Parman herttuakunta
| Parman ja Piacenzan herttuakunta Ducato di Parma e Piacenza (italiaksi) Ducatus Parmae et Placentiae (latinaksi) |
|||
|---|---|---|---|
1545–1859 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia herttuakunta |
||
| Herttua |
Ensimmäinen: Pier Luigi Farnese (1545–1547) Viimeinen: Robert I (1854–1860) |
||
| Väkiluku (1800-luku) | n. 501 000 | ||
| Uskonnot | roomalaiskatolisuus | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 1545 | ||
| – Aachenin rauha | 24. huhtikuuta 1748 | ||
| – Ranskalaishallinnon alku | 1. lokakuuta 1802 | ||
| – Liitettiin Ranskaan | 1808 | ||
| – Restauraatio | 11. huhtikuuta 1814 | ||
| – Italian yhdistyminen | 3. lokakuuta 1859 | ||
| Kielet | italia, latina, Emilia-Romagnan murre | ||
| Valuutta |
Parman liira (vuoteen 1802, uudestaan 1815–1859) |
||
| Edeltäjät |
 Kirkkovaltio Etrurian kuningaskunta |
||
| Seuraajat |
 Italian kuningaskunta Etrurian kuningaskunta Sardinian kuningaskunta |
||
Parman herttuakunta, virallisesti Parman ja Piacenzan herttuakunta (ital. Ducato di Parma e Piacenza, latinaksi Ducatus Parmae et Placentiae) oli itsenäinen valtio Pohjois-Italiassa, nykyisen Emilia-Romagnan alueella vuosina 1545–1859.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Luettelo Parman herttuoista
Parman herttuakunta muodostui Parmasta ja muista entisistä Milanon herttuakunnan alueista Pojoen eteläpuolella, jotka paavi Paavali III (oikealta nimeltään Alessandro Farnese) oli valloittanut ja lahjoittanut 1545 perinnöllisenä herttuakuntana aviottomalle pojalleen Pier Luigi Farneselle. Vuonna 1556 toinen herttua Ottavio Farnese sai haltuunsa Piacenzan kaupungin, minkä jälkeen herttuakunta tunnettiin virallisesti Parman ja Piacenzan herttuakuntana. Farneset hallitsivat Parmaa vuoteen 1731 asti, jolloin kahdeksas herttua Antonio Farnese kuoli lapsettomana.[1]
Farnesen suvun jälkeen Parmaa hallitsivat Bourbonit (1731–1735, 1748–1803, ja 1847–1860) ja Habsburgit (1735–1748, 1814–1847). Vuonna 1796 Napoleon valloitti Parman, ja se oli virallisesti ranskalaisten hallinnassa vuodesta 1802 alkaen. Vuonna 1808 se liitettiin Ranskaan Taron departementin nimellä, mutta se sai itsenäisyytensä takaisin Wienin kongressissa 1814, jossa se siirrettiin Napoleonin vaimolle Marie Louiselle tämän elinajaksi.[1] Vuonna 1859 alaikäisen herttua Robertin äiti luovutti vallan väliaikaiselle vallankumoushallitukselle, jonka alaisuudessa herttuakunta liittyi maaliskuussa 1860 Sardinian kuningaskuntaan ja seuraavana vuonna osaksi yhtenäistä Italian kuningaskuntaa.[1] Bourbon-Parman suku käyttää edelleen Parman herttuan arvonimeä.[2]
Parman herttuakunnan historialliset liput ja vaakunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liput
-
1545–1731
Farnese -
1815–1847
Habsburg-Lorraine -
1848–1849
Bourbon-Parma -
1850–1851
Bourbon-Parma -
1851–1859
Bourbon-Parma -
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
- Vaakunat
-
1748–1802 -
1814–1847
Habsburg-Lorraine -
![1847–1860 Bourbon-Parma[2]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/83/Coat_of_arms_of_the_House_of_Bourbon-Parma.svg/80px-Coat_of_arms_of_the_House_of_Bourbon-Parma.svg.png)
1847–1860
Bourbon-Parma[2]
.svg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Duchy of Parma and Piacenza Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Duchy of Parma Almanach de Gotha. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parman herttuakunta Wikimedia Commonsissa
