1920–1940-luvuilla oli osa Suomea.

Elintavat

Ravinto

Miekkavalaiden ruokavalio on monipuolinen: kaikkea kaloista, kalmareista ja mustekaloista lintuihin, merikäärmeisiin ja kilpikonniin ja jopa haihin, valkohai mukaan lukien; ne ovat myös ainoita valaita, jotka saalistavat myös muita nisäkkäitä, kuten esimerkiksi hylkeitä, mursuja ja toisia delfiinejä ja valaita, jopa suuria hetulavalaita. Miekkavalaiden ei myöskään tarvitse juuri pelätä muiden petoeläinten hyökkäyksiä.

Miekkavalaat saalistavat sekä yksin että parvensa kanssa. Ryhmässä ne pystyvät tappamaan myös itseään suurempia valaita. Pienet valaat, kuten pyöriäiset ja maitovalaat ovat kuitenkin yleisempiä saaliita. Vaikka kaskelotti on kooltaan suurimpia petoeläimiä, sekin voi joutua nälkäisten miekkavalaiden saaliiksi. Suurien valaiden kimppuun miekkavalaat eivät käy kuin harvoin, ja silloinkin kyseessä on useimmiten poikanen tai huonokuntoinen yksilö. Miekkavalaiden herkkua ovat hetulavalaiden kielet, mutta niitä miekkavalaat hakevat usein pyyntialusten mereen heittämistä jäännöksistä. Yhteensä ruokaa kuluu päivässä 227 kiloa. Ravintonsa miekkavalaat paikallistavat ultraäänien avulla, jotka heijastuvat takaisin kohteesta.

Yleensä miekkavalasparvet erikoistuvat jonkin tietyn saaliseläimen pyydystämiseen. Toisille kelpaavat hylkeet ja muut merinisäkkäät, toiset taas keskittyvät kaloihin. Miekkavalaat saalistavat kalaparvia säikäyttäen ne piirittämällä tai iskemällä pyrstöllä kaloja tainnoksiin. Piiritetty kalaparvi pidetään tiukasti koossa siihen asti kunnes jokainen miekkavalaslauman jäsen on vuorollaan käynyt syömässä. Hylkeitä saatetaan saalistaa kallistamalla jäälauttaa siten, että hylje valuu jonkun miekkavalaan suuhun. Suurempia nisäkkäitä, kuten kaskelotteja ja merileijonia miekkavalaat saalistavat tönimällä päällään saalista ja aiheuttamalla sille sisäisiä verenvuotoja. Argentiinassa Patagoniassa miekkavalaat pyydystävät rannalle lisääntymään kerääntyneiden merileijonien ja muiden hylkeiden poikasia loikkaamalla puoliksi rantaan niiden perässä ja raahaavat sitten saaliinsa hampaillaan mereen – missään muualla maailmassa miekkavalaat eivät tee näin. Lisäksi eräässä vesipuistossa eläneet miekkavalaat keksivät käyttää kalaa syöttinä lokkien pyydystämiseen.

Myös suuret hait, kuten härkähai, karttavat miekkavalaita. Kun vangituille härkähaille soitettiin äänitettä miekkavalaiden laulusta, ne tulivat äärimmäisen levottomiksi altaassaan.

Lauma ja elämä

Naaraiden ikä on keskimäärin 50 vuotta, mutta ne voivat elää 80-vuotiaiksi. Urokset elävät keskimäärin 30 vuotta ja korkeintaan 50–60 vuotta. Vankeudessa miekkavalaat elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi.

Täysikasvuinen miekkavalas ja poikanen hengittämässä ilmaa

Miekkavalaat ovat nopeimpia valaita: ne pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h, normaalin uintivauhdin ollessa kuitenkin 3–10 km/h. Miekkavalas on luokiteltu maailman nopeimmaksi merinisäkkääksi: erään Tyynellämerellä uineen yksilön nopeudeksi mitattiin lokakuussa 1958 55 km/h. Miekkavalaat käyvät normaalisti pinnalla hengittämässä puolen minuutin välein, mutta pystyvät olemaan sukelluksissa 15–20 minuuttia. Normaali sukellussyvyys on 60–180 metriä, mutta miekkavalaat voivat käydä jopa 300 metrin syvyydessä.

Miekkavalaat muodostavat perheitä, jotka rakentuvat emovalaan ympärille. Perheet pysyvät yhdessä koko elinikänsä. Laajennetut perheet muodostavat laumoja, jotka kuuluvat heimoihin, joiden yksilöitä yhdistää samanlainen ääntely. Laumoissa on yleensä 5–30 miekkavalasta, joskus jopa 100 yksilöä. Laumoissa on yleensä viidesosa täysikasvuisia uroksia, viidesosa poikasia sekä loput naaraita ja nuoria uroksia. Heimot muodostavat yhteisöjä, joita käytetään myös miekkavalaiden tunnistamisessa. Samaan miekkavalasyhteisöön kuuluvien yksilöiden välillä ei ole havaittu aggressiivista käytöstä. Miekkavalaille on tyypillistä yhteistyö, kommunikaatio ja keskinäinen luottamus.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsirannikon miekkavalailla on erityyppisiä elintapoja:

• Jotkut miekkavalaat elävät rannikon lähistöllä ja naaraiden johtamilla perheryhmillä on oma elinalueensa, joilla ne liikkuvat melko säännöllisen päivärytmin mukaan. Ne syövät kalaa, useimmiten lohta.
• Toiseen ryhmään kuuluvat miekkavalaat liikkuvat pieninä 2–6 valaan ryhminä, mutta eivät pysy millään tietyillä alueilla. Kulkijoiden ruokavalioon kuuluvat yleensä hylkeet, delfiinit ja muut valaat. Tämä ryhmä saalistaa hiljaa eikä käytä kaikuluotausta kuten muut miekkavalaat; vasta napattuaan saaliin ne aloittavat ääntelyn.
• Avomerellä liikkuvista miekkavalaista tiedetään hyvin vähän, mutta niiden tiedetään liikkuvan suurina laumoina ja välttävän matalia rannikoita.

Lisääntyminen

Naaraat kantavat poikasta 14–15 kuukautta. Norjan rannikolla synnytysaika on loka-joulukuussa, ja paritumisaika pian tuon jälkeen. Synnytyksessä on mukana ainakin yksi toinen miekkavalas. Poikasia imetetään yli vuosi. Poikaset imevät useita kertoja tunnissa, pari sekuntia kerrallaan. Vastasyntynyt poikanen on pari metriä pitkä ja painaa 180 kiloa. Vankeudessa elävien valaiden perimää on yritetty monipuolistaa keinohedelmöityksellä. Kaliforniassa on eräässä eläinpuistossa kokeiltiin menetelmää miekkavalaisiin ja tuloksena oli 17 kuukauden kantoajan jälkeen poikanen, ensimmäinen keinohedelmöitetty valas.

Ääntely

Miekkavalaat päästävät erilaisia ääniä: vihellyksiä, naukaisuja, narinaa, näppäilyjä ja naputtelua. Valaat käyttävät ääntään esimerkiksi silloin, kun lauma aikoo saartaa kalaparven yhdessä. Napsahduksia käytetään kaikuluotaukseen: saaliin paikallistamiseen ja ympäristön havainnointiin. Äänipulssit ovat kutsuääniä. Poikaset oppivat ääntelyn emoltaan, ja lähisukulaisten ääntely onkin eri tyyppistä kuin kaukaisten sukulaisten – sukupolvien aikana ääntely muuttuu niin paljon, että tarpeeksi etäiset sukulaiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Myöskään eri heimoihin kuuluvat miekkavalaat eivät ymmärrä toisiaan. Miekkavalailla on siis useita eri "kieliä".

• 

  

  Miekkavalaan ääntelyä

• 

  

  Miekkavalaan ääntelyä etäältä

• 

  

  Miekkavalaan laulua

Suhde ihmiseen

Ihmisten kimppuun miekkavalaat eivät yleensä ole käyneet. Ne ovat kuitenkin joskus aiheuttaneet vaaratilanteita pyydystäjilleen silloin, kun niitä vielä metsästettiin soutuveneistä harppuunoilla, erityisesti jos niiden lauman jäseniä on vahingoitettu. Joskus myös vankeudessa olleet miekkavalaat ovat aiheuttaneet vaaraa hoitajilleen.

Miekkavalaat ovat myös avustaneet valaanpyytäjiä. Yhtenä syynä voi olla se, että niiden on hankala päästä ilman tehokkaampien saalistajien apua käsiksi herkkuruokaansa, suurten valaiden kieliin ja muihin pehmeisiin osiin. Australiassa pyydystettiin vielä 1900-luvulla valaita harppuunoin ja siinä miekkavalaat olivat avuksi. Ensin ne paljastivat hyppimällä ryhävalaiden saapumisen, sitten jouduttivat saaliiden kuolemaa harppuunan iskemisen jälkeen ja saivat lopulta viedä niistä mukanaan haluamansa osat, jonka jälkeen ihmiset ottivat loput talteen.

Miekkavalaita on pyydystetty esimerkiksi Norjassa ja Islannissa, kun kalastajat ovat syyttäneet niitä kalakantojen pienentämisestä.

Uhat

Kemikaalit

Miekkavalas uimassa Norjan rannikolla. Alueen miekkavalaiden rasvakerroksesta otettujen näytteiden perusteella miekkavalaiden elimistössä on enemmän kemikaaleja kuin yhdelläkään muulla arktisten alueiden eläinlajilla.

Ympäristön saastuminen lisää miekkavalaiden sairastumisriskiä ja aiheuttaa lisääntymisongelmia. Tutkimusten mukaan arktisten alueiden eläimistä miekkavalaiden elimistössä on kaikkein eniten haitallisia kemikaaleja. Tämä on päätelty Norjan rannikolla elävien miekkavalaiden rasvakudoksesta otetuista näytteistä. Ennen näytteiden ottoa jääkarhuja pidettiin kemikaaleista eniten kärsivimpinä arktisten alueiden eläiminä, mutta tutkimuksen jälkeen käsitys on muuttunut. Tutkimusten mukaan miekkavalaiden elimistöstä mitatut torjunta- ja palonestoainepitoisuudet ovat suuremmat kuin yhdelläkään muulla arktisen alueen eläinlajille. Syynä suuriin kemikaalipitoisuuksiin juuri miekkavalailla lienee niiden asema ravintoketjun huipulla; saaliseläinten keskuudessa kiertävät kemikaalit päätyvät lopulta miekkavalaisiin. Miekkavalaiden rasvakudoksessa olevat kemikaalit ovat haitallisimmillaan varsinkin imetysten aikana, jolloin kemikaalit siirtyvät nopeasti myös poikasten elimistöön.

Miekkavalaista mitatut kemikaalipitoisuudet osoittavat selvästi pohjoisten merialueiden olevan huonommassa tilassa kuin on luultu. Varsinkin palonestoaineet voivat vaikuttaa suoraan eläinlajien keskushermostoon, käyttäytymiseen sekä lisääntymiseen. Eräs miekkavalaista löydetty vaarallinen kemikaali on yhdistetty laboratoriokokeissa pysyviin käyttäytymismuutoksiin. Lisäksi osa kemikaaleista saattaa luonnossa hajota vaarallisemmiksi kemikaaleihin ja niiden sekä jo luonnossa olevien kemikaalien yhteisvaikutus voi olla erityisen haitallista arktisten alueiden eläimistölle.

Elokuvia

• Free Willy – pelastakaa Willy (1993)
• Orca – tappajavalas (1976)
• Tappajavalas (1966)

Muuta

• Jääkiekkojoukkue Vancouver Canucksin logo on piirretty miekkavalas.

Lähteet

• Veli-Risto Cajander, Tiu Similä: Suurvalaat ja delfiinit. Otava, 1987.

Aiheesta muualla

• Orca Network (englanniksi)
• Killer Whales (englanniksi)
• Brittiläisen Kolumbian miekkavalas-adoptointi (englanniksi)
• Särkänniemi.fi: Miekkavalas