Joseph Bonaparte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joseph Bonaparte Espanjan kuninkaana

Joseph Bonaparte (7. tammikuuta 176828. heinäkuuta 1844), Napoleon Bonaparten veli, oli Napolin kuningas 1806–1808, Espanjan kuningas 1808–1813.

Syntyjään Bonaparte oli Giuseppe Nabulion Buonaparte. Hänen vanhempansa olivat Carlo Bonaparte ja Laetitia Bonaparten, nuoremmat veljensä Ranskan keisari Napoleon I, Lucien Bonaparte, Westfalenin kuningas Jérôme Bonaparte ja Hollannin kuningas Louis Bonaparte (Ludvig I).

Joseph palveli viidensadan neuvostossa ja Ranskan lähettiläänä Roomaan. Hän nai Julie Claryn 1. elokuuta 1794 Cuges-les-Pinsissa. Heillä oli kaksi lasta, Zénaïde and Charlotte. Veli, keisari Napoleon lahjoitti hänelle Château de Villandryn, ja teki hänestä 1806 Napolin sotilaskomentajan ja pian kuninkaan. Josephista tuli Espanjan kuningas kun hänen sisarensa Caroline Bonaparten aviomies, marsalkka Joachim Murat nimitettiin Napolin kuninkaaksi.

Joseph oli hallitsijana kyvytön ja täysin veljensä ohjailtavana. Espanjalaisilta hän sai lempinimen "Pepe Botella", joka viittasi hänen alkoholinkäyttöönsä. Joseph lopetti Espanjan inkvisition Napoleonin ollessa väleissä paavin kanssa. Josephin ulkomaalaissyntyisyys ja vapaamuurarius estivät hänen laajan hyväksymisensä kuninkaaksi. Hänen kannattajiaan olivat lähinnä Espanjan valitusaatteita, vallankumousta ja liberalismia kannattaneet, joista käytetään nimeä josefinos tai afrancesados (kirjaimellisesti: ranskalaisiksi muuttuneet). Jatkuva salamurhan uhka teki hänen valtakautensa epämiellyttäväksi.

Joseph pakeni Espanjasta 1813 ranskalaisten hävittyä Vitoriassa. Bonapartistit pitivät häntä oikeana Ranskan keisarina Napoleonin pojan Napoleon II:n kuoleman jälkeen 1832, vaikkakaan ei juuri tehnyt vaatimustaan tiettäväksi. Joseph eli Yhdysvalloissa Bordentownissa New Jerseyssa, mutta kuoli Firenzessa Italiassa ja haudattiin invalidikirkkoon.

Espanja Edeltäjä:
Kaarle IV
Espanjan kuningas
18081813
Seuraaja:
Ferdinand VII