Lunni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lunni
Lundi2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Ruokit Alcidae
Suku: Lunnit Fratercula
Laji: artica
Kaksiosainen nimi
Fratercula arctica
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • F. a. arctica
  • F. a. grabae
  • F. a. naumanni
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lunni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lunni Commonsissa

Lunni (Fratercula arctica) on ruokkilintu, jolla on värikäs nokka. Se on pelaginen merilintu, joka elää pääasiassa kalalla. Lunnit elävät suurissa yhteisöissä ja pesivät halkeamissa ja koloissa. Lintujen lukumäärä väheni 1800-luvulla, kun niitä metsästettiin lihan ja munien vuoksi. Nykyisin populaatiot ovat jälleen laskussa rottien vallattua osan pesimäsaarista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlapukuisen lunnin höyhenpeite on mustavalkoinen, nokka tukeva, mutta ohut. Värikkäät suomut kasvavat nokkaan ennen lisääntymisaikaa ja putoavat myöhemmin. Oranssinpunaiset jalat kiinnittyvät lähelle pyrstöä, minkä takia lunni liikkuu maalla kävellessään pystyasennossa kuten pingviinit. Talvipukuisen vanhan linnun nokan väritys himmenee, naama on tummanharmaa ja koivet keltaiset. Nuoren linnun nokka ei ole niin korkea kuin vanhan, ja on väriltään lähes yksivärisen tumma. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Nuori lunni

Lunnin pituus on 28–34 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm ja paino keskimäärin 400–500 g.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lunnit pesivät Pohjois-Euroopassa Atlantin ja Jäämeren rannikoilla, Islannissa, Grönlannin rannikolla ja Pohjois-Amerikan itärannikolla. Eteläisimmät esiintymät ovat Ranskan Bretagnessa ja Englannin lounaiskolkassa. Lunnit ovat enimmäkseen muuttolintuja ja talvehtivat avomerellä Atlantilla, Pohjanmerellä, Välimerellä sekä Grönlannin ja Newfoundlandin vesillä. Se on tavattu Suomessa noin 50 kertaa, pääosa havainnoista on tehty talvimyrskyjen aikana Pohjois-Suomeen harhautuneista linnuista.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lunnit viihtyvät valtamerten rannikoiden lintuvuorilla ja -saarilla, joilla ne pesivät suurina yhdyskuntina yhdessä muiden ruokkilintujen kanssa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lunnit kaivavat pesäkolonsa itse tai käyttävät vanhaa pikkuliitäjän tai kaniinin koloa, joskus harvoin kallionhalkeamaa tai -koloa. Pesäkolon pituus on keskimäärin 1,5 metriä. Pari käyttää samaa pesäkoloa vuodesta toiseen, jos pesinnät onnistuvat. Itse pesäkolo on käytävän perukassa ja se on vuorattu höyhenillä, kasvikuiduilla ja lehdillä. Sekä koiras että naaras osallistuvat pesäkolon kaivamiseen. Naaras munii yleensä vain yhden munan, joskus harvoin kaksi, mutta silloin on mahdollisesti kaksi naarasta muninut samaan pesään. Muninnan ajankohta vaihtelee alueittain, Islannissa ja Pohjois-Norjassa se on touko-kesäkuussa. Haudonta kestää noin 40 päivää ja naaras hautoo tavallisesti koirasta aktiivisemmin. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasta. Pesäpoikasaika vaihtelee suuresti ollen keskimäärin noin seitsemän viikkoa. Nuori lintu on sukukypsä tavallisesti viisivuotiaana, poikkeuksellisesti jo kolme- tai nelivuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lunnin ravintoa on tutkittu paljon. Se syö enimmäkseen merikalaa, aikuiset linnut myös selkärangattomia, pääasiassa äyriäisiä. Se saalistaa päivällä ja sukeltaa saaliinsa tavallisesti noin 15 metrin syvyydestä, joskus jopa 50 metristä. Poikaselle se vie useita pieniä kaloja kerralla, jolloin kalat ovat nokassa poikittain. Ennätys on 61 tuulenkalaa ja yksi Gaidropsarus vulgaris saman linnun nokassa. Tavallisimmat saaliskalat ovat merituulenkala, pikkutuulenkala, isotuulenkala, kilohaili, silli, villakuore, makrilli, jäämerenseiti, turska ja valkoturska.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Fratercula arctica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lunni Lintukuva.fi-verkkopalvelussa