James FitzJames Berwick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
James FitzJames (1670-1734), 1. Berwickin herttua

James FitzJames, 1. Berwickin herttua (21. elokuuta 1670 Moulins, Ranska – 12. kesäkuuta 1734 Philippsburg) oli kenraali ja Ranskan marsalkka vuodesta 1706. Hän taisteli menestyksekkäästi Espanjan perimyssodassa voittaen Ranskan vastaisen liittokunnan armeijan Almazánin taistelussa vuonna 1707.[1]

Hän oli Englannin kuningas Jaakko II:n ja Lady Arabella Churchillin (1648–1730), John Churchill Marlboroughin sisaren, avioton poika. Sukunimi FitzJames viittaa aviottomaan syntyperään, kirjaimellisesti "Jamesin poika". Hänen muita arvonimiään olivat Tinmouthin jaarli ja Bosworthin paroni.[2]

Hän sai koulutuksensa isänsä Stuart-suvun kustannuksella Ranskassa yksityisessä Collège de Juilly'ssa, Collège du Plessis'ssa (nyk. Sorbonne) Pariisissa sekä jesuiittojen ylläpitämässä sotilasakatemiassa Collège de La Flèche'ssa (nyk. Prytanée national militaire).[3]

Berwick aloitti sotilasuransa Itävallan armeijassa Lothringenin herttuan Kaarle V:n palveluksessa ja osallistui muun muassa Budan piiritykseen vuonna 1686 ja Mohácsin taisteluun 1687.[4] Berwick seurasi kuninkaaksi noussutta isäänsä Jaakko II:sta Englantiin vuonna 1687 ja hänelle annettiin Berwick-Upon-Tweedin herttuan arvonimi, Portsmouthin kuvernöörin titteli ja kuningas löi hänet Sukkanauharitarikunnan (Order of the Garter) ritariksi[3] sekä hän sai setänsä Marlborough'n herttuan tavoitteleman Blues and Royals ratsuväkirykmentin everstin arvon.[5] Tämä arvo on nykyisin Englannin prinsessa Annella.

Hän joutui kuitenkin isänsä Jaakko II:n lailla maanpakoon 1688 mainion vallankumouksen nostettua Vilhelm III Oranialaisen Englannin valtaistuimelle. Berwick jatkoi taistelua Vilhelmiä vastaan Irlannissa, osallistuen muun muassa Boynen taisteluun vuonna 1690. Vuonna 1691 hän siirtyi Ranskan armeijan palvelukseen jatkamaan yhdeksänvuotista sotaa Englantia vastaan.

James FitzJames (1670-1734) , Benedetto Gennari II:n maalaus

Berwick johti 1706–1707 menestyksekkäästi Espanjassa taistellutta ranskalaista armeijaa Espanjan perimyssodassa, josta palkkioksi hän sai Ranskan kuningas Ludvig XIV:ltä Fitz-Jamesin herttuan tittelin ja Espanjan kuningas Filip V:ltä Lirian ja Xérican herttuan tittelin.

Uudemman kerran Berwick johti armeijaa Espanjassa vuonna 1719, mutta tällä kertaa Filip V:tä vastaan. Berwickin viimeiseksi sodaksi jäi Puolan perimyssota, jossa hän johti Reinillä operoinutta Ranskan armeijaa. Tykinkuula surmasi hänet mestaamalla Philippsburgin piirityksessä vuonna 1734.

Berwick käsitti hyvin logistiikan merkityksen liikkuvalle sodankäynnille, ja hän kykeni usein yllättämään vastustajansa siirtämällä armeijansa nopeasti paikasta toiseen.lähde?

Perhe ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lady Honora de Burke (n. 1675-1698), William Russellin maalaus (attr.) n. 1690
James Fitz-James Stuart (1696-1738), Hyacinthe Rigaudin ateljeen maalaus, 1708 jälkeen
Jacobo Fitz-James Stuart (1718-1785), Louis-Michel Van Loon maalaus n. 1725-1750

James FitzJames meni vuonna 1695 naimisiin irlantilaisen Lucanin kreivittären Lady Honora de Burken, William Burken, 7. Clanrigarden jaarlin ja Helen MacCartyn, 1. Clancartyn jaarlin tyttären (n. 1675–1698) kanssa.[6] Heille syntyi 1696 poika James Francis Fitz-James Stuart, josta tuli 2. Berwickin herttua ja 2. Lirian ja Xérican herttua. Hän meni naimisiin 1716 Kristoffer Kolumbuksen jälkeläisen Catalina Ventura de Portugal-Columbuksen, 9. Veraguan ja La Vegan herttuattaren kanssa ja heillä oli neljä aikuiseksi elänyttä lasta. Heistä kuuluisin on Jacobo Fitz-James Stuart, 3. Berwickin herttua, jolla oli avioliittonsa ansiosta seitsemän erilaista aatelisarvoa.[6]

  1. Jacobo Fitz-James Stuart y Colon de Portugal, 3. Lirian ja Xérican herttua (8. syyskuuta 1718 - 30. syyskuuta 1785), nai 1738 María Teresa de Silva y Alvarez de Toledon, 9. Calven kreivin ja 11. Alban herttuattaren tyttären. Heillä oli yksi poika, Carlos Fernando Pascal Januario FitzJames-Stuart y Silva, 4. Lirian ja Xérican herttua.
  2. Pedro de Alcántara Fitz-James Stuart y Colon de Portugal, 6. San Leonardon markiisi (1720–1791), Espanjan laivaston Capitán General, nai María Benita de Rozas y Drummondin, perulaisen 2. Castel Blancon kreivin Jose de Rozas y Meléndez de La Cuestan ja skotlantilaisen 1. Melfortin jaarlin tyttären Frances Drummondin tytär, ei jälkeläisiä.
  3. Ventura Fitz-James Stuart y Colon de Portugal (1724–1756 jälkeen), nai María Josefa Gagigal y Monserratin, heillä oli yksi 1765 syntynyt poika.
  4. María Guadalupe Fitz-James Stuart y Colon de Portugal (1725–1750), nai Mirandolan herttua Francesco Maria Picon, ei jälkeläisiä.[6]

James Fitz-James Stuart palveli Parman kuningatarta sodassa Napolin ja Sisilian takaisinvaltaamiseksi 1717-1719. Hän palveli irlantilaisrykmentissä Espanjan armeijassa sekä Espanjan kuninkaallisessa armeijassa ja ylennettiin kenttämarsalkaksi 1724. Espanjan Venäjän suurlähettiläänä hän oli 1726-1730, Itävallan suurlähettiläänä 1730-1733 ja Napolin suurlähettiläänä kuolemaansa 1738 asti.[6]

James FitzJamesilla oli toisesta avioliitosta vuonna 1700 Anne Bulkeleyn, Jaakko II:n talouden päällikön (Master of the Household) Henry Bulkeleyn ja Sophia Stewartin tyttären kanssa (n. 1670-1751) 13 lasta, kahdeksan poikaa ja viisi tytärtä, joista kymmenen selvisi hengissä varhaislapsuudesta. Heistä kuuluisin on ranskalainen kenraali, Ranskan marsalkka Charles de Fitz-James, 4. Fitz-Jamesin herttua (1712–1787), joka peri tittelin kahden vanhemman veljensä kuoltua.[7]

Charles de Fitz-James (1712–1787)
  1. Henry James FitzJames, 2. Fitz-Jamesin herttua (1702–1721), nai 1720 Victoire Felicité de Durfort'n, ei jälkeläisiä.
  2. Henriette de Fitz-James (1705–1739), nai Reynelin ja Montglas'n markiisin Louis de Clermont d'Amboisen, heillä oli kaksi poikaa ja yksi tytär jotka elivät aikuisiksi.
  3. François de Fitz-James, 3. Fitz-Jamesin herttua (1709–1764), Soissonsin piispa, naimaton ei jälkeläisiä.
  4. Henry de Fitz-James (1711–1731), Limousinin kuvernööri, naimaton ei jälkeläisiä.
  5. Charles de FitzJames, 4. Fitz-Jamesin herttua (4. marraskuuta 1712 – 22. maaliskuuta 1787), Limousinin kuvernööri, nai Victoire Louise Josephe Goyon de Matignon'n. Kaksi poikaa ja yksi tytär heidän seitsemästä lapsestaan eli aikuisiksi.
  6. Laure Anne de Fitz-James (1713–1766), nai Bouzols'n markiisin Timoleon Joachim Louis de Montagu-Beaunen. Poika ja tytär heidän kolmesta lapsestaan eli aikuisiksi.
  7. Marie Emilie de Fitz-James (1715–1770), nai markiisi François Marie de Perusse des Cars'n. Kaikki heidän kolme poikaansa elivät aikuisiksi.
  8. Édouard de Fitz-James (1716–1758), kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä.
  9. Anne Sophie de Fitz-James (1717/18–1763), kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä.
  10. Anne de Fitz-James (1720 - 23. toukokuuta 1721), kuoli alle 2-vuotiaana.[7]

James FitzJamesin jälkeläisistä muodostuivat sekä ranskalainen Fitz-Jamesin herttuasuku että espanjalainen Lirian herttuasuku, josta vuonna 1802 tuli Alban herttuasuku.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Black, Jeremy: Warfare in the Eighteenth Century. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36212-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ James Fitzjames, duke of Berwick-upon-Tweed | English noble and marshal of France | Britannica www.britannica.com. Viitattu 20.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ The London Gazette, 10. maaliskuuta, nro 2224, s. 2.
  3. ↑ a b Holmes, Richard: Marlborough, s. 48, 138. Lontoo: HarperPress, 2000.
  4. ↑ Tucker, Spencer C., (toim.): 500 Great Military Leaders. "James Fitzjames, First Duke of Berwick". Vol. I. ABC-CLIO., s. 81. , 2015.
  5. ↑ Thomson, G. M.: The First Churchill: Life of the Duke of Marlborough, s. 49-50. Morrow, 1987.
  6. ↑ a b c d The Peearge - A genealogical survey of the peerage of Britain as well as the royal families of Europe thepeerage.com.
  7. ↑ a b The Peerage - A genealogical survey of the peerage of Britain as well as the royal families of Europe thepeerage.com.
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_FitzJames_Berwick&oldid=21879251”