Tikat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tikat
Amerikankäpytikka (Picoides villosus)
Amerikankäpytikka (Picoides villosus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat
Picidae
Vigors, 1825
Alaheimot [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tikat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tikat Commonsissa
Tikan hakkaamia reikiä puussa.
Käenpiika ei yleensä kiipeile puunrungoilla toisin kuin muut tikat.[2]

Tikat (Picidae) on tikkalintuihin kuuluva lintujen heimo. Sen jäseniä tavataan lähes kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Australiaa, Uutta-Seelantia, Madagaskaria ja kylmimpiä napa-alueita. Heimossa on noin 218 lajia, jotka jaetaan 28 sukuun. Suomessa on tavattu kahdeksan lajia, joista vihertikka on suurharvinaisuus.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkalajien koko vaihtelee 8 ja 58 cm:n välillä. Pienin tikka on 8 cm pituinen amazonianraitatikkanen. Suurin laji on lähes 60-senttinen keisaritulikärki. Se on kuitenkin saattanut kuolla sukupuuttoon, joten suurin nykyisin varmuudella elossa oleva laji on 51 cm mittainen isohelmitikka.

Tikoilla on kummassakin jalassa neljä varvasta, joista kaksi osoittaa taaksepäin ja kaksi eteenpäin. Pohjantikalla on tosin vain kolme varvasta, joista yksi osoittaa taakse ja kaksi eteen. Tikkojen nokka on pitkä ja voimakas. Tikoilla on vahva pyrstö, jolla ne tukevat itseään puissa kiipeillessään. Tikkojen kieli on erittäin pitkä.[3] Tikoilla on aivoissa iskunvaimennus rummutuksen aiheuttamaa rasitusta vastaan.[4]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikat kiipeilevät puunrungoilla etsien hyönteisiä koloista ja kaarnanraoista ja hyödyntävät pitkää kieltänsä hyönteisten kiinnisaamisessa. Tikat hakkaavat voimakkaalla nokallaan pesäkolon lahoon tai vialliseen puuhun. Kolon valmistuminen kestää yleensä kahdesta kolmeen viikkoa. Pesäkolon rakentamisen lisäksi tikat käyttävät nokkaansa rummuttamiseen.[3] Rummuttamalla tikat ilmoittavat reviiristään,[5] eli rummuttamista voi verrata muiden lintujen lauluun.[3] Molemmat sukupuolet rummuttavat.[5] Tikat ovat pääasiassa paikkalintuja, eli ne pysyvät samoilla seuduilla vuoden ympäri toisin kuin muuttolinnut.[4]

Suojelu ja uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehometsätalous uhkaa vanhoja metsiä ja lahoja puita vaativia tikkoja. Suomessa tikkakannat ovat laskeneet paikoin runsaasti.[3] Suomessa pesivistä tikoista valkoselkätikka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, käenpiika ja pikkutikka vaarantuneiksi ja harmaapäätikka sekä pohjantikka silmälläpidettäviksi.[6] Käpytikka ja palokärki on Suomessa luokiteltu elinvoimaisiksi. Suomessa kaikki tikat on rauhoitettu.[7]

Maailmanlaajuisesti uhanalaisimmat tikkalajit ovat amerikkalaiset keisaritulikärki ja rämetulikärki, jotka luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiksi ja joista ei ole saatu varmoja havaintoja enää vuosiin.

Merkitys muille linnuille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska tikat tekevät joka vuosi uuden pesäkolon, voivat muut koloissa pesivät linnut käyttää vanhoja tikkojen koloja. Tikkojen määrän väheneminen vaikuttaa myös muiden kolopesijöiden määriin.[3]

Alaheimot ja suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ITIS: Picidae (englanniksi) Luettu 17.12.2010
  2. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 246. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b c d e Tikat - tärkeät pesäkolojen kaivertajat Viitattu 12.elokuuta 2009.
  4. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 242. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  5. a b Uutisvuoksi Viitattu 12.elokuuta 2009.
  6. Suomen uhanalaiset linnut Viitattu 12.elokuuta 2009.
  7. Usein toistuvia lintuihin liittyviä kysymyksiä Viitattu 12.elokuuta 2009.
  8. BirdLife Suomi - Maailman lintujen suomenkieliset nimet, systemaattinen luettelo 2006 Luettu 17.12.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kimmo Martiskainen, Kimmo Taskinen. Valkoselkätikka. Moreeni 2011.
  • Hurme, Tuomo & Sarkanen, Sauli 1975: Tikkojen suhtautumisesta toisiinsa ja muihin lintulajeihin. - Lintumies 3.1975 s. 95–99. SLY.
  • Miettinen, Juha, Pusa, Jukka & Nikander, Pekka J. 1986: Voiko tikkojen iän määrittää? - Lintumies 4.1986 s. 188–194. LYL.
  • Vikberg, Penti 1982: Tikkojen ekologiasta keskitalvella. - Lintumies 2.1982 s. 60–68. LYL.