Sota

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käynnissä olevia aseellisia konflikteja maailmalla.
Sekä Hiroshimaan että Nagasakiin pudotettiin atomipommi toisen maailmansodan lopussa elokuussa 1945. Kuvassa Nagasakin pommitusta seurannut sienipilvi.

Sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välistä vihamielistä vuorovaikuttamista, jonka tarkoitus on saavuttaa subjektiivisesti määritelty tavoite.[1][2] Sodan vastakohta on rauha, jota pidetään sodan poissaolona (ns. negatiivinen rauha) tai mahdollisesti sotaan johtavien rakenteellisten tekijöiden puuttumisena (ns. positiivinen rauha.) Sodankäynti on sodan toteuttamista käytännössä.

Sodan oikeutusta käsittelee moraalifilosofian osa-alue, sodan etiikka.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mitä sota on?

Sodan määritteleminen on vaikeaa, koska sotia käydään monien eri syiden vuoksi, monin eri tavoin ja keinoin ja monien erilaisten yhteisöjen ja osapuolten toimesta.[2]

Preussilaisen 1800-luvun sotateoreetikon Carl von Clausewitzin mukaan sota on osapuolten käymän poliittisen vuorovaikutuksen jatkamista toisin keinoin. Näin ollen osapuolten välinen rauha ja rauhanomainen kanssakäynti keskeytyy ja muuttuu sodaksi sitä luovan politiikan vuoksi. Clausewitzin mukaan sota itsessään on kuin suuri kaksintaistelu, jossa "käytetään väkivaltaa vastustajan pakottamiseksi noudattamaan meidän tahtoamme". Sodankäynti puolestaan on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.[3]

Ciceron määritelmä Hugo Grotiuksen mukaan on "valtioiden, tai valtioiden osien kamppailu, jossa käytetään väkivaltaa".[4][5] Uudempiin määritelmiin kuuluu mm. saksalaisen sosiologin Trutz von Trothan ajatus, jonka mukaan sota on "organisoitua ja kollektiivista materiaalin vahingoittamisen, tappamisen ja tuhoamiseen tarkoitetun teknologian, erityisesti aseiden käyttämistä". Lisäksi osapuolten jäsenten on sodan aikana alistuttava kärsimyksiin, kuolemaan sekä oltava valmiit tappamaan.[1]

Melvin Smallin ja J. David Singerin sekä Karl W. Deutschin ja Dieter Senghaasin määritelmän mukaan aseellinen konflikti muuttuu sodaksi mikäli konflikti täyttää seuraavat ehdot: [6]

1) Laajuus: yli 1000 ihmistä/vuosi tapetaan sotatoimista johtuvista syistä.
2) Suunnitelmallisuus: mikäli konflikti on etukäteen valmisteltu, ja/tai sitä ylläpidetään suurten järjestäytyneiden yhteisöjen toimesta
3) Laillisuus: konflikti on vakiintuneiden hallinnollisesti tai näennäisen hallinnollisesti järjestäytyneiden yhteisöjen laillistama, jolloin suurimittaista tappamista ei pidetä rikoksena vaan velvollisuutena.

[muokkaa] Miksi sotia käydään?

Pään alueen vammat ovat tyypillisiä sodassa.

Se, mikä ajaa ihmisiä taistelemaan toisia ihmisiä vastaan, on kysymys, johon mm. filosofit, psykologit, antropologit, politiikan tutkijat, historioitsijat ja muiden tieteen alojen tutkijat ovat yrittäneet etsiä vastausta.

Raamatussa ihmisten sotiminen nähdään perisyntinä:[7]

»Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.»

Sotien käyminen ei rajoitu pelkästään ihmiskuntaan, vaan myös eläinten, kuten simpanssien ja muurahaisten on todettu käyvän sotia keskenään. 1960-luvun puolivälissä Jane Goodall aloitti pitkän tutkimustyönsä simpanssien parissa. Aiemmin lempeiksi ja leikkisiksi kasvissyöjiksi kuvatut simpanssit todellisuudessa metsästävät ja syövät lihaa, ovat mustasukkaisia, reviiritietoisia ja riitaisia. Simpanssit tekevät yhteistyötä saalistaessaan pieniä nisäkkäitä ja toisia apinoita. Urokset partioivat laumansa reviirin raja-alueita ja hyökkäävät raivokkaasti tunkeutujan kimppuun. Lisäksi Goodall dokumentoi vuosia kestäneen sodan kahden saman lajin simpanssiryhmän välillä. Lauman urokset tekivät iskuja naapurilauman alueelle tappaen yksitellen ensin urokset ja myöhemmin muut jäsenet. Kun toinen lauma oli tuhottu, voittajaosapuoli liitti sen alueen omaansa.[8]

Niin ikään sotien on ehdotettu olevan yksi ihmiskunnan evoluutioon vaikuttaneista tekijöistä. Ihmisaivojen kasvun ja kehittymisen syynä on nähty olevan jatkuvan konfliktin aiheuttama paine, joka on luonut tarvetta kehittyneemmälle älylle, kommunikaatiolle ja yhteistyölle. [9] Verrattain uudet teoriat eläinten käymien sotien vaikutuksesta evoluutioon lähenevät Samuel P. Huntingtonin mukaelmaa 1600-lukulaisen filosofin Thomas Hobbesin ajatuksista. Hobbesin mukaan jokainen valtio on jatkuvasti potentiaalisesti sodassa muita valtioita vastaan, koska Bellum omnium contra omnes, "kaikkien sota kaikkia vastaan", on luonnontila.[10]

[muokkaa] Yleistä

Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisia sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.

Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja siviilien vahingoittamisen.

Sotavoimien käyttöä eli sodankäyntiä ohjaa strategia. Sodankäynti koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Sotavoimat koostuvat puolestaan asevoimista, jotka jaetaan maa-, ilma- ja merivoimiin.

[muokkaa] Sodat tyypettäin

Nimitykset Luonne Esimerkit
Absoluuttinen sota Clausewitzin teoria, jonka mukaan aina kiihkeämmin voittoa tavoittelevat osapuolet ajautuvat lopulta sodan muotoon, jossa ei tunneta rajoituksia.
Hajoamissota Sota, jossa valtio tai valtakunta hajoaa useampiin osiin Jugoslavian hajoamissodat
Hyökkäyssota Natsi-Saksan aloittamat provosoimattomat sodat toisen maailmansodan aikana.[11] Hyökkäyssota määriteltiin rikokseksi Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä.[11] Myös Suomea syytettiin hyökkäyssodan käymisestä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945-46. [12] Puolan offensiivi, Taistelu Norjasta, Taistelu Ranskasta, Hyökkäys Neuvostoliittoon
Ekonominen sota Taloudellisen sodankäynnin keinoin käytävä sota, jolla tähdätään vastustajan hävittämiseen taloudellisella kilpailulla. Kylmä sota, Kuuban kauppasaarto
Epäsuora sota Konflikteja, joita suurvallat kävivät sisällissotia käyvien maiden välityksellä kylmän sodan aikana. Vietnamin sota, Korean sota
Irtautumissota Sota, jossa valtion osa pyrkii irtautumaan omaksi valtiokseen, yleensä käytetään termiä sisällissota. Yhdysvaltain sisällissota, Slovenian sota
Itsenäisyyssota Sota, jossa siirtomaavalta itsenäistyy. Algerian sota, Indokiinan sota, Yhdysvaltain vapaussota
Kansalaissota Sisällissota, jota käyvät lähinnä vain valtion kansalaisista muodostuvat osapuolet ilman ulkomaiden tai muiden valtion ulkopuolisten tahojen osallistumista. Englannin sisällissota
Kansansota Sota, johon suuri osa kansasta osallistuu vapaaehtoisesti. Napoleonin hyökättyä Venäjälle vapaaehtoiset talonpojat nousivat aseisiin ranskalaisia vastaan. Isänmaallinen sota
Kauppasota Valtioiden välinen, poikkeuksellisissa oloissa tapahtuva ylimitoitettu kilpailu, jossa normaalit kaupankäyntiä säätelevät menettelytavat ovat saaneet väistyä.[13] Oopiumisodat, Britannian ja Irlannin kauppasota
Kybersota Vihollisen tietojärjestelmiä vastaan suunnatut hyökkäykset. Viron patsaskiistaa seuranneet palvelunestohyökkäykset
Luokkasota Kommunistisen manifestin luokkataistelusta johdettu termi, jolla kuvataan sotaa, jossa käydään yhteiskuntaluokkien välistä valtataistelua.
Maailmansota Sota, joka vaikuttaa useisiin valtioihin useissa maanosissa ympäri maailmaa. Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota
Perimyssota Hallitsijasuvun haarojen välillä vallasta käyty sota Espanjan perimyssota
Ryöstösota Yhteisö tai valtio hyökkää toisen alueelle tavoitellen omaisuutta ja/tai resursseja. Rappasodat
Siirtomaasota Siirtomaavallan alaisen siirtomaan alueella käyty sota, jota siirtomaavalta käy joko siirtomaan alkuperäisväestöä, sitä asuttavia kolonialisteja tai toista, kyseistä aluetta havittelevaa valtiota vastaan. Zulu-sota, Buurisota, Sepoykapina, Indokiinan sota
Sissisota Sissisodankäynnin keinoin käyty sota miehittäjää, hallintoa tai toista valtiota vastaan vastaan. Kuuban vallankumous, Afganistanin sota, Partisaani
Sisällissota Sota, joka käydään poliittisen ja järjestäytyneen yhteisön, yleensä valtion sisällä käytävä sota. Sisällissodassa voi olla mukana myös valtion ulkoisia osapuolia auttamassa jompaa kumpaa osapuolta. Suomen sisällissota, Espanjan sisällissota, Biafran sota
Totaalinen sota Sodan muoto, jolloin valtio alistaa kaikki käytettävissä olevat resurssinsa sotaan, jota se käy vastustajan koko olemassaolon kirjoa vastaan. Toinen maailmansota
Uskonnollinen sota, Uskonsota, Pyhä sota Eri uskontojen tai erilaisten uskonnollisten näkemysten edustajien välillä käyty sota. Ristiretket, Jihad, uskonpuhdistusta seuranneet sodat
Valesota Vaihe toisessa maailmansodassa, jonka aikana ei tapahtunut suuria sotatoimia sodanjulistuksista huolimatta. Valesota
Vallankumoussota Vallankumousta seurannut sota Ranskan vallankumoussodat, Venäjän sisällissota
Ydinsota Varsinaista ydinsotaa ei ole vielä käyty, mutta Yhdysvallat käytti ydinaseita Japania vastaan toisen maailmansodan lopulla.

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sota.

[muokkaa] Lähteet

  • Giuseppe Caforio: Handbook of the Sociology of the Military. Springer, 2003. ISBN 0306472953.
  • Yôrām Dinstein: War, Aggression and Self-defence. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521850800.
  • Bradley A. Thayer: Darwin and International Relations: On the Evolutionary Origins of War and Ethnic Conflict. University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0813123216.
  • Henry Wager Halleck: Elements of International Law and Laws of War. Lippincott & Co, 1866.
  • Hugo Grotius: On the Law of War and Peace (De Jure Belli ac Pacis). Lontoo, 1814 (alkup. Amsterdam 1625). Teoksen verkkoversio.
  • Azar GatWar in human civilization. Oxford University Press, 2006. ISBN 0–19–926213–6.

[muokkaa] Viitteet

  1. 1,0 1,1 Caforio s.419-422, Trutz von Trothaa mukaillen
  2. 2,0 2,1 Dinstein s. 3-15
  3. Christopher Bassford: Clausewitz and His Works Viitattu 2.6.2009
  4. Halleck s. 150
  5. Grotius 1. luku/II
  6. Johan M.G. van der Dennen: The Concept and Characteristics of War in Primitive Societies. Viitattu 7.6.2009
  7. Uusi Testamentti: Jaakobin kirje 4:1-3
  8. Azar Gat s. 6-8
  9. Thayer s. 153-169
  10. Caforio s.13-19
  11. 11,0 11,1 Eric Zillmer: The Quest for the Nazi Personality, s. 21-22. Lawrence Erlbaum Associates, 1995. ISBN 0805818987.
  12. Olli Vehviläinen: Finland in the Second World War, s. 155-159. Palgrave Macmillan, 2002. ISBN 0333801490.
  13. Taloussanomat:Taloussanakirja Viitattu 8.6.2009

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Glover, Jonathan: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. (Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman. Pystykorvakirja. 4. painos 2007. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X.
  • Dan Smith: Sodan ja rauhan kartasto. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-645-3.
  • Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi The Art of War
  • Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi On War vol I
  • Clausewitz, Carl von: Ajatuksia sodasta ja johtamisesta (suom. O. V. Kaarnakari), KR-kirjat, Vantaa 1980 ISBN 951-9387-17-X
  • Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
  • Lena Huldén: Kuusijalkainen vihollinen. Niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin. Schildts, 2008. ISBN 978-951-50-1651-5.
  • Männistö, Anssi (toim.): Miksi soditaan? Vastapaino 2003. ISBN 951-768-117-8

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut