Metsästyskoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Labradorinnoutaja amerikanpunasotkan saalistaneena.

Metsästyskoira on metsästykseen käytettävä koira. Se auttaa ihmisiä saalistettavien eläinten kiinni saamisessa, jos eläin on liian nopea tai vaarallinen ihmisen napattavaksi. Metsästyskoirat joutuvat usein erittäin suureen rasitukseen, jonka myötä ne joutuvat syömään erittäin paljon.[1] Metsästyskoirarotuja on yhteensä 30 erilaista, ja niihin luokittuu esimerkiksi egyptinmetsästyskoira, guicho ja pohjanpystykorva. Metsästyskoirista useiden sanotaan olevan nuorena hyvin villejä ja vilkkaita, vaikka rotua sanottaisiin muuten rauhalliseksi.[2]

Ajavat ja jäljestävät koirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI luokittelee hajuaistinsa avulla metsästävät koirat "ajaviin ja jäljestäviin koiriin" erotuksena näön avulla metsästävistä vinttikoirista. Ajavat ja jäljestävät koirat kuuluvat sen mukaan ryhmään 6, joka jaetaan edelleen alajaostoihin ajavat koirat (6.1), jäljestävät koirat (6.2) ja ajokoirien sukuiset rodut (6.3). Ajavat koirat luokitellaan edelleen suuriin (6.1.1), keskikokoisiin (6.1.2) ja pieniin (6.1.3).[3]

Rodut voidaan edelleen jakaa alaluokkiin esimerkiksi niiden pääasiallisesti ajaman riistan tai metsästystyylin mukaan. Ensiksi mainitusta jaosta esimerkkejä ovat Euroopassa jänis- ja kettukoirat, sekä Yhdysvalloissa pesukarhukoirat eli coonhoundit. Metsästystyyleihin perustuviin kategorioihin kuuluu Yhdysvalloissa vastaavasti mm. puuhun ajavien eli "treeing"-rotujen ryhmä, jotka tunnetaan yleisemmin cur-rotuina.

Jäniskoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa eurooppalaisista ajokoirista on jäniskoiria. Niihin kuuluvat mm. suomen-[4] ja kreikanajokoira[5] sekä beagle[6][7] ja harrieri[7]. Kaksi jälkimmäistä tunnettiinkin ennen suomeksi nimillä pieni[8] ja suuri englanninjäniskoira[9].

Kettukoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettukoirat ovat alunperin kotoisin Iso-Britanniasta. FCI tunnustaa niistä englannin- ja amerikankettukoiran[10], minkä lisäksi niihin luetaan myös walesin-, virginian- ja dumfriesshirenkettukoira.

Bassetit ja dachsbracket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassetti-rodut ovat alunperin syntyneet mutaation seurauksena. Niille on tyypillistä pitkä, mäyräkoiramainen runko yhdistettynä mataliin raajoihin, ja niillä on usein myös erittäin pitkät korvat. FCI-luokittelussa bassetit kuuluvat pieniin ajaviin koiriin. Ns. "mäyräajokoirat" eli dachsbracket muistuttavat melko paljon bassetti-tyyppiä, mutta niiden kuono on hieman erilainen. Niihin luetaan nykyisin elävistä roduista dreeveri, alppien- ja westfaleninajokoira.

Coonhoudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaruskea pesukarhukoira (coonhound).

Pesukarhukoirat polveutuvat siirtomaa-aikaan Yhdysvaltoihin viedyistä englantilaisista, irlantilaisista ja ranskalaisista kettukoirista. Esimerkiksi mustaruskea pesukarhukoira jalostettiin virginiankettukoiran ja vihikoiran risteytyksestä. Vaikka ne ovatkin Euroopassa erittäin harvinaisia, Yhdysvalloissa ne ovat suosittuja metsästyskoiria, jotka ovat saavuttaneet merkittävän jalansijan maan kulttuurissa. Mm. Sweet Home Alabama -elokuvassa esiintyy coonhound, ja Alabamassa sijaitsee oikeasti elokuvassakin näytetty coonhoundien hautausmaa nimeltä Key Underwood Coon Dog Memorial Graveyard. Pesukarhun lisäksi monella coonhoundilla metsästetään myös mm. puumaa samaan tapaan kuin myöhemmin mainituilla puumanmetsästykseen jalostetuilla molossikoirilla.

Coonhound-rotuihin luokitellaan mustaruskea pesukarhukoira (Black & Tan Coonhound), punainen pesukarhukoira (Redbone Coonhound), sininen pesukarhukoira (Bluetick Coonhound), englanninpesukarhukoira (American English Coonhound), walkerinpesukarhukoira (Treeing Walker Coonhound) ja plottinajokoira (Plott Hound). Suomen kennelliitto on nimennyt ainoan FCI:n tunnustaman coonhound-rodun, mustaruskean pesukarhukoiran, pelkäksi pesukarhukoiraksi. Tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta, mikäli FCI päättää tulevaisuudessa tunnustaa muutkin coonhound-rodut. Lisäksi Suomen Kennelliitto on kansallisella tasolla tunnustanut muista pesukarhukoirista plottinajokoiran[11] ja sinisenpesukarhukoiran, joista jälkimmäisellä ei ole vielä virallista suomenkielistä nimeä, vaan se tunnetaan meilläkin bluetick coonhoundina[12].

Curit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blackmouth cur.

Curit perustuvat alunperin useiden amerikkalaisten metsästyskoirarotujen välisistä risteytyksistä syntyneisiin sekarotuisiin ja rotutyypiltään erittäin epäyhtenäisiin linjoihin. Vielä nykyisinkin saman ulkonäkö vaihtelee saman rodun yksilöiden sisällä melkoisesti, koska kyse on yksinomaan käyttöominaisuuksien perusteella jalostetuista sukulinjoista. Blackmouth curilla ja catahoulanleopardikoiralla metsästetään mm. puumaa, kun taas muita cur-rotuja käytetään toisenlaisen riistan metsästykseen. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa curin säkäkorkeuden vaihtelevan välillä 45-70 cm ja painon olevan vähintään 14 kg.[13]

Cur-rotuihin luetaan yleensä seuraavat rodut ja linjat, vaikka eri alalinjoja onkin huomattavasti enemmän:

Vinttikoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinttikoirat metsästävät näköaistinsa avulla, mistä johtuukin niiden englanninkielinen nimitys sighthound. Sana vinttikoira juontaakin juurensa käännösvirheestä, sillä saksankielinen sana windhund tarkoittaa "tuulikoiraa" ja tulee koiran kyvystä juosta ns. "tuulen nopeudella". FCI lukee vinttikoirat ryhmään 10 ja luokittelee ne karvanlaadun perusteella pitkä- ja hapsukarvaisten (10.1), karkeakarvaisten (10.2) sekä lyhytkarvaisten (10.3) alaryhmiin. Vinttikoirat ovat alunperin kotoisin Lähi-idästä ja kuuluvat yksiin kaikkein vanhimmista koiratyypeistä.

Välimeren jäniskoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren jäniskoirat ovat vinttikoirista poiketen tyypillisesti pystykorvaisia, mutta kuitenkin rakenteltaan vinttikoiria muistuttavia jäniksen ja villikaniinin metsästykseen jalostettuja alkukantaisia koiria. Ne metsästävät tyypillisesti sekä näön, kuulon että hajuaistin avulla. FCI lukee ne ryhmän 5 alajaostoihin alkukantaiset koirat (5.6) ja alkukantaiset metsästyskoirat (5.7) muutaman muun rodun kanssa.[14] Tähän rotutyyppiin lukeutuvat podencot[14] ja podengot[14], cirneco dell'etna[14], faaraokoira[14] sekä kreetankoira.

Lintukoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintukoiria käytetään nimensä mukaisesti pääasiassa lintujen metsästykseen. Monissa FCI:n ulkopuolisissa maissa lintukoirille on yksi yhteinen roturyhmä, kuten esimerkiksi gundog tai sporting group. FCI on kuitenkin jakanut lintukoirat kahteen eri luokkaan: ryhmään 7 eli kanakoirat ja ryhmään 8 eli noutajat, ylösajavat koirat (käytännössä spanielit) ja vesikoirat. Kanakoirien ryhmä jaetaan kahtia mannermaisiin (7.1) ja brittiläis-irlantilaisiin (7.2) kanakoiriin. Ensiksi mainitut luokitellaan joko seisoja- (7.1.1), spanieli- (7.1.2) tai griffon-tyyppisiin (7.1.3) rotuihin.[15]

Terrierit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terrierit ovat alunperin toimineet luolakoirina ja muunlaisen pienriistan metsästyksessä. FCI sijoittaa terrierirodut ryhmään 3 ja jakaa ne isoihin ja keskikokoisiin (3.1), pieniin (3.2), bull-tyyppisiin (3.3) ja kääpiöterriereihin (3.4).[16] Näistä bullterrierit ja kääpiöterrierit ovat ulkoisesti melko kaukana tyypillisestä terrieristä, ensiksi mainitut muistuttavat fenotyypiltään enemmän molossikoiria ja jälkimmäiset sylikoiria. Varsinaiset perusterrierit voidaan jakaa luolaterriereihin ja rottakoiriin, minkä lisäksi Yhdysvalloissa tunnetaan huomattavasti terrieriä - erityisesti jackrussellinterrieriä - muistuttava[13] pienikokoinen metsästyskoiratyyppi eli feistit.

Rottakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rottakoirat tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä ratter[17] ja espanjankielisissä nimellä rater[18] (katalaaniksi ja mallorquiniksi "rotan metsästäjä") tai ratonero[19] (espanjaksi "hiiren metsästäjä"). Niitä on käytetty nimensä mukaisesti rottien, hiirten ja muiden tuholaisten hävittämiseen talleissa, varastorakennuksissa ja viinikellareissa. Ne ovat lähes aina sileäkarvaisia snautseri- ja griffonirotuja lukuunottamatta.

Seuraavat rodut luokitellaan rottakoiriin:

Rottaterrierit

Kääpiökoirat

Snautserit ja pinserit

Feistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feisteillä metsästetään pienriistaa, erityisesti oravia. Ne voidaan luokitella kahteen kategoriaan: mountain feist ja treeing feist. Treeing feistien säkäkorkeus vaihtelee tavallisesti välillä 25-55 cm ja paino välillä 5-16 kg.[13]

Mountain feist

  • Appalachian mountain feist
  • Baldwin feist
  • Buckley feist
  • Denmark feist[13]
  • Galla creek feist
  • Kemmer feist
  • Lost creek feist
  • Sport feist
  • Thornburg feist[13]

Treeing feist

  • Amerikanoravakoira
  • Atomic feist
  • Barger feist
  • Boggs creek feist
  • Cajuninoravakoira[13]
  • Charlie feist
  • Fleming creekinoravakoira
  • Hickory grounds feist
  • Horse creek feist
  • Hurley comb's feist
  • Mullins feist[13]
  • Riverun feist

Metsästyspystykorvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästyspystykorvat ovat pääasiassa hirvi- ja karhukoiria, mutta esimerkiksi laikat ovat erittäin monipuolisia, ja niitä käytetäänkin kaikenlaisen suurriistan metsästykseen.

Hirvikoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvikoiriin luokitellaan yleensä keskikokoiset pohjoismaiset metsästyskoirat, eli jämtlanninpystykorva, harmaa- ja mustanorjanhirvikoira, valkoinen ruotsinhirvikoira, hälleforsinkoira, hedenkoira ja karjalankarhukoira. Myös laika-rodut eli itäsiperian-, länsisiperian-, venäläis-eurooppalainen, jakutian-, tšukotkan- ja kamtšatkanlaika ovat ennen kaikkea hirvi- ja karhukoiria, mutta toisinaan ne luetaan omaksi alaryhmäkseen erotuksena pohjoismaisista hirvikoirista. Lisäksi mm. akitaa käytettiin alunperin karhun ja kauriin metsästykseen, ja keskikokoisia japanilaisia pystykorvia käytetään kotimaassaan edelleen mm. villisian metsästykseen. Myös korealaiset pystykorvat, kuten koreanjindonkoira on jalostettu kotimaassaan vastaavaan käyttötarkoitukseen vartioinnin lisäksi.

Haukkuvat lintukoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi haukkuva lintukoira viittaa pieniin pystykorviin, käytännössä lähinnä suomen- ja pohjanpystykorvaan.

Metsästävät molossikoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös molossityyppisiä koiria on käytetty varsinkin muinaisina aikoina metsästyskoirina. Ne ovat toimineet suurriistan metsästäjinä, joista esimerkkinä erilaiset villisikakoirat ja kissaeläinten metsästykseen käytetyt koirat.

Villisikakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisaikojen villisikakoirista moni kuului maailman korkeimpiin koskaan eläneisiin rotuihin. Niistä kenties historian tunnetuin esimerkki oli 110 cm korkea boarhound eli saksanvillisikakoira. Tämän rodun uskotaan olleen mm. tanskandoggin kantarotu. Lisäksi siitä tunnettiin peräti 121 cm korkea kreikkalainen muunnos nimeltä sulioottikoira, joka oli useiden nykyisten mastiffien esi-isä. Nykyisin elossa oleviin villisian metsästykseen käytettäviin molosseihin kuuluvat mm. dogo argentino ja kreikanvillisikakoira.

Leijonakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikkalainen leijonakoira rhodesiankoira.

Leijonakoirista tunnetuin on rhodesiankoira[20], jota voidaan FCI:n virallisesta luokittelusta (ryhmä 6) huolimatta pitää alkuperänsä vuoksi osittain molossityyppisenä ja osittain alkukantaisena metsästyskoirana. Sitä kutsuttiinkin aiemmin nimellä afrikanleijonakoira, vaikka leijonan lisäksi sillä onkin metsästetty myös mm. gepardia ja leopardia.[21]

Roomalainen mosaiikki, joka esittää muinaista leijonakoiraa.

Aiemmin leijonakoiria oli kuitenkin useita, ja jo tuhansia vuosia sitten elänyttä muinaista assyrianmastiffia käytettiin tähän tehtävään. Lisäksi Rooman valtakunnan aikaan nykyisen mastiffin edeltäjät joutuivat tappelemaan leijonia vastaan areenalla. Vielä 1800-luvulla Englannissa käytettiin alkuperäisen tyyppistä englanninbulldoggia ja staffordshirenbullterrieriä niin kutsuttuun "leijonanpuremiseen" eli käytännössä samanlaisiin leijonan ja koiran välisiin taisteluihin kuin muinaisessa Roomassa.[22]

Puumakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puumakoira dogo argentino.

Puumakoiriksi voidaan lukea eri rotuja cureista coonhoundeihin, mutta varsinaisista molossikoirista tunnetuin tähän tarkoitukseen jalostettu rotu on dogo argentino, jota on käytetty myös villisian metsästykseen. Lisäksi jo mainituista puumanmetsästykseen käytettävistä cur-roduista blackmouth cur muistuttaa rotutyypiltään ja ulkonäöltään huomattavasti enemmän molossia kuin ajokoiraa.

Aaron Hall (1828-1892), metsästäjä ja "pantterikoiran" kehittäjä.

Yhdysvalloissa tunnettiin 1800-luvulla Aaron Hallin kehittämä "pennsylvanialainen pantterikoira", jota nimestään huolimatta käytettiin puuman metsästykseen. Nimi selittyy sillä, että puhekielessä puumaa kutsuttiin sanalla panther. Rodun taustalla oli tiettävästi alkuperäistä englanninbulldoggia, vihikoiraa, newfoundlandinkoiraa ja mastiffia. Näiden koirien sanotaan olleen niin kookkaita, että silloinen Pennsylvanian riistavaltuutettu C.K. Sober pystyi ratsastamaan niiden selässä. Rotu kuoli sukupuuttoon pian Hallin vuonna 1892 sattuneen kuoleman jälkeen.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erälehti.fi - Metsästyskoiran ruokinta tarkkaa
  2. SEY: Metsästyskoira tahtoo riistan perään
  3. Group 6 - Scenthounds and Related Breeds. FCI. Viitattu 18.12.2013.
  4. SKL. Kotimaiset rodut: Suomenajokoira. Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.12.2013.
  5. History of the Greek Harehound. The Greek Harehound - Hellenikos Ichnilatis. Viitattu 18.12.2013.
  6. Tietoja beaglerodusta. Suomen Beaglejärjestö. Viitattu 18.12.2013.
  7. a b Särmä, P. Beaglen historiaa ja nykyisyyttä: Englantilaiset ajokoirarodut kotimaassaan. Suomen Beaglejärjestö. Viitattu 18.12.2013.
  8. Hanhikoski, M. Beagle. Pasaarin Buster & Mellow Smile Dauphine. Viitattu 18.12.2013.
  9. (2010). Harrieri. Harvinaiset koirarodut. Viitattu 18.12.2013.
  10. SKL. (2013). FCI 6 - Ajavat ja jäljestävät koirat. Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.12.2013.
  11. (21.9.2010). Rotumääritelmä: Plottinajokoira. Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.12.2013.
  12. Suomen Kennelliitto. (2013). Bluetick coonhound Koiranet-jalostustietojärjestelmä. Viitattu 18.12.2013.
  13. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer: s. 139. Stuttgart: Kosmos.
  14. a b c d e Group 5 - Spitz and Primitive types. FCI. Viitattu 18.12.2013.
  15. Group 7 - Pointing Dogs. FCI. Viitattu 18.12.2013.
  16. Group 3 - Terriers. FCI. Viitattu 18.12.2013.
  17. Prazsky Krysarik (Prague Ratter). Pražský krysařík club of Czech Republic. Viitattu 18.12.2013.
  18. Ratonero Valenciano (Gos Rater Valencià). Real Sociedad Canina de España. Viitattu 18.12.2013.
  19. Las Razas Españolas. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 18.12.2013.
  20. Lutman, F.C. (1966). How to Raise & Train Rhodesian Ridgeback. TFH Publications. ISBN0876663722/ISBN978-0-87666-372-1.
  21. National breed — South African dog. Showdogs.
  22. Blaisdell, W.H. III. (1999). How a Lion Fight Caused England to Stop the Breeding of Both Ring and Pit Bulldogs. American Bulldog Association. Viitattu 18.12.2013.
  23. Shoemaker, H.W. (1907). Extinct Pennsylvania Animals, s. 51. Altoona Tribune Publishing Co.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Coonhound
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cur
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Feist (dog)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Foxhound
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hunting Dog (Felids)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.