Salama

Salama

Salama on ukkoseen ja joskus myös tulivuorenpurkauksen pölypilveen liittyvä sähköpurkaus, joka tasoittaa pilven potentiaalieroja. Salama tunnetaan kirkkaasta ja terävärajaisesta, jonkin verran siksak-kuvioisesta valojuovasta taivaalla, välähdyksestä, ja kovasta jyrinästä. Ihmiset ovat aina pelänneet salaman tuhoisia vaikutuksia, sillä joskus se osuu maahan. Laittein tuotettua valokaarta ei yleensä kutsuta salamaksi. Salama on vanhalta nimitykseltään myös pitkäinen.

Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä tuhansiin asteisiin, se laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon. Hyvin lyhyestä salamasta kuuluu vain paukahdus, mutta jos salama on kilometrejä pitkä, sen eri osista lähtenyt paineaalto ehtii kuulijan korviin eri aikana ja näin kuuluu pitkä jyrinä. Koska ääni ja valo kulkevat eri nopeuksilla ilmakehässä, ukkosen etäisyyden voi laskea salaman näkemisen ja jyrinän kuulemisen välisestä ajasta: noin kilometri kolmessa sekunnissa.

Animoitu salama.

Salamakuvio.

Yläsalamat

Yläsalamat ovat salamoita, joita esiintyy 10–100 kilometrin korkeudessa ilmakehän ja avaruuden rajalla. Niitä syntyy, kun suurten ukkospilvien yhteydessä sähkövaraus yhtäkkiä laajalla alueella muuttuu. Ne ovat pohjoisilla alueilla harvinaisia. Yläsalamahavainnoista on olemassa kuvauksia noin sadan vuoden ajalta, mutta niiden olemassaolo vahvistettiin vasta 1989, kun niitä kuvattiin Yhdysvalloissa. Yläsalamia on useaa lajia, joista tunnetuimpia ovat punaiset keijusalamat. Muita ovat rengasmaiset kajosalamat ja viuhkasalamat, jotka nousevat ukkospilven huipusta ylöspäin.

Yläsalamia on kuvannut ensi kerran Suomessa vuonna 2009 pieksämäkeläinen tähtiharrastaja Timo Kantola. Salamat olivat keiju- ja kajosalamia.

Salaman etäisyyden arviointi

Salamaniskun etäisyys kilometreinä lasketaan seuraavasti: salaman välähdyksestä jyrähdykseen kuluva aika sekunteina jaetaan kolmella. Tämä perustuu siihen, että äänen nopeus on ilmassa noin kilometri kolmessa sekunnissa (330 m/s), kun taas välähdys etenee valonnopeudella.

Ukkosen jyrinä ei kuulu yli 15–20 km:n päähän, mutta salama voi näkyä kauemmaksikin. Kaukaisia salamoita kutsutaan elosalamiksi tai kalevantuliksi.

Salamanisku synnyttää varsinkin alemmille radiotaajuusalueille suhteellisen voimakkaan sähkömagneettisen impulssin. Yksinkertaisin salamoinnin ilmaisin on keski-, tai pitkäaaltoalueelle viritetty AM-radiovastaanotin, jota harjaantunut ukkoshavaitsija voi käyttää välähdyksen korvikkeena iskun etäisyysmääritykseen. Yleisradiovastaanottimen AM-alueelta kuuluva hetkittäinen räsähtely voi kertoa lähestyvästä ukkosesta, joka on alle 60 km:n päässä.

Salamanpaikannin on laite, joka paikallistaa salamaniskuja niiden lähettämien sähkömagneettisten aaltojen avulla. Monien salamanpaikantimien tuottamia karttoja julkaistaan internetissä. Meteorologiset laitokset käyttävät kolmiomittausta, jossa useamman salamapaikanninvastaanottimen lähettämä tieto kertoo asemalta saadun suuntiman ja tarkan kelloajan, josta tuloaikaerojen ja suuntimien avulla voidaan laskea salaman iskun paikka tyypillisesti noin 500 m tarkkuudella. Maahan iskevät ja pilvestä toiseen iskevät pilvisalamat voidaan erottaa toisistaan.

Salaman symboliikkaa

Zeuksen ase on päästään haarautuva salama.

Salama on yleinen voiman symboli, jota on käytetty vuosituhannet. Salama on liittynyt yliluonnollisena ja voimakkaana pidettyyn ukonilmaan. Salama on monissa kulttuureissa ilman tai ukkosen jumalan tekemä. Jumala voi heittää salaman, tai salama voi tulla jumalan aseesta tai muusta jumalan toiminnasta.

Salamaa kuvataan usein siksak- eli sahalaita-kuviolla. Tästä kuviosta on lukemattomia muunnoksia. Usein salaman kuvalla on terävä kärki. Terävä kärki osoittaa usein suuntaan, johon salaman ajateltiin suuntautuvan tai iskevän. Toinenkin kärki saattoi olla terävä, tai tylppä. Kärjessä voi myös olla nuolen tai keihään kärkeä muistuttava kuvio.

Siksak-viiva on ikivanha ja ”primitiivinen” symboli. Piirtämistä opettelevat lapset tekevät usein siksak-viivoja ikään kuin luonnostaan. Transsitilassa, migreenissä ja joissain muissa poikkeavissa tiloissa voi nähdä näköharhoina sahalaita-kuvioita, joten ne ovat jollain tavoin ihmisen psyykeen kannalta merkittäviä. Transsi on ollut merkittävä osa monia šamanistisia kulttuureita, ja transsitilaa on pidetty arkitodellisuutta todellisempana henkiulottuvuutena. Sahalaita-kuvio ja siten myös sitä muistuttava salama onkin voitu käsittää eräiksi maailman perimmäisistä ilmiöistä.

Sahalaitaa on piirretty esimerkiksi kallioihin jo tuhansia vuosia sitten. Salaman ja mystisten näkyjen lisäksi se on symboloinut paljon muutakin, kuten vettä, tulta, auringon säteitä ja käärmeitä. Sahalaita-kuviollisten käärmeiden, kuten kyyn, on usein uskottu liittyvän tavalla tai toisella ukkoseen, taivaaseen ja jumaliin. Vaikka käärmeitä on usein pelätty, inhottu ja vihattu, on niitä usein samalla myös arvostettu. Esimerkiksi Gilgameš-eepoksessa käärme on kuolemattomuuden vertauskuva; muut kuolevat, mutta käärme vain luo nahkansa ja jatkaa matkaansa. Karjalan kalliopiirroksissa esiintyy kuvia, joissa on sekä käärmeen että salaman piirteitä.

Yksi yleinen ja laajalle levinnyt vanha siksak-viivan muunnos, joka yleisesti yhdistetään salamaan, on päästään kahdeksi tai kolmeksi haarautuva salama. Salaman haarautuminen voi joissain tapauksissa liittyä maailmankuvaan, jossa maailman muodostaneet vastavoimat syntyvät samasta lähteestä. Kahdeksi haarautuva salama voi olla tällaisen maailmansynty-tapahtuman kuva. Salaman haarat voivat ”myöhemmin” myös törmätä tai jopa kietoutua toisiinsa, ikään kuin ottaen yhteen tai rakentaen yhdessä kudosta, josta maailma muodostuu.

Ukonvaaja Mannheimin vaakunassa

Salaman tunnuksena tunnetaan myös lyhyt, vain kaksi suoraa kulmaa käsittävä siksak-viivan ”pätkä”. Se tunnetaan Euroopassa germaanisilta kansoilta. Kuvion nimitys on saksan kielessä wolfsängel eli ”suden koukku”, ”sudenhaka”. Toinen nimitys on donnerkeil, suomeksi ukonvaaja, englanniksi thunderbolt. Ukonvaajan käsite on ikivanha, ja se tunnettiin muinoin lähes kaikkialla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ukonvaaja oli salaman kärki, yleensä kiviesine, jonka jumala heitti ukkosella maahan.

Saksalaisen sudenhaka-kuvion alkuperä on tuntematon. Se saattaa olla sukua samantapaiselle, myös germaanien tuntemalle kuviolle, sieg-riimulle. Sudenhaka on monessa keskiaikaisessa saksalaisessa vaakunassa. Ajatus ukonvaajasta juuri kaksipäisenä salamana on kuitenkin laajalle levinnyt, se tunnetaan myös Aasiassa.^lähde?

Buddhalainen Vajra on kaksikärkinen salaman tunnus samaan tapaan kuin saksalainen ”sudenhaka”. Vajra merkitsee sekä ukonvaajaa, että timanttia. Sana Vajra on sukua suomen sanalle vasara.

Hakaristin jotkin muunnokset ovat muodostuneet kahdesta tai useammasta risteävästä ukonvaajasta tai pitemmästä siksak-viivasta. Tällainen kuvio on kuten pyörivä ukonvaaja. Hakaristi onkin toisinaan, esimerkiksi Pohjois-Euroopassa, käsitetty salaman tai ukkosenjumalan pyörivän aseen kuvaksi. Hakaristiä on käytetty myös pallosalaman kuvana, sillä se yhdistää salaman ja pyörimisen ideat. Esimerkiksi eräät slaavilaiset ukkosmerkit, jotka kuvaavat pallosalamaa, muistuttavat hakaristiä.

Sähkön tultua tunnetuksi tuli salaman kuvasta sähkön merkki, jolla yleensä varoitettiin sähkön vaarallisuudesta. Muinaisista kuvioista sähkön merkki muistuttaa yleensä lähinnä sieg-riimua.

Slaavilainen ukkosmerkki on pallosalaman kuva.

Kansallissosialistit (ks. natsisymboliikka) käyttävät ahkerasti tunnuksinaan monia salaman symboleja, kuten ukonvaajaa, hakaristiä ja sieg-riimua. He käyttävät myös aurinkopyöriä, jotka on toisinaan samaistettu pallosalamaan. Näistä merkeistä monet saivat tällöin poliittisen aatteen tunnuksen leiman, joka on edelleen voimakas.

Pohjoismaissa tunnettu tursaansydän liittyy luultavasti salaman symboliikkaan. Siinä korostuu ajatus salamasta jumalan nuolena. Katso myös: Tuohikirje 292

Muita merkityksiä:

• Salaman symbolia muistuttava siksak-viiva on nykyisin myös vastakkainasettelun tai vihan merkki.
• SS-joukkojen tunnuksena oli kaksi sieg-riimua, jotka muistuttivat salamoiksi muotoiltuja s-kirjaimia.
• Venäjällä aurinkopyörää muistuttavaa ukkosmerkkiä käytettiin torjumaan salamaniskuja.
• Koska salama on sähköilmiö, käytetään salaman kuvaa monissa yhteyksissä sähkön symbolina, esimerkiksi:
  • rautateiden aikatauluissa käytetään toisinaan salaman kuvaa osoittamaan, että kyseinen vuoro on sähköjuna;
  • Imatran vaakunassa on kolme salamaa, jotka viittaavat Imatrankosken voimalaitokseen;
  • Hengenvaarallisen sähköiskun vaarasta varoittavassa kilvessä on salamasymboli kolmion sisällä.

Katso myös

• Pallosalama

Aiheesta muualla

• Tukes: Ukkossuojaus
• Salamatutka http://www.blitzortung.org

Valonlähteet

Luonnollinen	Luminesenssi - Taivaankappaleet - Salama - Tuli
Palaminen	Kynttilä - Lyhty - Kalkkivalo - Kaasuvalaistus - Öljylamppu - Öljytuikku - Argand-lamppu - Bude-lamppu
Hehkuminen	Hehkulamppu - Halogeenilamppu - Nernst-lamppu - PAR-lamppu - Tilley-lamppu - Voimavalolyhty
Fluoresenssi	Loistevalaisin - Energiansäästölamppu - Induktiolamppu
Valokaari	Kaarilamppu - Jablotškovin kynttilä
Kaasupurkauslamppu	Suurpainenatriumlamppu - Pienpainenatriumlamppu - Monimetallilamppu - Elohopeahöyrylamppu - Ksenonlamppu - Neonlamppu
Muut	hohtodiodi (LED) - Rikkiplasmalamppu - Plasmapallo