Ketunmetsästys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ketunmetsästys on ketun metsästämistä metsästyskoiran avulla tai ilman koiraa. Ketun tavallisimpia metsästysmuotoja ovat jäljittäminen ajavalla koiralla, löytäminen luolakoiralla, jäljitys ilman koiraa ja loukkupyynti.

Ajavaa koiraa käytettäessa voidaan samaan aikaan käyttää myös luolakoiraa, koska koiran löydettyä ketun ja ajettuaan sitä, kettu voi piiloutua pesäänsä luolaan tai ladon alle, josta sitä on vaikea saada ulos ilman luolakoiran apua. Luolakoira menee ketun pesään ja ajaa eläimen ulos, jonka jälkeen metsästäjä voi tappaa sen ampumalla ja ottaa saaliin haltuunsa.

Metsästäjät arvostavat eniten ketun metsästämistä ajavalla koiralla. Metsästykseen osallistuu 2-3 metsästäjää, jotka ovat passissa oletetulla ajoreitillä ajon aikana. Ketunmetsästys on vaativampaa kuin jäniksenmetsästys ajavalla koiralla, koska ajoreitti on laajempi ketulla kuin jäniksellä ja eläin voi karata metsästäjien passittamalta alueelta.

Silloin kun käytetään luolakoiraa, metsästäjä ohjaa koiransa tietämälleen ketunpesälle ja koira menee pesän sisälle ja selvittää onko siellä kettua ja ajaa sen ulos. Ennen koiran laskemista luolaan, metsästäjät asettuvat pesän lukuisille suuaukoille passiin odottamaan kettua ja ampuvat sen tultua koiran hätyyttämänä ulos.

Ketun jäljittäminen ilman koiraa on erittäin vaativaa ja harvoin tuottaa toivottua tulosta. Metsästäjä seuraa ketun jälkiä lumihangessa ketun pesälle ja yrittää saada sen ominavuin ulos pesästään.

Loukkupyynnissä käytetään suurikokoisia kettuloukkuja, joista yhtä mallia edustaa Norjalainen kettuloukku. Kettu houkutellaan syötin avulla loukkuun ja jää sinne ansaan. Kaikissa malleissa loukku vangitsee ketun elävänä loukkuun ja metsästäjän on käytävä metsästyslain mukaan tarkistamassa loukku vähintään kerran vuorikaudessa. Loukku on passiivinen pyyntiväline, eikä siten valikoi eläintä. Jos loukkuun on jäänyt rauhoitettu eläin, metsästäjän on päästettävä se vapaaksi.

Rautojen käyttö on Suomessa sallitua ketunmetsästyksessä, mikäli ne ovat riittävän voimakkaat ja tappavat eläimen välittömästi sen astuttua siihen.

Lisäksi voidaan harjoittaa ketunmetsästystä lippusiimalla tai raatojen avulla. Raatometsästyksessä lehmän tai vasikan raato haudataan keväällä maahan ja hautaan asetetaan muoviputki maanpintaan, jota myöten raadon haju leviää ympäristöön ja houkuttelee ketun kesän aikana paikalle. Syksyllä hautaa avataan, jolloin kettu käy syömässä raatoa ja metsästäjä kyttää lähistöllä ja ampuu ketun.[1]

Kettua metsästetään yleensö sen talviturkin takia, lihan ja tapporahan toivossa sekä haittaeläimenä. Joissakin maissa sitä metsästetään myös urheiluna- ja ajanvietteenä, joka poikkeaa huomattavasti tavallisesta pohjoismaisesta tyylistä metsästää kettua.

Perinteinen ketunmetsästys joissakin länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen kettujahtiseurue lähdössä jahtiin.
Pääartikkeli: Kettujahti

Perinteinen ketunmetsästys eli kettujahti on urheilu- tai ajanvietelaji, jossa on tarkoituksena pyydystää kettu jahtaamalla. Saaliin jäljittämiseen käytetään jälkikoiria, joita metsästäjät seuraavat ratsain tai jalan.[2] Laji sai alkunsa Isossa-Britanniassa 1500-luvulla ja levisi sieltä Eurooppaan ja Brittiläisen kansainyhteisön maihin. Laji on kielletty useissa maissa, mutta sitä harjoitetaan edelleen muun muassa Irlannissa, Australiassa, Ranskassa, Italiassa, Venäjällä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.[3][4]

Kettujahti herättää voimakkaita tunteita, ja sen vaikeuttamiseksi ja kieltämiseksi on nähty paljon vaivaa. Lajin puolustajat pitävät sitä tehokkaana ja suhteellisen lempeänä tapana pitää kettukanta kurissa, mutta vastustajien mielestä laji on julma ja tarpeeton.[5][6][7][8]

Metsästyksen motiivit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettu on pyydystänyt rotan.

Kettua on pidetty lähes perusteettomasti vihattavana vahinkoeläimenä, josta on maksettu tapporahaakin.[9] Sen näkyvimpänä ominaisuutena on pidetty esillä riista- ja kanavarkauksia, mutta todellisuudessa se on hyödyllinen eläin joka pitää myös hiiri-, rotta- ja myyräkantoja kurissa. Ketun hyödyllisyyttä ei ole pidetty yhtä paljon esillä kuin sen haittoja ja tästä syystä eläin on pyritty hävittämään kokonaan metsästäjien taholta. Ketun kokonaan tuhoutumisen on estänyt sen luontainen varovaisuus ja oveluus.[10]Suomen kettukanta romahti erityisesti 1950-luvun puolivälissä jolloin tapporaha nostettiin 1 000 markasta 2 000 markkaan.[9] Ketun talviturkin rahallinen arvo on vaihdellut suuresti muodin mukana ja samassa suhteessa kiinnostus sen metsästämiseen. 1900-luvun alkupuolella kettukanta supistui jatkuvasti, mutta alkoi jälleen nousta 1940-luvun alussa, jolloin sen turkin arvo oli alhainen markkinoilla. Parhaina saalisvuosina 1949 ja 1956 Suomessa saatiin 27 000 kettua saaliiksi.[9]

Rauhoitusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettua saa Suomessa metsästää 1.8.-31.7. eli ympäri vuoden, paitsi naaraskettua, jolla on pentuja ei saa tappaa 1.5.-31.7. välisenä aikana. Ajavan koiran käyttö on kiellettyä 1.3.-19.8. välisenä aikana, eikä silloin saa myöskään kouluttaa koiraa metsästykseen. Rauhoitusajoista säädetään asetuksella.[11]



Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästyksessä käytettävät luolakoirat on rokotettava vuosittain raivotautia vastaan.[11]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Metsästäjäin keskusjärjestö: ”Tavallisimmat metsästysmuodot”, Metsästäjän opas, s. 221-248. Kettu. Gummerus 2007, 2005. ISBN 978-952-9593-74-3.
  2. The Final Report of the Committee of Inquiry into Hunting with Dogs in England and Wales 2000-06-09. Her Majesty's Stationery Office. Arkistoitu 2009-04-10. Viitattu 2008-02-10.
  3. "Fox hunting worldwide", BBC News, 1999-09-16. Luettu 2007-10-05. 
  4. Aslam, D. "Ten things you didn't know about hunting with hounds", The Guardian, 2005-02-18. Luettu 2007-11-03. 
  5. Social impact of fox hunting on rural communities Masters of Fox Hounds Association. Viitattu 2007-10-13.
  6. Creation and conservation of habitat by foxhunting Masters of Fox Hounds Association. Viitattu 2007-10-13.
  7. The need for wildlife management Masters of Fox Hounds Association. Viitattu 2007-10-07.
  8. The morality of hunting with dogs (PDF) Campaign to Protect Hunted Animals. Viitattu 2007-10-13.
  9. a b c ”Kettu”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 853. Helsinki: Otava, 1962.
  10. ”Tavallinen kettu”, Suuri eläinkirja I Nisäkkäät, s. 293. Alkuteos NATURA VIVA; Enciclopedia sistematica del regno animale. Suom. Anto Leikola. Milano: WSOY, 1961.
  11. a b Metsästäjäin keskusjärjestö: ”Riistaeläinten rauhoittaminen ja riistanhoito”, METSÄSTÄJÄN OPAS Metsästys- ja aselainsäädäntö, s. 50, 51, 63. Gummerus, 2008. ISBN 978-952-9593-78-1.