Sardinian kuningaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Regno di Sardegna
1720 – 1861
Flag of Italy (1861-1946).svg   Armoiries Sardaigne 1815.png
Sardinian lippu vuodesta 1848 Sardinian vaakuna
KingdomofSardinia1815.png
Sardinian kuningaskunta vuonna 1815
Valtiomuoto Monarkia
Pääkaupunki Torino
Pinta-ala 70 000
Väkiluku (1838)
 –väestötiheys
4 650 368
66 / km²
Yleisimmät kielet italia, sardinia, ranska, piemonte, oksitaani
Valuutta scudo, liira
Edeltäjä(t) Savoiji, Habsburgien Sardinia
Seuraaja(t) Italian kuningaskunta

Sardinian kuningaskunta (myös Sardinia-Piemonte) oli historiallinen valtio nykyisen Italian ja osittain nykyisen Ranskan alueella vuosina 1720–1861.

Sardinian saarta oli kutsuttu kuningaskunnaksi jo keskiajalla, mutta sillä ei ollut erillisiä kuninkaita, ellei sellaisiksi katsota saarella hallinneita piirikuntien mahtiherroja, joita Etelä-Euroopassa kuitenkin pidettiin lähinnä ruhtinaina, ei muiden valtioiden tunnustamina kuninkaina. Keisari Fredrik II antoi yhdelle pojalleen Sardinian kuninkaan tittelin. Aragonian ja myöhemmin Espanjan kuninkaat käyttivät pitkässä tittelistössään myös Sardinian kuninkuutta. Uudella ajalla sen niminen valtio varsinaisesti syntyi vuonna 1720, jolloin Savoijin herttua Viktor Amadeus II vaihtoi Espanjan perimyssodassa saamansa Sisilian saaren Sardiniaan, vaihtaen samalla kuningastittelinsä niin että se liitettiin nimenomaan Sardiniaan.

Kuningaskunta oli Savoijin ruhtinashuoneen päähaaran hallussa vuoteen 1831 asti, ja sen jälkeen Savoiji-Carignanin sivuhaaralla. Vuosina 1798–1814 manterenpuoleiset alueet olivat ranskalaisten hallussa, ja ensimmäistä kertaa Sardinian kuningas todellisuudessa asui Sardinian saarella, joka oli heidän ainut jäljelle jäänyt alueensa. Vuoteen 1858 asti kuningaskuntaan kuuluivat Sardinian ja ranskanpuoleisen Savoijin lisäksi vain Piemonte, mutta 1858 alkaen siihen liittyivät tai liitettiin lähes kaikki Italian osat. Vuonna 1861] laajentunut Sardinian kuningaskunta julistettiin Italian kuningaskunnaksi ja Viktor Emanuel II sen kuninkaaksi.

Sardinian kuningaskunnan pääministeriksi nousi 1850-luvulla kreivi Camillo Cavour (1810–1861). Hän teki Ranskan kanssa sopimuksen, jossa Napoleon III lupasi auttaa Sardiniaa tulevassa sodassa Itävaltaa vastaan, ja vastapalveluksi Sardinia luovuttaisi Savoijin ja Nizzan Ranskalle. Tämä käynnisti tapahtumaketjun, joka vuoteen 1870 mennessä johti Italian täyteen yhdistymiseen, tulokseen jota Ranska ei olisi välttämättä toivonut rajansa taakse.

Luettelo hallitsijoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Italia - vastakohtien maa Hannu Laaksonen, Aulikki ja Veikko Litzen, Ilkka Saari, Painatuskeskus Oy, Helsinki 1994
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.