Sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sekä Hiroshimaan että Nagasakiin pudotettiin atomipommi toisen maailmansodan lopussa elokuussa 1945. Kuvassa Nagasakin pommitusta seurannut sienipilvi.

Sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välinen aseellinen konflikti. Sodan vastakohta on rauha, jota pidetään sodan poissaolona (ns. negatiivinen rauha) tai mahdollisesti sotaan johtavien rakenteellisten tekijöiden puuttumisena (ns. positiivinen rauha). Sodankäynti on sodan toteuttamista käytännössä. Nykyisin sitä säätelevät sekä kansainväliset sopimukset (ks. Geneven sopimukset) että kansainvälinen humanitaarinen tapaoikeus. Sodan etiikkaa käsittelee moraalifilosofian osa-alue (ks. sodan etiikka).

Sodan määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioiden välisissä sodissa ja aseellisissa selkkauksissa vastapuoli kieltää valtion suvereniteetin julkisen vallan käyttöön valtion alueella. Tällöin kyseisten osapuolten alueet tulevat sotatoimialueeksi, jotka käsittävät valtioiden maa-, meri- ja ilmatila-alueet, lukuun ottamatta demilitarisoituja alueita. Sodan osapuolet saavat harjoittaa sodankäyntiä vain sotatoimialueella laillisten sotatoimien keinoin.[1] Sodiksi on usein kutsuttu myös ei-valtiollisten yhteiskuntien (heimoyhteiskuntien tai päällikkökuntien) välisiä aseellisia konflikteja.

Preussilaisen 1800-luvun sotateoreetikon Carl von Clausewitzin mukaan sota on osapuolten käymän poliittisen vuorovaikutuksen jatkamista toisin keinoin. Näin ollen osapuolten välinen rauha ja rauhanomainen kanssakäynti keskeytyy ja muuttuu sodaksi sitä luovan politiikan vuoksi. Clausewitzin mukaan sota itsessään on kuin suuri kaksintaistelu, jossa ”käytetään väkivaltaa vastustajan pakottamiseksi noudattamaan meidän tahtoamme”. Sodankäynti puolestaan on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.[2]

Ciceron määritelmä Hugo Grotiuksen mukaan on ”valtioiden, tai valtioiden osien kamppailu, jossa käytetään väkivaltaa”.[3][4] Saksalaisen sosiologin Trutz von Trothan ajatus, jonka mukaan sota on ”organisoitua ja kollektiivista materiaalin vahingoittamisen, tappamisen ja tuhoamiseen tarkoitetun teknologian, erityisesti aseiden käyttämistä”. Lisäksi osapuolten jäsenten on sodan aikana alistuttava kärsimyksiin, kuolemaan sekä oltava valmiit tappamaan.[5]

Melvin Smallin ja J. David Singerin sekä Karl W. Deutschin ja Dieter Senghaasin määritelmän mukaan sota on mikä tahansa tapahtumien sarja, joka täyttää seuraavat ehdot: [6]

1) Laajuus: yli 1 000 ihmistä tapetaan vuodessa sotatoimista johtuvista syistä.
2) Suunnitelmallisuus: mikäli konflikti on etukäteen valmisteltu, tai sitä ylläpidetään suurten järjestäytyneiden yhteisöjen toimesta
3) Laillisuus: konflikti on vakiintuneiden hallinnollisesti tai näennäisen hallinnollisesti järjestäytyneiden yhteisöjen laillistama, jolloin suurimittaista tappamista ei pidetä rikoksena vaan velvollisuutena.

Sotaisuus luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luftwaffen ilmahyökkäyksen uhreja Puolassa 1939.

Sotien käyminen ei rajoitu pelkästään ihmiskuntaan, vaan myös eläinten, kuten simpanssien ja muurahaisten on todettu käyvän sotia keskenään. 1960-luvun puolivälissä Jane Goodall aloitti pitkän tutkimustyönsä simpanssien parissa. Usein lempeiksi ja leikkisiksi kuvatut simpanssit metsästävät ja syövät lihaa, ovat mustasukkaisia, reviiritietoisia ja riitaisia. Simpanssit tekevät yhteistyötä saalistaessaan pieniä nisäkkäitä ja toisia apinoita. Urokset partioivat laumansa reviirin raja-alueita ja hyökkäävät raivokkaasti tunkeutujan kimppuun. Lisäksi Goodall dokumentoi vuosia kestäneen sodan kahden saman lajin simpanssiryhmän välillä. Lauman urokset tekivät iskuja naapurilauman alueelle tappaen yksitellen ensin urokset ja myöhemmin muut jäsenet. Kun toinen lauma oli tuhottu, voittajaosapuoli liitti sen alueen omaansa.[7]

Pään alueen vammat ovat tyypillisiä sodassa.

Thomas Hobbesin mukaan jokainen valtio on jatkuvasti potentiaalisesti sodassa muita valtioita vastaan, koska bellum omnium contra omnes, ”kaikkien sota kaikkia vastaan”, on luonnontila.[8]

Turun yliopiston tutkijana toiminut antropologian professori Douglas P. Fry kiistää käsityksen sodan luonnollisuudesta antropologisessa tutkimuksessaan The Human Potential For Peace.[9] Hän on tutkinut kansoja ja heimoyhteisöjä, joiden keskuudessa ei esiinny tai esiintyy erityisen vähän väkivaltaa ja aggressiivisuutta. Fryn mukaan empiirinen aineisto ei myöskään tue väitettä, että sotaisuus olisi evolutiivinen sopeutuma. Sotaisaa elämäntapaa vaalivilla miehillä on usein keskimääräisesti vähemmän lapsia kuin rauhanomaisemmin elävillä.[9]

Sodankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: sodankäynti

Kansainvälisen oikeuden mukaisesti sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisia sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.

Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Esimerkiksi humanitaarisen oikeuden ensimmäisen kansainvälisen sopimuksen motiivina saattoi olla tarve hillitä sotilasmenoja. Pietarin julistus 1868 sopimus kieltää tiettyjen ammusten käytön sodassa ja se vaikuttaa edelleen kansainvälisiin sopimuksiin.[10]


Sotavoimien käyttöä eli sodankäyntiä ohjaa strategia. Sodankäynti koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Sotavoimat koostuvat puolestaan asevoimista, jotka jaetaan maa-, ilma- ja merivoimiin.

Sodan luokittelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitykset Luonne Esimerkit
Hajoamissota Sota, jossa valtio tai valtakunta hajoaa useampiin osiin Jugoslavian hajoamissodat
Hyökkäyssota Toisen osapuolen provosoimattomasta hyökkäyksestä käynnistyvä sota. Hyökkäyssodan suunnittelu määriteltiin rikokseksi Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä.[11] Useat natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana aloittamat sodat,[11] kuten Puolan offensiivi, taistelu Norjasta, operaatio Barbarossa. Myös Suomea syytettiin hyökkäyssodan käymisestä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946.[12]
Ekonominen sota Taloudellisen sodankäynnin keinoin käytävä sota, jolla tähdätään vastustajan voittamiseen taloudellisella kilpailulla ja kauppasaarrolla. Kylmä sota, Kuuban kauppasaarto
Epäsuora sota Konflikteja, joita suurvallat kävivät sisällissotia käyvien maiden välityksellä kylmän sodan aikana. Vietnamin sota, Korean sota
Irtautumissota Sota, jossa valtion osa pyrkii irtautumaan omaksi valtiokseen, yleensä käytetään termiä sisällissota. Yhdysvaltain sisällissota, Slovenian sota
Itsenäisyyssota Sota, jossa jokin maa itsenäistyy esimerkiksi siirtomaavallan alaisuudesta. Algerian sota, Indokiinan sota, Yhdysvaltain vapaussota
Kansalaissota Sisällissota, jota käyvät lähinnä vain valtion kansalaisista muodostuvat osapuolet ilman ulkomaiden tai muiden valtion ulkopuolisten tahojen osallistumista. Englannin sisällissota
Kansansota Sota, johon suuri osa kansasta osallistuu vapaaehtoisesti. Napoleonin hyökättyä Venäjälle vapaaehtoiset talonpojat nousivat aseisiin ranskalaisia vastaan. Isänmaallinen sota
Kauppasota Valtioiden välinen, poikkeuksellisissa oloissa tapahtuva ylimitoitettu kilpailu, jossa normaalit kaupankäyntiä säätelevät menettelytavat ovat saaneet väistyä.[13] Oopiumisodat, Britannian ja Irlannin kauppasota
Kybersota Vihollisen tietojärjestelmiä vastaan suunnatut hyökkäykset. Viron patsaskiistaa seuranneet palvelunestohyökkäykset
Maailmansota Sota, joka vaikuttaa useisiin valtioihin useissa maanosissa ympäri maailmaa. Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota
Perimyssota Hallitsijasuvun haarojen välillä vallasta käyty sota Espanjan perimyssota
Ryöstösota Yhteisö tai valtio hyökkää toisen alueelle tavoitellen omaisuutta ja/tai resursseja. Rappasodat
Siirtomaasota Siirtomaavallan alaisen siirtomaan alueella käyty sota, jota siirtomaavalta käy joko siirtomaan alkuperäisväestöä, sitä asuttavia kolonialisteja tai toista, kyseistä aluetta havittelevaa valtiota vastaan. Zulu-sota, Buurisota, Sepoykapina, Indokiinan sota
Sijaissota Sisällissota tai paikallinen sota, johon sekaantuu ulkopuolisia osapuolia, jotka näin käyvät epäsuorasti sotaa toisiaan vastaan. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät useita sijaissotia toisiaan vastaan. Korean sota, Vietnamin sota, Afganistanin sisällissota
Sissisota Sissisodankäynnin keinoin käyty sota miehittäjää, hallintoa tai toista valtiota vastaan vastaan. Kuuban vallankumous, Afganistanin sota, Partisaani
Sisällissota Poliittisen ja järjestäytyneen yhteisön, yleensä valtion sisällä käytävä sota. Sisällissodassa voi olla mukana myös valtion ulkoisia osapuolia auttamassa jompaakumpaa osapuolta. Suomen sisällissota, Espanjan sisällissota, Biafran sota
Totaalinen sota Rikollinen sodan muoto, jolloin valtio alistaa kaikki käytettävissä olevat resurssinsa sotaan, jota se käy vastustajan koko olemassaolon kirjoa vastaan. Toinen maailmansota
Uskonnollinen sota, Uskonsota, Pyhä sota Eri uskontojen tai erilaisten uskonnollisten näkemysten edustajien välillä käyty sota. Ristiretket, Jihad, uskonpuhdistusta seuranneet sodat
Valesota Vaihe toisessa maailmansodassa, jonka aikana ei tapahtunut suuria sotatoimia sodanjulistuksista huolimatta. Valesota
Vallankumoussota Vallankumousta seurannut sota Ranskan vallankumoussodat, Venäjän sisällissota
Ydinsota Ydinasein käytävä sota Varsinaista ydinsotaa ei ole käyty, mutta Yhdysvallat käytti ydinaseita Japania vastaan toisen maailmansodan lopulla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sota.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Giuseppe Caforio: Handbook of the Sociology of the Military. Springer, 2003. ISBN 0306472953.
  • Yôrām Dinstein: War, Aggression and Self-defence. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521850800.
  • Bradley A. Thayer: Darwin and International Relations: On the Evolutionary Origins of War and Ethnic Conflict. University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0813123216.
  • Henry Wager Halleck: Elements of International Law and Laws of War. Lippincott & Co, 1866.
  • Hugo Grotius: On the Law of War and Peace (De Jure Belli ac Pacis). Lontoo, 1814 (alkup. Amsterdam 1625). Teoksen verkkoversio.
  • Azar GatWar in human civilization. Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-926213-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sodan Lait : Käsikirja, s.211
  2. Christopher Bassford: Clausewitz and His Works Viitattu 2.6.2009
  3. Halleck s. 150
  4. Grotius 1. luku/II
  5. Caforio s. 420-421
  6. Johan M.G. van der Dennen: The Concept and Characteristics of War in Primitive Societies. Viitattu 7.6.2009
  7. Azar Gat 2006: s. 8-10
  8. Caforio s.13-19
  9. a b Fry, Douglas P.: The Human Potential for Peace: An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press, 2005.
  10. http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+205/1997&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP | Hallituksen esitys Eduskunnalle miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevista kielloista ja rajoituksista
  11. a b Eric Zillmer: The Quest for the Nazi Personality, s. 21-22. Lawrence Erlbaum Associates, 1995. ISBN 0805818987.
  12. Olli Vehviläinen: Finland in the Second World War, s. 155-159. Palgrave Macmillan, 2002. ISBN 0333801490.
  13. Taloussanomat:Taloussanakirja Viitattu 8.6.2009

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rosén, Gunnar & Parkkari, Juhani: Sodan lait: Käsikirja. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4001-3.
  • Clausewitz, Karl von: Sodankäynnistä. (Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneeet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Art House, 1998 (4. painos 2005). ISBN 951-884-227-2.
  • Fry, Douglas P.: The Human Potential for Peace: An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press, 2005. (englanniksi)
  • Glover, Jonathan: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. (Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X.
  • Keegan, John: Sodankäynnin historia. (A history of warfare, 1993.) Suomentanut Jouni Suistola. Helsingissä: Ajatus, 2005. ISBN 951-20-6967-9.
  • Laine, Henrik: Outo sota: Sodankäynnin kummallisuuksia. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32235-0.
  • Malkki, Janne ym.: Sodan historia. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.
  • Männistö, Anssi (toim.): Miksi soditaan?. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-117-8.
  • Smith, Dan & Bræin, Ane: Sodan ja rauhan kartasto. (Atlas of war and peace, 2003.) Käännös: Timo Forss. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-645-3.
  • Sunzi: Sodankäynnin taito. (Sunzi bing fa.) Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-956-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]