Hollanti (maakunta)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alankomaiden kartta. Nykyiset Pohjois- ja Etelä-Hollannin maakunnat ovat maan länsiosassa merkittyinä keltaisella ja punaisella.

Hollanti on alue ja entisten Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja Yhdistyneiden provinssien tasavallan maakunta Alankomaissa. Hollanti oli olemassa hallinnollisena yksikkönä 900-luvulta vuoteen 1798, jolloin se jaettiin useisiin eri osiin. Hollanti oli myös itsenäinen kuningaskunta vuosina 1806-1810. Nykyään alue on jaettu Pohjois-Hollannin ja Etelä-Hollannin maakuntiin. Nimi ”Hollanti” perustuu hollannin kielen sanoihin holt land, ”metsäinen maa”.

Monissa kielissä, kuten myös suomessa, Hollanti-sanaa käytetään nykyisestä Alankomaiden valtiosta. Tämä perustuu siihen, että Hollanti on kautta historian ollut nykyisten Alankomaiden alueen kulttuurillinen, poliittinen ja taloudellinen keskus ja siten sen parhaiten tunnettu osa. Hollannissa sijaitsevat myös Alankomaiden kolme tärkeintä ja suurinta kaupunkia, Amsterdam, Haag ja Rotterdam.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 922 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alaisen Friisinmaan kreivi Gerulfin poika Dirk sai isältään hallintaansa tämän hallitseman alueen länsiosan. Dirk otti itselleen Länsi-Friisinmaan kreivin arvonimen. Vuonna 993 kreivi Dirk III muutti alueen nimen Hollanniksi, ja hänestä eteenpäin Länsi-Friisinmaan kreivin arvonimi muuttui Hollannin kreiviksi. 1200–1400-luvuilla Hollannin kreivit hallitsivat jonkin aikaa myös Hainaut’n, Flanderin ja Zeelandin kreivikuntia.

Koukkujen ja turskien sota johti Hollannin hallinnon siirtymiseen baijerilaiselle herttua Vilhelmille vuonna 1351, ja vuoteen 1432 asti Hollannin hallitsijat olivat Baijeri-Straubingin herttuoita. Siitä eteenpäin Hollanti ja sitä ympäröivät alueet olivat Burgundin herttuakunnan alaisia, josta puolestaan tuli vuonna 1477 osa Habsburgien valtakuntaa.

Itsenäisyys ja Ranskan valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1581 nykyisten Alankomaiden provinssit julistautuivat itsenäisiksi Habsburgien valtakunnasta ja perustivat Alankomaiden yhdistyneiden provinssien tasavallan. Habsburgien Espanjan kuninkaat käyttivät kuitenkin Hollannin kreivin arvonimeä vuonna 1648 solmittuun Münsterin rauhansopimukseen asti, vaikka todellisuudessa he olivat menettäneet kaiken vallan Hollannissa. Hollannin provinssista tuli Alankomaiden tasavallan merkittävin ja hyvinvoivin osa.

Vuonna 1795 Alankomaiden tasavallan hallitsija Vilhelm V syrjäytettiin ranskalaisten toimesta, ja Alankomaihin perustettiin yhtenäinen Batavian tasavalta. Hallintoa keskitettiin pois provinsseilta, ja vuonna 1798 Hollanti jaettiin Amstelin, Delfin, Texelin ja Schelde en Maasin departementteihin.

Vuonna 1806 Napoléon muodosti Alankomaiden alueelle Hollannin kuningaskunnan. Hollannin kuninkaaksi hän nimitti veljensä Louis Bonaparten, ja kuningaskunnan oli tarkoitus olla Ranskan vasallivaltio. Louis Bonaparte yritti kuitenkin ajaa itse alankomaalaisten etua veljensä sijaan, ja Napoleon hajotti kuningaskunnan vuonna 1810 ja liitti alueen Ranskaan. Napoleonin vallan aikana Hollanti oli jaettuna Zuyderzéen ja Bouches-de-la-Meusen departementteihin.

Alankomaiden kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoléonin kukistuttua vuonna 1815 Hollannista tuli osa Alankomaiden yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka jakautui nykyisiin Alankomaiden ja Belgian valtioihin vuonna 1830. Entisistä departementeistä muodostettiin Pohjois- ja Etelä-Hollannin maakunnat vuonna 1840.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]