Kaappari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaapparitoiminnasta, kaappareilla voidaan tarkoittaa myös fregattilintuja tai elokuvaa Kaappari.
HMS Kent taistelee kaapparialusta vastaa. Ambroise Louis Garnerayn maalaus vuodelta 1800.

Kaappari tarkoitti yksityisesti varustettua laivaa tai sen kapteenia, jonka jokin valtio valtuutti valtaamaan vihollisvaltion aluksia. Kaappareita esiintyi varsinkin 1600- ja 1700-lukujen eurooppalaisissa sodissa.[1] Kaapparitoiminta kiellettiin vuonna 1856 Pariisin julistuksella.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaapparilaivat purjehtivat kaapparikirjaksi kutsutun lupakirjan turvin. Yleensä kaappari luovutti tietyn osuuden saaliistaan sille valtiolle, jonka suojeluksessa purjehti. Kaapparin suojelijavaltio sai näin ilmaiseksi käyttöönsä sotalaivoja. Toisin kuin oman laivaston ylläpidettävät alukset, kaapparilaivat tuottivat sille tuloja.

Kaapparin ja merirosvon välinen raja oli usein häilyvä. Monet kuuluisat merirosvot, kuten esimerkiksi kapteeni Kidd, olivat entisiä kaappareita. Kaappaustoiminta sodankäynnin yhteydessä kiellettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1856.

Myös Ruotsin kruunu jakoi kaapparikirjoja. Tunnetuin ruotsalainen kaappari lienee göteborgilainen Lars Gathenhielm eli "Gatanin Lasse", joka rikastui kaappauksilla suuren Pohjan sodan aikoihin.[3]

Viimeiset klassiset kaapparit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelävaltioiden kaapparialus CSS Savannah.
Saksalainen kaapparialus HSK Kormoran.

Perinteisiä kaapparilaivoja nähtiin usein vielä Napoleonin sotien yhteydessä. Niiden jälkeen Euroopassa vallitsi pitkä suhteellisen rauhallinen kausi, jonka aikana sotalaivastot muuttuivat olennaisesti muun muassa höyrykoneiden käyttööntulon myötä. Tästä syystä kaappareita ei enää tarvittu esimerkiksi Krimin sodassa.

Yhdysvallat jakoi kaapparikirjeitä itsenäisyyssodassaan ja vuoden 1812 sodassa Britanniaa vastaan. Hyvien kokemusten johdosta ja varsinaisten merivoimiensa pienuuden takia Yhdysvallat ei vuonna 1856 allekirjoittanut kaapparitoiminnan kieltävää Pariisin julistusta. Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltiot ottivat kaapparilaivoja palvelukseensa. Viimeisenä niistä antautui kommodori James Waddellin komentama fregatti Shenandoah. Alus jatkoi sotaa melkein puoli vuotta etelävaltioiden kukistumisen jälkeen ja antautui lopulta pakkotilanteessa Englannissa linjalaiva Donegalille, koska Yhdysvalloissa olisi odottanut armotta tuomio merirosvoudesta.[4]

Apuristeilijät kaapparilaivojen perillisinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietynlaisena kaappareiden perillisinä voidaan nähdä apuristeilijät. Apuristeilijät ovat kauppalaivoja, jotka varustetaan sodan tullen sotalaivoiksi asentamalla niihin tykistöä, miinakiskot, torpedoputkia jne. Apuristeilijät toimivat risteilijöiden tapaan valtamerillä hyökäten vihollisen kauppalaivoja ja kuljetusaluksia vastaan sekä suojaamalla omia saattueita. Apuristeilijöiden miehistö ja päällystö kuitenkin yleensä koostuu merisotilaista siviilien sijaan. Ensimmäisen kerran apuristeilijöitä sanan varsinaisessa merkityksessä käytettiin USA:n sisällissodassa, ja molemmissa maailmansodassa varsinkin saksalaiset apuristeilijät (Hilfskreuzer) tulivat kuuluisiksi.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vallar, C.: The Privateers - an Introduction Cindy Vallar.
  2. The Declaration of Paris of 1856 Global Security.
  3. Vem var Gatenhelm Båt-och Sjöfartsmuseet i Onsala. (ruotsiksi)
  4. Kaapparilaivan jatkosota, Valitut Palat joulukuu 1964
  5. Cajus Bekker: Saksan laivaston taistelu ja tuho