Espanjan perimyssota
Wikipedia
Espanjan perimyssota oli suuressa osassa Eurooppaa käyty sota vuosina 1701–1714.
Kun Espanjan Habsburg-sukuinen kuningas Kaarle II kuoli lapsettomana, hän antoi virallisesti testamentissa tukensa kolmesta mahdollisesta kruununtavoittelijasta Ranskan Ludvig XIV:n pojanpojalle, Anjoun herttua Filipille. Tämä taas ei soveltunut Itävallan Habsburgien suunnitelmiin. Ludvig XIV julisti, että Filip säilytti perimysoikeutensa myös Ranskan kruunuun, mikä olisi mahdollistanut Ranskan ja Espanjan kruunujen yhdistämisen.
Ranskaa vastaan muodostettiin liittokunta, johon kuuluivat Englanti, Itävalta ja Alankomaat. Liittokunta saavutti suuria voittoja sodassa, esimerkiksi Blenheimin, Ramilliesin, Oudenaarden ja Malplaquetin taisteluissa.
Sota päättyi 1713 solmittuun Utrechtin rauhaan ja 1714 solmittuun Rastattin rauhaan. Ludvigin pojanpoika pysyi Espanjan kuninkaana hallitsijanimellä Filip V. Sama hallitsija ei kuitenkaan saisi hallita Ranskaa ja Espanjaa. Espanja joutui luovuttamaan Itävallalle Espanjan Alankomaat, siitä lähtien Itävallan Alankomaat (nykyinen Belgia), sekä Napolin ja Sardinian. Savoijille Espanja luovutti Sisilian, jonka Savoiji vaihtoi hieman myöhemmin Sardiniaan Itävallan kanssa. 1707 muodostetulle Isolle-Britannialle Espanja luovutti Gibraltarin ja Menorcan sekä asienton, yksinoikeuden käydä tietyn kiintiön verran kauppaa, etenkin orjakauppaa, vuosittain Espanjan siirtomaissa. Ranska luovutti Isolle-Britannialle Newfoundlandin.
