Louis Bonaparte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louis Bonaparte

Louis Napoléon Bonaparte (2. syyskuuta 1778, Ajaccio25. kesäkuuta 1846, Livorno) oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten nuorempi veli ja Hollannin kuningas vuosina 1806–1810 nimellä Ludvig Napoleon (Lodewijk Napoleon). Hän oli myös Ranskan keisari Napoleon III:n isä.

Louis Bonaparte oli Carlo Bonaparten ja Laetitia Bonaparten viiden lapsi ja neljäs poika. Hän nai Hortense de Beauharnaisin, kenraali Alexandre François Marie, Vicomte de Beauharnaisin ja Joséphine de Beauharnaisin tyttären. Joséphine oli myös Napoleonin ensimmäinen vaimo. Heidän ensimmäinen poikansa kuoli 4 ja ½ -vuotiaana, jolloin toisesta pojasta Napoleon Louis Bonapartesta tuli Hollannin kruununprinssi. Kolmannesta pojasta, Charles Louis Napoléon Bonapartesta tuli myöhemmin keisari Napoleon III.

Veljensä keisari Napoleon I teki hänestä Hollannin kuninkaan 5. kesäkuuta 1806. Vaikka hän ei tarkoittanutkaan veljeään kuin ehkä kuvernööriksi, hän otti tehtävän tosissaan ja yritti jopa opetella hollantia. Kuninkaana hän otti itse osaa uhrien auttamiseen ruutilaivan räjähdettyä Leidenissä 1807 ja tulvan aikaan 1809. Näistä hän sai epiteetin Louis Hyvä. Napoleon syytti Louisia Hollannin etujen ajamisesta ennen Ranskan etuja ja pakotti hänet eroamaan 1. heinäkuuta 1810.

Louis Bonaparte sai myös arvonimen comte de Saint-Leu, Ranskan konnetaabelin (connétable de France), Bergin ja Kleven ruhtinaan, jona hän hallitsi 1809–1813 nimellä Karl Ludwig Napoléon.

Vanhemman veljensä Josephin kuoltua 1844 bonapartistit pitivät Louisia laillisena perijänä, vaikka ei pyrkinyt valtaistuimelle. Hänen poikansa Charles Louis Napoléon Bonaparte sen sijaan oli vankilassa vallankaappausyrityksestä.

Louis kuoli 25. heinäkuuta 1846 ja haudattiin Saint-Leu-la-Forêtiin Pariisin lähelle.