Rämetulikärki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rämetulikärki
Campephilus principalisAWP066AA2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Alaheimo: Picinae
Suku: Tulikärjet Campephilus
Laji: principalis
Kaksiosainen nimi
Campephilus principalis
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • C. p. principalis
  • C. p. bairdii
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rämetulikärki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rämetulikärki Commonsissa

Rämetulikärki eli vanhalta nimeltään norsunluutikka[2] (Campephilus principalis) on virallisesti uhanalainen tikkalaji, joka kuitenkin on mielletty de facto sukupuuttoon kuolleeksi. Se oli vielä 1930-luvulla yleinen Yhdysvaltain kaakkoisosien ja Kuuban vanhoissa metsissä, mutta lajin yksilömäärä laski laskemistaan metsäteollisuuden ja metsästyksen myötävaikuttamana. Viimeinen varma havainto linnusta sijoittuu vuodelle 1987, minkä jälkeen lajin ehdotettiin kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 2005 tiedemaailmaa järisytti väite, että laji oli nähty Arkansasin luonnossa.[3] Nyt jotkut epäilevät löydön todenperäisyyttä.[4] Rämetulikärki on maailman kolmanneksi suurin tikkalaji keisaritulikärjen ja isohelmitikan jälkeen.[5]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yllä koiraan, alla naaraan pää.

Rämetulikärki on kookas, mustavalkoinen tikka, jonka päässä on korkea punainen (koiras) tai musta (naaras) töyhtö. Laji muistuttaa ulkonäöltään Pohjois-Amerikassa yleisenä esiintyvää amerikanpalokärkeä (Dryocopus pileatus), mutta on sitä suurempi. Muita eroja ovat esimerkiksi se, että rämetulikärjellä nokka on kokonaan valkoinen, amerikanpalokärjellä puolestaan osittain musta tai harmaa. Tulikärjen töyhtö on yläosastaan musta, palokärjen kokonaan punainen. Päänsivun ja kaulan valkoiset kuvioinnit ovat lajeilla hieman erilaiset, eikä rämetulikärjellä ole poskessa punaista läiskää niin kuin koiraspuolisella amerikanpalokärjellä on. Merkittävin ero on kuitenkin se, että rämetulikärjen selkä ja siivet ovat suurelta osin valkoiset; amerikanpalokärjellä ne ovat kokonaan mustat.

Rämetulikärjen siipiväli on 75 cmlähde? ja ruumiin pituus on 48–53 senttimetriä.[6]

Rämetulikärki lentää suoraviivaisesti eikä aaltoillen,[6] toisin kuin monet pienet tikkalajit.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirroskuva vuodelta 1915.

Rämetulikärki esiintyi vielä 1900-luvulla Yhdysvaltojen (alalaji principalis) kaakkoisosien alangoilla[7] ja Kuubassa[8] (alalaji bairdii) kasvavissa aarniometsissä.[5] 2000-luvun väitetyt havainnot on tehty laajoilla suoalueilla ja tulvarämeillä.[9]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämetulikärjen pääravintoa ovat suuret kovakuoriaisten toukat, joita se kaivaa nokallaan vanhojen puiden rungoista.[5]

Lajin katoaminen ja uudelleen löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämetulikärjen uhanalaistuminen johtui sekä sen elinympäristöjen raivaamisesta maatalouden käyttöön[4] että metsästyksestä. Yhdysvalloissa viimeisin varma havainto yksinäisestä, parittomasta naaraasta[8] tehtiin vuonna 1944,[4][10] jolloin laji luokiteltiin sieltä hävinneeksi.[11] Kuubassa lajia ei ole varmuudella nähty vuoden 1987 jälkeen;[4] tosin vuodelta 1992 on yksi epävarma havainto.[5] Rämetulikärki luokiteltiin vuonna 1996 sukupuuttoon kuolleeksi.

Science-lehti uutisoi huhtikuussa 2005, että Mississippijoen laaksossa Yhdysvaltojen Arkansasin itäosassa on havaittu ainakin yksi elävä rämetulikärki.[4][7] Tällä 250 neliökilometrin suuruisella kosteikkoalueella suoritettiin laajoja etsintöjä vuosina 2005 ja 2006, mutta niiden ainoaksi tulokseksi jäi neljä nopeaa ja epävarmaa havaintoa lentävästä linnusta.[10] Etsintöjä on jatkettu edelleen,[10] ja apuna käytetään videokuvaa ottavia robotteja.[8]

Vuoden 2006 lopulla raportoitiin, että Floridassa oli tehty 14 mahdollista rämetulikärkihavaintoa, joista yksi koski kahta samanaikaisesti nähtyä yksilöä.[11]

Silminnäkijät eivät ole onnistuneet saamaan yhtään valokuvaa rämetulikärjiksi olettamistaan linnuista,[11] ja lyhyen videon sekä äänitallenteiden sisällöstä ollaan erimielisiä.[9][6] Todisteiden puutteen takia monet ornitologit ja lintuharrastajat uskovatkin, että väitetyt havainnot koskevat samannäköistä amerikanpalokärkeä.[4]

Vanhat valokuvat ja näyteyksilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämetulikärjestä on olemassa muutama vanha, mustavalkoinen valokuva ja lyhyt video. Viimeisimmät niistä otettiin vuonna 1938 Koillis-Louisianassa ja vuonna 1948 Kuubassa.[5] Maailman museoissa on yli 400 tämän lajin näytettä ja täytettyä yksilöä. Suurimmat kokoelmat ovat kahdessa yhdysvaltalaisessa museossa, joissa kummassakin on noin 30 näytettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Campephilus principalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  2. Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 80. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
  3. BirdLife uutinen huhtikuu 2005 (englanniksi)
  4. a b c d e f Ellermaa, Margus: Kootut. Linnut -lehti, 2005, nro 3, s. 6. BirdLife Suomi.
  5. a b c d e Jackson, Jerome A.: Ivory-billed Woodpecker The Birds of North America Online. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  6. a b c Ivory-billed Woodpecker Campephilus principalis www.birdlife.org. 2010. BirdLife. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  7. a b Ellermaa, Margus: Sensaatiomainen lintuhavainto Yhdysvalloissa 28.4.2005. deski.fi. Viitattu 02.04.2010.
  8. a b c Fildes, Jonathan: Robot watches out for woodpecker news.bbc.co.uk. 18.2.2007. BBC News. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  9. a b Schneck, Marcus ja Koskimies, Pertti: Lintuharrastuksen 101 kultaista sääntöä, s. 121. Suom. Becks, Reija. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-176-8.
  10. a b c Lehtiniemi, Teemu: Kootut. Linnut -lehti, 2006, nro 3, s. 6. BirdLife Suomi.
  11. a b c Lehtiniemi, Teemu: Kootut. Linnut -lehti, 2006, nro 4, s. 7. BirdLife Suomi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]