Sota

Wikipedia

Sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välinen aseellinen konflikti. Sodan vastakohta on rauha, jota pidetään sodan poissaolona (ns. negatiivinen rauha) tai mahdollisesti sotaan johtavien rakenteellisten tekijöiden puuttumisena (ns. positiivinen rauha). Sodankäynti on sodan toteuttamista käytännössä, jota säätelee sekä kansainväliset sopimukset (kts. Geneven sopimukset) että kansainvälinen humanitaarinen tapaoikeus. Sodan etiikkaa käsittelee moraalifilosofian osa-alue (kts. sodan etiikka).

Sisällysluettelo 1 Sodan määrittely 2 Miksi soditaan? 2.1 Sotaisuus luonnossa 3 Sodankäynti 3.1 Sodan luokittelua 4 Katso myös 5 Lähteet 5.1 Viitteet 6 Kirjallisuutta 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sodan määrittely

Sodissa ja aseellisissa selkkauksissa vastapuoli kieltää valtion suvereniteetin julkisen vallan käyttöön valtion alueella. Tällöin kyseisten osapuolten alueet tulevat sotatoimialueeksi, jotka käsittävät valtioiden maa-, meri- ja ilmatila-alueet, lukuun ottamatta demilitarisoituja alueita. Sodan osapuolet saavat harjoittaa sodankäyntiä vain sotatoimialueella laillisten sotatoimien keinoin^[1].

Preussilaisen 1800-luvun sotateoreetikon Carl von Clausewitzin mukaan sota on osapuolten käymän poliittisen vuorovaikutuksen jatkamista toisin keinoin. Näin ollen osapuolten välinen rauha ja rauhanomainen kanssakäynti keskeytyy ja muuttuu sodaksi sitä luovan politiikan vuoksi. Clausewitzin mukaan sota itsessään on kuin suuri kaksintaistelu, jossa "käytetään väkivaltaa vastustajan pakottamiseksi noudattamaan meidän tahtoamme". Sodankäynti puolestaan on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.^[2]

Ciceron määritelmä Hugo Grotiuksen mukaan on "valtioiden, tai valtioiden osien kamppailu, jossa käytetään väkivaltaa".^[3][4] Saksalaisen sosiologin Trutz von Trothan ajatus, jonka mukaan sota on "organisoitua ja kollektiivista materiaalin vahingoittamisen, tappamisen ja tuhoamiseen tarkoitetun teknologian, erityisesti aseiden käyttämistä". Lisäksi osapuolten jäsenten on sodan aikana alistuttava kärsimyksiin, kuolemaan sekä oltava valmiit tappamaan.^[5]tarkka viite?

Melvin Smallin ja J. David Singerin sekä Karl W. Deutschin ja Dieter Senghaasin määritelmän mukaan aseellinen konflikti muuttuu sodaksi mikäli konflikti täyttää seuraavat ehdot: ^[6]

1) Laajuus: yli 1000 ihmistä/vuosi tapetaan sotatoimista johtuvista syistä.

2) Suunnitelmallisuus: mikäli konflikti on etukäteen valmisteltu, ja/tai sitä ylläpidetään suurten järjestäytyneiden yhteisöjen toimesta

3) Laillisuus: konflikti on vakiintuneiden hallinnollisesti tai näennäisen hallinnollisesti järjestäytyneiden yhteisöjen laillistama, jolloin suurimittaista tappamista ei pidetä rikoksena vaan velvollisuutena.

[muokkaa] Miksi soditaan?

Raamatun tulkinnalla ihmisten sotiminen voidaan nähdä perisyntinä:^[7]

»Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.»

Monissa uskonnoissa käsitellään sodan problematiikkaa, mutta toisaalta uskonnot on esitetty perimmäisinä syinä sotiin. Sam Harris on käsitellyt aihetta kirjassaan Uskon loppu. Se, mikä ajaa ihmisiä taistelemaan toisia ihmisiä vastaan, on kysymys, johon mm. filosofit, psykologit, antropologit, politiikan tutkijat, historioitsijat ja muiden tieteen alojen tutkijat ovat esittäneet teorioita. Kristinuskon vanhassa testamentissa annetaan myös ohjeita sodankäyntiin ^[8]

»"Kun lähdette sotaan ja aiotte vallata jonkin kaupungin, tarjotkaa sille ensin rauhaa ja kehottakaa sitä antautumaan.»

Samassa Mooseksen kirjassa huomautetaan myös, ettei sotatoimia pidä kohdistaa muuhun kuin sotilaallisiin kohteisiin.

[muokkaa] Sotaisuus luonnossa

Sotien käyminen ei rajoitu pelkästään ihmiskuntaan, vaan myös eläinten, kuten simpanssien ja muurahaisten on todettu käyvän sotia keskenään. 1960-luvun puolivälissä Jane Goodall aloitti pitkän tutkimustyönsä simpanssien parissa. Usein lempeiksi ja leikkisiksi kuvatut simpanssit metsästävät ja syövät lihaa, ovat mustasukkaisia, reviiritietoisia ja riitaisia. Simpanssit tekevät yhteistyötä saalistaessaan pieniä nisäkkäitä ja toisia apinoita. Urokset partioivat laumansa reviirin raja-alueita ja hyökkäävät raivokkaasti tunkeutujan kimppuun. Lisäksi Goodall dokumentoi vuosia kestäneen sodan kahden saman lajin simpanssiryhmän välillä. Lauman urokset tekivät iskuja naapurilauman alueelle tappaen yksitellen ensin urokset ja myöhemmin muut jäsenet. Kun toinen lauma oli tuhottu, voittajaosapuoli liitti sen alueen omaansa.^[9]

Ihmisaivojen kasvun ja kehittymisen syyksi on esitetty teorioita, joiden mukaan konfliktin aiheuttama paine on luonut tarvetta kehittyneemmälle älylle ja yhteistyölle^lähde?.

Thomas Hobbesin mukaan jokainen valtio on jatkuvasti potentiaalisesti sodassa muita valtioita vastaan, koska bellum omnium contra omnes, "kaikkien sota kaikkia vastaan", on luonnontila.^[10]

Turun yliopiston tutkijana toiminut antropologian professori Douglas P. Fry kiistää käsityksen sodan luonnollisuudesta antropologisessa tutkimuksessaan The Human Potential For Peace ^[11]. Hän on tutkinut kansoja ja heimoyhteisöjä, joiden keskuudessa ei esiinny tai esiintyy erityisen vähän väkivaltaa ja agressiivisuutta. Fryn mukaan empiirinen aineisto ei myöskään tue väitettä, että sotaisuus olisi evolutiivinen sopeutuma. Sotaisaa elämäntapaa vaalivilla miehillä on usein keskimääräisesti vähemmän lapsia kuin rauhanomaisemmin elävillä.

[muokkaa] Sodankäynti

Pääartikkelista sodankäynti

Kansainvälisen oikeuden mukaisesti sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisia sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.

Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Esimerkiksi humanitaarisen oikeuden ensimmäisen kansainvälisen sopimuksen motiivina saattoi olla tarve hillitä sotilasmenoja. Pietarin julistus 1868 sopimus kieltää tiettyjen ammusten käytön sodassa ja se vaikuttaa edelleen kansainvälisiin sopimuksiin^[12].

Sotavoimien käyttöä eli sodankäyntiä ohjaa strategia. Sodankäynti koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Sotavoimat koostuvat puolestaan asevoimista, jotka jaetaan maa-, ilma- ja merivoimiin.

[muokkaa] Sodan luokittelua

Nimitykset	Luonne	Esimerkit
Hajoamissota	Sota, jossa valtio tai valtakunta hajoaa useampiin osiin	Jugoslavian hajoamissodat
Hyökkäyssota	Natsi-Saksan aloittamat provosoimattomat sodat toisen maailmansodan aikana.[13] Hyökkäyssota määriteltiin rikokseksi Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä.[13] Myös Suomea syytettiin hyökkäyssodan käymisestä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945-46. [14]	Puolan offensiivi, Taistelu Norjasta, Hyökkäys Neuvostoliittoon
Ekonominen sota	Taloudellisen sodankäynnin keinoin käytävä sota, jolla tähdätään vastustajan voittamiseen taloudellisella kilpailulla ja kauppasaarrolla.	Kylmä sota, Kuuban kauppasaarto
Epäsuora sota	Konflikteja, joita suurvallat kävivät sisällissotia käyvien maiden välityksellä kylmän sodan aikana.	Vietnamin sota, Korean sota
Irtautumissota	Sota, jossa valtion osa pyrkii irtautumaan omaksi valtiokseen, yleensä käytetään termiä sisällissota.	Yhdysvaltain sisällissota, Slovenian sota
Itsenäisyyssota	Sota, jossa siirtomaavalta itsenäistyy.	Algerian sota, Indokiinan sota, Yhdysvaltain vapaussota
Kansalaissota	Sisällissota, jota käyvät lähinnä vain valtion kansalaisista muodostuvat osapuolet ilman ulkomaiden tai muiden valtion ulkopuolisten tahojen osallistumista.	Englannin sisällissota
Kansansota	Sota, johon suuri osa kansasta osallistuu vapaaehtoisesti. Napoleonin hyökättyä Venäjälle vapaaehtoiset talonpojat nousivat aseisiin ranskalaisia vastaan.	Isänmaallinen sota
Kauppasota	Valtioiden välinen, poikkeuksellisissa oloissa tapahtuva ylimitoitettu kilpailu, jossa normaalit kaupankäyntiä säätelevät menettelytavat ovat saaneet väistyä.[15]	Oopiumisodat, Britannian ja Irlannin kauppasota
Kybersota	Vihollisen tietojärjestelmiä vastaan suunnatut hyökkäykset.	Viron patsaskiistaa seuranneet palvelunestohyökkäykset
Maailmansota	Sota, joka vaikuttaa useisiin valtioihin useissa maanosissa ympäri maailmaa.	Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota
Perimyssota	Hallitsijasuvun haarojen välillä vallasta käyty sota	Espanjan perimyssota
Ryöstösota	Yhteisö tai valtio hyökkää toisen alueelle tavoitellen omaisuutta ja/tai resursseja.	Rappasodat
Siirtomaasota	Siirtomaavallan alaisen siirtomaan alueella käyty sota, jota siirtomaavalta käy joko siirtomaan alkuperäisväestöä, sitä asuttavia kolonialisteja tai toista, kyseistä aluetta havittelevaa valtiota vastaan.	Zulu-sota, Buurisota, Sepoykapina, Indokiinan sota
Sissisota	Sissisodankäynnin keinoin käyty sota miehittäjää, hallintoa tai toista valtiota vastaan vastaan.	Kuuban vallankumous, Afganistanin sota, Partisaani
Sisällissota	Sota, joka käydään poliittisen ja järjestäytyneen yhteisön, yleensä valtion sisällä käytävä sota. Sisällissodassa voi olla mukana myös valtion ulkoisia osapuolia auttamassa jompaa kumpaa osapuolta.	Suomen sisällissota, Espanjan sisällissota, Biafran sota
Totaalinen sota	Rikollinen sodan muoto, jolloin valtio alistaa kaikki käytettävissä olevat resurssinsa sotaan, jota se käy vastustajan koko olemassaolon kirjoa vastaan.	Toinen maailmansota
Uskonnollinen sota, Uskonsota, Pyhä sota	Eri uskontojen tai erilaisten uskonnollisten näkemysten edustajien välillä käyty sota.	Ristiretket, Jihad, uskonpuhdistusta seuranneet sodat
Valesota	Vaihe toisessa maailmansodassa, jonka aikana ei tapahtunut suuria sotatoimia sodanjulistuksista huolimatta.	Valesota
Vallankumoussota	Vallankumousta seurannut sota	Ranskan vallankumoussodat, Venäjän sisällissota
Ydinsota	Varsinaista ydinsotaa ei ole vielä käyty, mutta Yhdysvallat käytti ydinaseita Japania vastaan toisen maailmansodan lopulla.

[muokkaa] Katso myös

• Kaikkien sota kaikkia vastaan
• Luettelo sodista
• Luettelo sisällissodista
• Luettelo vapaus- ja itsenäisyyssodista
• Luettelo sotateoreetikoista
• Luettelo sotilasoperaatioista
• Luettelo Suomen historian sodista
• Salamasota
• Sodankäynti
• Sodankäynnin historia
• Luettelo käynnissä olevista sodista
• Rauhanturvaaminen
• Väkivallaton vastarinta
• Haagin sopimukset

[muokkaa] Lähteet

• Giuseppe Caforio: Handbook of the Sociology of the Military. Springer, 2003. ISBN 0306472953.
• Yôrām Dinstein: War, Aggression and Self-defence. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521850800.
• Bradley A. Thayer: Darwin and International Relations: On the Evolutionary Origins of War and Ethnic Conflict. University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0813123216.
• Henry Wager Halleck: Elements of International Law and Laws of War. Lippincott & Co, 1866.
• Hugo Grotius: On the Law of War and Peace (De Jure Belli ac Pacis). Lontoo, 1814 (alkup. Amsterdam 1625). Teoksen verkkoversio.
• Azar Gat: War in human civilization. Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-926213-6.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Rosén, Gunnar ja Parkkari, Juhani: Sodan Lait : Käsikirja. Edita, 2004. ISBN 951-37-4001-3.
• Clausewitz, Karl von: Sodankäynnistä. (Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneeet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Art House, 1998 (4. painos 2005). ISBN 951-884-227-2.
• Glover, Jonathan: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. (Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X.
• Malkki, Janne ym.: Sodan historia. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.
• Männistö, Anssi (toim.): Miksi soditaan?. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-117-8.
• Smith, Dan & Bræin, Ane: Sodan ja rauhan kartasto. (Atlas of war and peace, 2003.) Käännös: Timo Forss. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-645-3.
• Sunzi: Sodankäynnin taito. (Sunzi bing fa.) Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-956-3.
• Fry, Douglas P.: The Human Potential for Peace: An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press, 2005.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Moseley, Alexander: Just War Theory The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Moseley, Alexander: The Philosophy of War The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Orend, Brian: War The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Correlates of War-projektin kotisivu
• Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
• Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusten internet-arkisto