Metsästys
Tätä sivua ei ole
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Metsästys on vapaana elävien eläinten pyydystämistä. Keskeisimmät motiivit metsästykseen ovat saaliin tarjoama liha, turkis, luut, sekä metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo. Nykyään metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo on korostunut, koska yhä harvempi on taloudellisesti riippuvainen metsästyksestä. Metsästyksen luonteen muuttuminen on vaikuttanut myös käytettyihin pyyntivälineisiin ja keinoihin. Metsästys on tältä osin muuttunut eettisempään suuntaan.
Metsästys on ollut useiden kansojen perinteinen elinkeino. Siinä vapaana eläviä eläimiä eli riistaa pyydystetään, ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen turkki on otettu hyötykäyttöön.
Metsästyksen ollessa elinkeino on keskeistä, että saaliista saatava energia tai muu hyöty ylittää siihen käytetyn energian ja muut panostukset. Tästä syystä metsästys on perinteisesti keskittynyt joko suuremman riistan metsästykseksi, tai pienriistan metsästykseksi käyttäen erilaisia ansoja. Ansat ovat varsin energiatehokas pyyntimuoto. Ansojen lisäksi keskeisiä pyyntivälineitä ovat olleet erilaiset keihäät ja jouset.[1]
Suomessa vanhoja synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat esimerkiksi jahti, pyynti, erästys ja saalistus. Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”.
[muokkaa] Metsästyksen yhteiskunnallinen merkitys
Metsästyksen yhteiskunnallista merkitystä on määritellyt erityisesti se kuinka keskeisessä asemassa se on ollut ravinnonsaannin kannalta. Metsästäjä-keräilijä- kulttuureissa metsästys oli yleisesti ottaen keskeisessä asemassa ravinnonsaannin kannalta, joskin sen asema vaihteli riippuen elinympäristöstä. Maatalouteen siirryttäessä metsästyksen merkitys väheni ravinnonsaannin kannalta, mutta toimi erinomaisena lisäravinnon lähteenä.[2]
Metsästyksellä on koettu olevan yhteiskunnallista merkitystä muunkin, kuin vain ravinnonsaannin kannalta. Metsästyksen on koettu karaisevan ja valmistavan miehiä sotaa varten. Tämä näkökulma on ilmaistu jo Homeroksen eepoksissa.[3]
Vaikka nykypäivänä ei kovin paljoa puhutakaan metsästyksen sotaan valmistavasta vaikutuksesta, niin metsästyksen koetaan edistävän kärsivällisyyttä, kestävyyttä, rohkeutta ja valmiutta nopeaan toimintaan.[4] Näillä ominaisuuksilla voi nähdä olevan rauhanomaisempaakin merkitystä.
Nykyään metsästyksen yhteiskunnallista merkitystä korostavat metsästyksen tarjoama viihteellinen ja kulttuurillinen arvo, sekä riistakantojen säätely.
[muokkaa] Metsästys Suomessa
Suomen metsästyslain määritelmän mukaan metsästys tarkoittaa ”luonnonvaraisena olevan riistaeläimen[5] pyydystämistä sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun”.[6] Saaliiksi saadut riistaeläimet käytetään yleensä ravinnoksi, erityisesti hirvenpyynnin merkitys metsästäjälle on suuri. Vuosina 2002–2003 pyydettiin vuodessa yli 80 000 hirveä. Hirvenlihan tuotto ylittää nelinkertaisesti poronlihan tuoton. Saalistilastojen kappalemääräistä kärkeä hallitsevat sinisorsa, sepelkyyhky, teeri ja metsäjänis.[7]
Turkiseläinten pyynti on nykyään huonosti kannattavaa, joten pyynti on lähinnä haittaeläiminä pidettyjen pienpetojen, kuten Suomen luontoon kuulumattoman minkin tai supikoiran saalistusta. Suomessa metsästys on suosittu harrastus, nykyään Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, joista viisi prosenttia eli noin 15 000 on naisia. Myös nuorten määrä kasvaa kohtuullista vauhtia, vaikkakin seurojen väestö alkaa olla ukkoutunutta. Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän metsästäjiä kuin missään muussa Euroopan maassa.
Monia eläimiä saa metsästää vain tiettynä aikana vuodesta, muulloin ne ovat rauhoitettuja. Esimerkiksi sorsien ja useiden muiden vesilintujen metsästysaika alkaa vuosittain 20. elokuuta klo 12 ja jatkuu vuoden loppuun. Hirven metsästysaika alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja päättyy vuoden lopussa.[8]. Hirven metsästys edellyttää riistanhoitopiirin myöntämää kaatolupaa, jonka voi saada vähintään 1000 ha suuruiselle yhtenäiselle maa-alueelle.
[muokkaa] Suomalaisen metsästyksen historiaa
Traaniöljyn ja nahkojen kauppaa arvellaan käydyn Suomen alueella jo 5 500 eaa. Suomalaisten hylkeenpyyntikylien, muun muassa Yli-Iin Kierikki, asuinkentiltä on löydetty muualta tuotua meripihkaa, kuparia ja kultaa. Hylkeennahka on Roomassa ollut kalliimpi kuin leijonan talja. Sen hinta on tuolloin vastannut käsityöläisen kuukauden palkkaa.
Vielä 1500-luvulla traaniöljyä vietiin yli 300 000 litraa. Katolinen kirkko katsoi keskiajalla hylkeen kalaksi. Se avasi hylkeenlihan viennin, koska paaston aikana sai syödä kalaa.
Hyljettä paljon myöhemmin alkoi turkiseläinten kaupallinen pyynti. Turkiskauppa muodosti aina sydänkeskiajalle saakka merkittävän tulonlähteen Suomen asukkaille ja Ruotsin kruunulle[9] Etenkin kettu, kärppä, näätä ja varsinkin orava ovat olleet pyynnin kohteina. Hirviä on aiemmin ollut paljon nykyistä vähemmän, sillä nykyisin metsien biomassa on suurempi kuin koskaan ja se yhdessä petojen suhteellisen vähälukuisuuden kanssa ovat mahdollistaneet hirven ja hirvieläinten lisääntymisen.
Saaristossa linnustus on aikoinaan ollut tuottoisaa. Vanha tapa metsästää keväällä pesimään tulevia lintuja oli keino hankkia lisäravintoa ruoan suhteen vaikeana kevätaikana. Kun kaskiviljely lisäsi teerien lukumäärää, oli teerijahti hyvin tuottoisaa. Laiduntaminen lisäsi myös jouhisorsien määrää, ja kun tavi-, sinisorsa ja haapanakannat olivat jo entuudestaan vahvat, saalista on saatu ilmeisesti nykyisiä vastaavia saalismääriä jo 1900-luvun alussa.
Nykyisin metsästettäviksi mahdollisia lajeja on Suomessa enemmän kuin ennen, mutta metsästyksen parissa lajeja on aiempaa vähemmän. Muun muassa isokuovi, tilhi ja monet muut linnut olivat aikaisemmin metsästettäviä, mutta nykyään ne ovat rauhoitettuja lajeja.
Minkki tuotiin Suomeen tarhattavaksi turkiseläimeksi, mutta villiintyi (ja ilmeisesti syrjäytti vesikon). Tarhoista karanneita minkkejä tuli ensin rajan takaa Norjasta ja myöhemmin myös Venäjältä. Samoin piisami on tuotu turkiseläimeksi. Se löysikin ilmeisesti tyhjän lokeron vesiekosysteemeistämme. Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta. Se oppi uuden elinalueensa vuodenkierron, ruokapöydän ja talveen valmistautumisen. Villisika on levinnyt Suomeen lähinnä Karjalankannaksen kautta. Nokikana ja punasotka ovat myös laajentaneet onnistuneesti esiintymisalueitaan, mutta ovat viime vuosina taantuneet. Fasaani menestyy hyvin talviruokinnan turvin, samoin kanadanmajava, joka on monin paikoin syrjäyttänyt euroopanmajavan. Mufloni selviytyy myös, mutta sitä ei ole edes tarkoitus lisätä, vaan mufloni pysynee erikoisuutena. Mufloneita elää muun muassa Säpin ja Högsarin saarissa.
[muokkaa] Riistantutkimus Suomessa
Suomessa metsästäjät laskevat riistaeläimet vuosittain Ylä-Lappia lukuun ottamatta riistakolmioiden avulla. Laskentaan osallistuu jopa 100 000 metsästäjää. Tulokset siirtyvät riistantutkimuksen käyttöön, ja niiden perusteella annetaan pyyntirajoitukset ja -suositukset.
Suomessa RKTL tuottaa lähes suoraan metsästystä ohjaavaa tietoa. Niinpä esimerkiksi elinalueiden pirstoutumisen vähentämää metsoa ei metsästetä juuri lainkaan Etelä-Suomessa.
[muokkaa] Metsästys ja sukupuutot
- Pääartikkeli: Luettelo sukupuuttoon metsästetyistä eläimistä
Amerikassa biisoni hävitettiin lähes sukupuuttoon alkuperäisväestön ruoansaannin vaikeuttamiseksi. Biisonia pyydettiin myös nahan takia. Lihaa ei otettu läheskään aina talteen tai talteen otettiin pelkkä kieli. Muuttokyyhky tapettiin sukupuuttoon muun muassa haulipanoksia ampuvien tykkien avulla. Muuttokyyhkyn sukupuutto johtui kuitenkin pääasiassa elinympäristön hävittämisestä. Pohjois-amerikan tammimetsät hakattiin asutuksen tieltä. Sukupuuttoon metsästettyjen eläinlajien luettelo on pitkä.
[muokkaa] Metsästyksen merkitys
Suomessa riistakantojen metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin yksilöihin, joka muutenkin osittain menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon ja metsästyksen suosio on kasvussa naisten keskuudessa. Metsästyksen taloudellinen arvo on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelman mukaan noin 60–70 miljoonaa euroa. Summa riippuu laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta.
Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi moninaisia haittoja: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, liikennekuolemat lisääntyisivät sekä metsätuhot (taimikkotuhot) lisääntyisivät huomattavasti.
[muokkaa] Metsästysmuodot
[muokkaa] Pyydettävän lajin mukaan
- Suurriistan metsästys (esimerkiksi hirvi ja suurpedot, aiemmin muun muassa mammutti)
- Linnustus, metsäkanalinnut (pyy, teeri, metso, riekko ja kiiruna)
- Sorsalintujen metsästys eli sorsastus (muun muassa sinisorsa, metsä- ja merihanhi, nokikana)
- Hirvieläinten metsästys (hirvi, kuusi- , metsä- , valkohäntäpeura ja metsäkauris)
- Turkismetsästys (kettu, piisami, supikoira, minkki, mäyrä, orava, susi, ilves, karhu, näätä, majava)
- Muu pienriistametsästys (muun muassa sepelkyyhky ja lehtokurppa)
- Hylkeenpyynti, eli hylkijahti (harmaahylje, norppa, grönlanninhylje, kirjohylje)
[muokkaa] Metsästysvälineen mukaan
- Jousimetsästys (Metsäkauris ja siitä pienemmät riistalajit)
- Keihästys (aiemmin karhu ja hirvi)
- Harpunointi (aiemmin muun muassa hylje ja valas)
- Verkko- tai rysäpyynti (aiemmin hylje)
- Ansa- ja loukkupyynti (aiemmin karhu, peurat, jänis, metsäkanalinnut ja hylje, nykyään pienpedot)
- Ampuma-aseella metsästys (erilaiset pedot, nisäkkäät, vesi- ja kanalinnut)
[muokkaa] Saalistusmenetelmän mukaan
- Hiivintä ja jäljitys eli naakiminen (nisäkkäät, aikaisemmin metson soidinpyynti)
- Ajometsästys, ajavan miesketjun käyttö (jänis, hirvieläimet, fasaani)
- Metsästys karkottavan koiran avulla (kanalinnut, jänis, rusakko)
- Metsästys seisovan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, jänis, pienpedot)
- Metsästys haukkuvan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, hirvieläimet, karhu)
- Metsästys ajavan koiran avulla (jänis, hirvieläimet, kettu)
- Metsästys pysäyttävän koiran avulla (hirvieläimet, karhu)
- Metsästys noutavan koiran avulla (sorsalinnut, metsälinnut, peltopyy, fasaani)
- Metsästys jälkikoiran avulla (nykyisin haavoittuneet hirvieläimet ja karhu)
- Haaska- tai syöttipyynti (valkohäntäpeura, kettu, supi, aiemmin karhu)
- Väijyntämetsästys ilman haaskaa (hirvi, jänis, aiemmin hylje)
- Kuvastus (teeri, sorsalinnut, varis, sepelkyyhky)
- Houkuttelumetsästys äänen ja/tai tuoksun avulla (hirvi, hirvieläimet, teeri, pyy, varis)
- Saartaminen ja/tai ylläkkö (aiemmin harmaahylje)
- Lippusiima (susi, kettu)
- Houkutinmetsästys elävän saalishoukuttimen avulla (susi)
- Houkutinmetsästys muun elävän houkuttimen avulla (vihollinen tai oma poikanen) (varis, hylje)
- Luolakoirametsästys (supikoira, kettu, mäyrä)
- Luolametsästys, pesäpyynti, poikasten sieppaus (aiemmin hylje ja sen kuutti; suden ynnä muiden pesien tyhjennys)
- Lähestyminen tai houkuttelu lajikumppaniksi naamioituneena (peura, hylje)
- Lähestyminen eläimen suojassa (teeren metsästys)
[muokkaa] Käytössä olevia metsästysmuotoja saalislajeittain
- Jäniksenmetsästys eli jänisjahti
- Hirvenmetsästys eli hirvijahti
- Peuranmetsästys eli peuranpyynti
- Vesilintujenmetsästys eli sorsastus
- Metsäkanalintujen metsästys eli linnustus tai metsälinnustus
- Näädänpyynti eli näätäjahti
- Karhunmetsästys
- Ketunpyynti eli kettujahti
- Hylkeenpyynti eli hylkijahti
[muokkaa] Metsästysrikollisuus
Metsästysrikoksista yleisin lienee salakaato. Myös kiellettyjen ansojen, loukkujen, ammusten tai myrkkyjen käyttö kuuluu tämän rikollisuuden piiriin. Usein tehty rikos on liikkuvasta autosta, veneestä tai muusta kulkuneuvosta ampuminen.
[muokkaa] Metsästys ja yhteiskuntaluokka
Eräillä metsästysmuodoilla, kuten Britannian ketunmetsästyksellä, on ollut vahvasti yläluokkainen leima. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajille niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin, ja he vuokraavat sitä eri muotoisesti eteenpäin. Suomessa metsästyskortin voi saada kuka tahansa metsästystutkinnon suorittanut. Metsästäminen edellyttää, muiden vaatimusten täyttymisen ohella, metsästysoikeuden hallitsemista tai vuokraamista. Kuka tahansa voi vuokrata metsästysluvan valtion alueille. Myös esimerkiksi Saksassa kuka tahansa voi saada metsästyslisenssin.[10] Yhdysvalloissakaan metsästysharrastus ei rajoitu yläluokkaan, vaikkakin metsästäjien keskimääräinen tulotaso on siellä jonkin verran muuta väestöä korkeampi.[11]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Blüchel Kurt G - Metsästys, s.91 Könemann 2006
- ↑ Blüchel Kurt G - Metsästys, s.81 Könemann 2006
- ↑ Blüchel Kurt G - Metsästys, s.90 Könemann 2006
- ↑ Blüchel Kurt G - Metsästys, s.322 Könemann 2006
- ↑ http://www.teho.net/mkj/store/Sanasto.htm/
- ↑ Metsästyslaki 2§
- ↑ http://www.rktl.fi/tilastot/metsastystilastot/
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666 Metsästysasetus, 24 §
- ↑ Sirpa Aalto: Metsästyksen kulttuurihistoriasta 1.9.2008. Agricola-verkko. Viitattu 2.9.2008. suomi.
- ↑ http://www.face-europe.org/huntingineurope/nationalsections_en/germany_en.pdf
- ↑ http://library.fws.gov/nat_survey2001_deerhunting.pdf
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti: Vanhat hyvät erätaidot. Helsingissä: Ajatus, 1997. ISBN 951-9440-56-9.
- Lehikoinen, Heikki: Tuo hiisi hirviäsi: Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-123-9.
