Nokka

Wikipedia

Nokka on linnuilla sarveistupen peittämistä pidentyneistä ylä- ja alaleuanluista syntynyt muodostuma. Koska linnuilla ei ole hampaita, nielaisevat ne ruuan kokonaisena nokkansa kautta. Eri lintulajien nokan ulkonäkö vaihtelee huomattavasti ruokavaliosta riippuen. Myös joidenkin nisäkkäiden (vesinokkaeläin, nokkasiili) ja matelijoiden suippoja leukaluiden pidentymiä kutsutaan toisinaan nokaksi.

[muokkaa] Käyttö

Nokan pääasiallinen tarkoitus on juominen ja ravinnon syöminen. Haukoilla päästään alaspäin kaareutuva terävä yläleuka on erikoistunut lihan repimiseen, kolibrien pitkä ja kapea nokka taas meden imemiseen tietyistä kukista. Eräillä linnuilla nokka on kehittynyt myös muihin tarkoituksiin: tikkalinnut koputtavat sillä puuhun pesäkoloja, papukaijat rikkovat voimakkailla nokillaan kovakuorisia siemeniä ja pähkinöitä sekä silppuavat puuta ja pelikaanin nokanaluspussi toimii eräänlaisena haavina, jolla se saalistaa pikkukaloja.