Korsika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korsika
Flag of Corsica.svg
Corse-Logo.jpg
lippu vaakuna
Sijainti
Corse in France.svg
Hallinto
Hallintopääkaupunki Ajaccio
viralliset kielet korsika, ranska
Departementit Corse-du-Sud
Haute-Corse
Arrondissementit 5[1]
Kantonit 52[1]
Kunnat 360[1]
Tilastotiedot
Pinta-ala1 8680 km²
Väkiluku
 - 2007 väestölaskenta 299 209

Korsika (ransk. Corse, ital. Corsica) on Ranskalle kuuluva saari Välimeressä Italiasta länteen ja Italialle kuuluvan Sardinian saaren pohjoispuolella. Korsika listataan usein yhtenä Ranskan hallintoalueista, vaikka tarkkaan ottaen sen asema on vuodesta 1991 alkaen ollut alueellinen yhteisö, collectivité territoriale. Korsika koostuu kahdesta departementista: Corse-du-Sud ja Haute-Corse.

Korsikalla oli vuoden 2007 alussa 299 209 asukasta[2]. Osa asukkaista puhuu korsikan kieltä. Korsika tunnetaan Napoléon Bonaparten syntymäpaikkana. Ranska on hallinnut saarta vuodesta 1768.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megaliitteja Korsikalla.

Korsikan asuttamisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta ensimmäiset todisteet ihmisasutuksesta saarelta ovat 9 000–10 000 vuotta vanhoja. Bonifacion läheltä on löydetty 8 570 vuotta vanha naisen luuranko, joka on nimetty Dame de Bonifacioksi. 5000-vuosisadalla eaa. Korsikalle tuli merkittäviä muuttoaaltoja. Nämä neoliittisen kivikauden asukkaat kasvattivat karjaa ja osasivat kutoa. Väestön kasvun myötä kauppayhteydet muualle vilkastuivat ja 4000-vuosisadalla eaa. saarelle alettiin pystyttää megaliitteja. Näihin aikoihin korsikalaiset kävivät kauppaa lähinnä Italian rannikon asukkaiden kanssa. Kaivauksista on löydetty etruskilaisia ja kreikkalaisia esineitä. Noin 3 500 vuotta sitten Korsikan eteläosiin tuli Torréen-nimellä tunnettua väestöä, jotka pystyttivät torri-nimisiä torneja eri puolille saarta. Torréenit hallitsivat saaren eteläosaa 600-luvulle eaa. asti, kunnes sodankäynti johti muuttoaaltoon Sardiniaan. Vuonna 565 eaa. Fokaiasta tulleet siirtolaiset perustivat Alalian kaupungin. Korsikaa hallitsivat sittemmin ensin etruskit ja sittemmin karthagolaiset, kunnes Rooma valloitti Alalian vuonna 259 eaa. ja kaupunki nimettiin uudelleen Alériaksi. Pax Romanan aikana kaupunkia kehitettiin ja siitä tuli Korsikan provinssin pääkaupunki. Vuonna 100 eaa. perustettiin Marianan kaupunki nykyisen Bastian eteläpuolelle.[3]

Rooman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakuntaa vastaan kohdistuneet barbaarien hyökkäykset vaikuttivat Korsikallakin. Vuonna 455 jaa. vandaalit nousivat maihin Korsikalla. mikä ilmeisesti johti Alérian hylkäämiseen. Kun vandaalit olivat valloittaneet myös Pohjois-Afrikan rannikon he karkottivat sieltä piispoja Korsikalle. Tämä luultavasti vauhditti saaren kristillistämistä, joka oli alkanut vuosisataa aiemmin. Vuonna 534 saaren otti haltuunsa Bysantti, mutta sen valta jäi heikoksi ja saari jäi barbaarien hyökkäysten armoille. Saarelle hyökkäsivät vuonna 549 ostrogootit ja vuonna 725 langobardit. Langobardit hallitsivat saarta vuoteen 754 saakka, kunnes frankit kukistivat heidät. Frankit oli kutsuttu suojelemaan Roomaa paavin pyynnöstä. Frankkien kuningas Pipin Pieni lahjoitti saaren paaville ja siirroksen vahvisti hänen poikansa Kaarle Suuri 20 vuotta myöhemmin. Pian saarta alkoivat uhata saraseenit, jotka hyökkäilivät mereltä käsin etenkin Balagnen seuduille. Tämä johti monien korsikalaisten muuttoon pois saareltaan.[4]

Pisa ja Genova[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisalainen kirkko Aregnossa.

1000-luvun alusta lähtien mantereen vaikutus Korsikalla kasvoi. Saarelle kehittyi samanlainen feodaalijärjestelmä kuin muuallekin Eurooppaan. Korsikalla leimaava piirre oli keskenään vallasta taistelevien eri klaanien voimakas vaikutus politiikkaan. Tämä johti saaren jakamiseen kahteen maantieteeliseen alueeseen. Deça de Monts oli koillisessa sijainnut kaupan ansiosta hyvin kehittynyt alue ja lounaassa sijainnut Delà des Monts oli takapajuisempaa maata.[4] Vuonna 1077 kirkko antoi Korsikan Pisan arkkipiispalle, mistä alkoi Pisan valtakausi saarella. Kuitenkin Pisan kilpailu Genovan kanssa johti siihen, että paavin piti vuonna 1133 jakaa saari kuuteen hiippakuntaan, joista molemmat kilpailijat saivat kolme. Vuonna 1195 vahvistunut Genova otti haltuunsa Bonifacion ja perusti Calvin kaupungin. Koko saaren he saivat haltuunsa Pisan kanssa käydyn Melorian taistelun jälkeen vuonna 1284. Genova yritti kehittää saaren hallintoa ja rakennutti puolustusasemia saaren rannikolle, mutta tätä haittasivat yhä Pisalle uskolliset paikalliset ylimystön jäsenet. Genovalaisten ja paikallisten ylimystön jäsenten välit säilyivät hankalina koko Genovan valtakauden ajan ja useat ulkoiset vallat käyttivät tätä sittemmin hyväkseen.[5]

Genovan valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piri Reisin kartta Korsikasta 1400-luvulta.

Mustan surman saapumisen jälkeen vuonna 1348 hankalat olosuhteet johtivat useisiin kapinoihin saarella. Saarella kilpailivat feodaalijärjestelmän yläluokkaan kuuluvat ja sen tuhoamiseen tähtäävät rahvaat. Tuon ajan merkkihenkilöitä oli rahvasta vastaan taistellut Arrico della Rocca ja rahvaan puolesta taistellut Sambucuccio d'Alando. Genova hallitsi saarta useampaan otteeseen yksityisten järjestöjen kautta, joista ensimmäinen oli vuonna 1378 saarella hallinnon aloittanut kaupallinen Maona, mutta se joutui nopeasti konkurssiin. Sen jälkeen vuonna 1320 saaren otti väliaikaisesti haltuunsa Vincentello d'Istria. Genova yritti sittemmin rajoittaa maanomistajien valtaa, mutta huonoin tuloksin. Genovalaiset eivät myöskään huomioineet korsikalaisten kylien liiton Terres des Communesin vaatimuksia rahvaalle edullisemmasta maankäytöstä, mikä syvensi kuilua rannikon kaupunkien ja sisämaan asukkaiden välillä. Vuonna 1453 Genova antoi saaren hallinnon Genovalaiselle Pyhän Yrjön pankille Capitula Corsorum-lailla.[6] Pankilla oli oikeus kerätä veroa, painaa kolikoita ja valvoa järjestystä. Sen lisäksi sillä oli oma armeijansa. Pankki heikensi maanomistajien valtaa ja tehosti maanviljelystä rannikon tasangoilla toivoen näin pääsevänsä eroon saarta vaivaavasta malariasta.[7] Vuonna 1553 Ranska nousi maihin Korsikalla yrittäen saada jalansijaa Välimerellä sodassa Espanjaa vastaan. Heidän puolellaan taisteli korsikalainen Sampiero Corso. Ranskalaiset valloittivat yksi kerrallaan genovalaisten puolustustukikohdat, joihin lukeutui voittamattomana pidetty Bonifacio. Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät solmittuaan rauhan, mutta Corso kieltäytyi lopettamasta taistelua ja vetosi muihin Euroopan maihin tukea saadakseen. Vuonna 1563 Corso yritti uutta maihinnousua saarelle toivoen saavansa aikaan kansannousun, mutta hänet murhattiin. Vuonna 1569 Genova oli jälleen vakauttanut asemansa saarella, mutta seuraavien 200 vuoden aikana saarella oli useita kapinoita genovalaisia vastaan.[7]

Itsenäisyys ja Ranskan valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genovan yritettyä kerätä uusia veroja vuonna 1729 monet kieltäytyivät maksamasta niitä mikä johti useaan kapinaan. Vuonna 1735 saari julistautui itsenäiseksi ja sille tehtiin perustuslaki ja valittiin kuningas, johon virkaan astui Theodor von Neuhof. Hän kuitenkin hylkäsi kruunun vain kahdeksan kuukauden jälkeen. Vuonna 1745 Jean-Pierre Gaffori johti aseellisia korsikalaisia joukkoja ja hänen seuraajansa Pasquale Paoli onnistui perustuslaillisen valtion luomisessa vuonna 1755. Paoli perusti myös Corten yliopiston ja Korsikan armeijan. Korsikan itsenäisyys loppui Ranskalaisten hyökkäykseen ja vuonna 1769 kärsittyyn tappioon Ponte-Novon taistelussa.[8] Heikentynyt Genova oli vuotta aiemmin luovuttanut saaren Ranskalle Versaillesin sopimuksella[9] Ranskan vallan aikana Korsika jaettiin kahteen hallinnolliseen alueeseen ja kaupungit menettivät niiden Genovan vallan aikana saamansa erityisoikeudet. Ranskan vallan kannattajia suosittiin, mutta korsikalainen nationalismi ei kuollut. Ranskan vallankumouksen aikaan vuonna 1790 korsikalaiset riisuivat aseista Bastiaan sijoitetun sotaväen ja pakolaisena ollut Pasquale Paoli palasi saarelle. Kun Ranskan vallankumoukselliset tuomitsivat Paolin kuolemaan, hän pyysi brittien apua mikä johti Englannin vallan alaisen kuningaskunnan perustamiseen vuonna 1794. Ranskalaiset ottivat saaren takaisin haltuunsa vuonna 1796. Ranskalaisia joukkoja johti Korsikalla syntynyt Napoleon Bonaparte.[10]

Napoleonin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsikalaisia sotilaita vuodelta 1917, ensimmäisessä maailmansodassa kuoli 20 000 korsikalaista.

Napoleonin kukistumisen jälkeen vuonna 1815 olot Korsikalla olivat rauhoittuneet. Ranskan vaikutus saarella kasvoi ja perinteinen rosvous ja verikostoperinne laimenivat.[10] Saaren liikenneyhteyksiä ruvettiin parantamaan ja vuonna 1827 valmistui tie Ajacciosta Bastiaan ja samalle välille rakennettiin myös vuonna 1894 valmistunut rautatie. Lisäksi vuodesta 1830 saarelta oli mantereelle säännöllinen laivaliikenne. Väestömäärä nousi nopeasti ja kun saarella oli 1790-luvulla asunut noin 150 000 asukasta, oli siellä 1890-luvulla jo 300 000 asukasta. Saarelle kehittyi myös aiemmin merkityksettömän pieni keskiluokka. Sisämaan paimenien perinteistä rajoittamatonta paimennusta ryhdyttiin rajoittamaan. Teollisen vallankumouksen myötä ranskalaiset maataloustuotteet alkoivat vallata markkinoita Korsikalla ja moni saarelainen jäi työttömäksi. Tästä syystä tuhannet korsikalaiset muuttivat pois saarelta ja se menetti ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähes 6 000 asukasta vuosittain maastamuuttajina. Lisäksi sodassa oli kuollut lähes 20 000 korsikalaista. Toisessa maailmansodassa saari päätyi Vichyn Ranskalta Italialle vuonna 1942. Korsika oli kuitenkin Ranskan alueista ensimmäinen akselivaltioiden vallasta vapautettu, kun liittoutuneet valloittivat saaren vuonna 1943.[11]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen malaria hävitettiin Korsikalta ja Algerian sodan johdosta saarelle muutti Algerian ranskalaisia[12]. Lisäksi saarella nousi jälleen nationalistinen liikehdintä. Vuonna 1973 Korsikalaiset puolueet Front Régionaliste Corse ja Action Régionaliste Corse vaativat autonomiaa Korsikalle, sekä Korsikan suojelua turismilta. Puolueilla oli laaja kansan tuki takanaan. Vuonna 1975 mielenosoituksissa ammuttiin kaksi poliisia ja tapauksen jälkeen perustettiin väkivaltainen Korsikan kansallinen vapautusrintama (ransk. Front de libération nationale corse, FLNC), joka suoritti tulevina vuosikymmeninä useita terrori-iskuja. Järjestö uutisoi laskeneensa aseensa kesäkuussa 2014[13]. Vuonna 1991 Ranskassa tehtiin laki Korsikan autonomiasta. 1990-luvulla alkoi myös suurimittainen turismi.[11]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 89% korsikalaisista vastusti saaren itsenäistymistä ja heihin lukeutui 59% nationalistien kannattajista. Suurempaa autonomiaa kannatti 51% kaikista ja 87% nationalisteista. Autonomian suosion arvellaan johtuvan siitä, että se nähdään ratkaisuna taloudellisiin ongelmiin. Saman tutkimuksen mukaan 45% oli sitä mieltä, että taloudelliset ongelmat johtuivat vallanpitäjien politiikasta. 14% piti ongelmien syynä nationalisteja. Presidentinvaaleissa 60% korsikalaisista äänesti Union pour un Mouvement Populairen ehdokasta Nicolas Sarkozyä, mutta vuoden 2008 kyselyn mukaan Sarkozyhyn positiivisesti suhtautuvia oli vain 38%.[14] Vuonna 2003 saarella äänestettiin saaren kahden hallintoalueen liittämisestä yhteen ja suuremman autonomian saamisesta. Esitys kaatui kansanäänestyksessä, jossa 51% äänestäneistä vastusti esitystä.[15]

Korsikalaiset nationalistiset liikkeet ovat jatkaneet terroristi-iskujaan. Vuonna 1998 korsikalainen Yvan Colonna ampui saaren silloisen kuvernöörin Claude Erignacin.[16] Suurin väkivaltaa harjoittava ryhmä FLNC julisti oma-aloitteisesti aselevon vuonna 2003, mutta rikkoi sen maaliskuussa 2005. Presidentinvaalien aikaan vuonna 2007 saarella tapahtui useita pienimuotoisia pommi-iskuja.[17]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Calvista.
Korsikan kartta.

Korsika on vuoristoinen ja harvaan asutettu. Sen itärannikko on maanmuodostukseltaan tasaista ja suoraa, länsirannikolla on puolestaan lukuisia lahtia ja kallioista rantaa. Sisämaassa on suuria metsäalueita.[18] Korsika asettui nykyiselle paikalleen mantereiden liikkeessä noin 18 000 000 vuotta sitten[3]. Sisämaan vuoret yltävät 2 500 metrin korkeuteen ja niistä suurimmat ovat Monte Cinto (2 706 m), Monte Rotondo (2 622 m), Monte Pardo (2 393 m) ja Monte d'Oro (2 389 m). Vuoriston puuraja on 1 500 metrin korkeudella. Saaren keskiosat ovat metsän peitossa lukuun ottamatta tulen tuhoamia alueita ja laaksojen pohjia. 500–800 metrin korkeudella metsissä kasvaa kastanjaa, joita alueelle istuttivat genovalaiset. Ne olivat aikoinaan vuoriston asukkaiden merkittävin ruuanlähde. 700–1500 metrin korkeudessa sijaitsevat Forêt d'Aïtonen, Forêt de Vizzavonan ja Forêt de Valdo-Niellon metsäalueet. Näitä metsiä hallitsee euroopanmustamänty. Matalammilla alueilla maasto on mäkistä ja kasvaa heinikkoa. Näillä alueilla kasvatetaan myös usein oliivia, jota voidaan kasvattaa 600 metrin korkeuteen saakka. Vielä matalemmilla alueilla Cap Corsessa ja Nebbion alueen rannikkotasangoilla kasvatetaan viinirypäleitä sekä sitrushedelmiä. Rannikolla kasvaa myös eukalyptuspuita, joita istutettiin soisille alueille vuonna 1866 malarian kitkemiseksi. Rannikolla kasvaa tammia sekä kaupunkien tuntumassa Korsikalle tuotuja istutettuja palmuja. Lisäksi Porto-Vecchion ja Calvin alueilla kasvaa tiheitä varjostinkuusimetsiä.[19]

Nisäkkäistä saarella on muun muassa villisikoja ja mufloneja, sekä hiljattain takaisin saarelle tuotu saksanhirven alalaji korsikanhirvi (Cervus elaphus corsicanus). Matelijoista Korsikalla elää muun muassa kreikankilpikonna, kaksi endeemistä Podarcis-suvun liskolajia ja ihmiselle vaaraton pensaskäärme. Rannikolla on runsaasti lintuja ja niihin lukeutuvat esimerkiksi sääksi, eri lokit, merimetsot ja suurikokoinen partakorppikotka.[19]

Parc Naturel Régional de la Corse puisto kattaa suuren osan Korsikaa. Pinta-alaa puistolla on 3 300 km². Puisto perustettiin vuonna 1972 luonnon ja paikallisten elintapojen suojelemiseksi.[20]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsikan pääkaupunki on Ajaccio[17]. Maa on jaettu kahteen departementtiin, jotka ovat Corse-du-Sud ja Haute-Corse. Departementit luotiin aiemmasta yhtenäisestä departementista vuonna 1975.[11] Departementit on jaettu viiteen arrondissementtiin sekä 52 kantoniin. Kuntia Korsikalla on yhteensä 360.[1] Korsikan alueellinen parlamentti on L'Assemblée de Corse, joka sijaitsee Ajacciossa[21].

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Korsikan rautateistä.

Korsikalta on mantereelle sekä laiva- että lentoliikennettä ja saarella on teiden lisäksi rautateitä. Useat lentoyhtiöt liikennöivät lentokentille Calviin, Ajaccioon, Figariin ja Bastiaan. Ulkomaisista lentoyhtiöistä liikennettä saarelle järjestävät muun muassa British Airways ja United Airlines. Ranskalaisista lentoyhtiöistä samoin toimivat Air France ja lukuisat pienemmät lentoyhtiöt. Ranskan mantereelta ja Italiasta on lauttayhteydet Korsikalle. Bastian satamaan tulee meriliikennettä Nizzasta, Toulonista, Genovasta, Savonasta, La Speziasta ja Livorniosta. Lisäksi Ajacciosta on yhteys Porto Torresiin Sardiniassa.[22] Saarella on Bastia-Corte-Ajaccio rautatie. Kantateitä kulkee väleillä Bastia-Calvi, Bastia Corte Ajaccio ja Bastia-Porto-Vecchio.[23]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsikan pääasialliset vientituotteet ovat juustot, hedelmät, oliiviöljy, viini ja tupakka[17]. Noin 40 % kaikista Korsikan asukkaista työskentelee Ranskan valtiolle. Korsika onkin taloudellisesti hyvin riippuvainen Ranskasta.[15] Myös turismi on merkittävä tulonlähde. Koska turistit tulevat Korsikalle yleensä kesällä, turismiin liittyvissä töissä työskentelevät viettävät talvet usein töissä Ranskan mantereella.[24] Korsikan bruttokansantuote oli vuonna 2009 noin 7,34 miljardia euroa. Bruttokansantuote asukasta kohden oli 23 800 euroa, mikä oli Ranskan muiden alueiden keskiarvoa pienempi.[25]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsikalla oli vuoden 2007 alussa 299 209 asukasta. Saari on ollut väestöltään Ranskan eniten kasvavia alueita vuodesta 1999. Väestönkasvu johtuu pääasiassa muuttoaallosta Korsikalle. Suurin osa väestönkasvusta on keskittynyt kaupunkeihin. Väestönkasvusta huolimatta yli 75-vuotiaita oli saarella 9,9 % väestöstä Ranskan keskiarvon ollessa 8,5 %. Koulutustaso on Korsikalla Ranskan keskiarvoa huonompi ja 34 % väestöstä ei ole kouluttautunut millekään alalle keskiarvon ollessa 31 %. Lisäksi vain 18,6 % väestöstä on suorittanut kandidaatin tai korkeamman tutkinnon Ranskan keskiarvon ollessa 23 %.[2] Vuonna 1999 Korsikalla oli 26 000 maahanmuuttajaa, eli noin 10 % silloisesta väestöstä. Korsika onkin Île-de-Francen jälkeen suhteessa eniten maahanmuuttajia vastaanottanut Ranskan alue. Valtaosa eli 57 % Korsikalle muuttajista on miehiä. Muuttajista 13 800 oli Marokosta, Algeriasta ja Tunisiasta marokkolaisten muodostaessa näistä 80 %. Suurimmat Euroopasta tulleet maahanmuuttajaryhmät olivat italialaiset (18,7 %) ja portugalilaiset (12,3 %).[26] Etnisten korsikalaisten korsikankielinen nimitys on i Corsi, mantereelta muuttaneita ranskalaisia kutsutaan nimellä continentaux[27].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan- ja korsikankielisiä tienviittoja Korsikalla, joista ranskankieliset on peitetty töhryillä.

Korsikalla puhutaan perinteisesti korsikaa, joka on sukua italialle. Suurin osa osaa myös ranskaa, joka on korsikan ohella alueen toinen virallinen kieli.[28] Monet osaavat myös italiaa. Korsikan kieleen on vaikuttanut voimakkaasti Toscanassa puhuttu italian kieli, jota käytettiin paitsi Pisan, myös Genovan vallan ajan hallinnossa. Vaikutteita on tullut myös Calabriasta, Sardiniasta ja Ranskan mantereelta. Ranskan kieli alkoi valloittaa alaa 1800-luvulta lähtien. Korsikasta tuli Korsikalla toinen virallinen kieli vuonna 1974 ja sitä opetetaan kouluissa ja useimmat oppivat sen kotonaan. Korsikan ja ranskan lisäksi Korsikalla on puhuttu liguuria ja kreikkaa. Liguria puhuivat 1200-luvulla saarelle tulleet genovalaiset siirtolaiset ja sitä puhutaan paikoittain edelleen. 1600- ja 1700-luvuilla tulleiden kreikkalaisten cargasé-nimellä tunnettua murretta ei enää käytännössä puhuta.[29]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteistä korsikalaista musiikkia korsikan kielellä esittävä yhtye I Muvrini.

Korsikalaisen perinteisen musiikin huomattavimpia piirteitä ovat laulut. Paghjella on perinteinen polyfooninen kolmen miehen laulama laulu. Korsikalle se on tullut Baleaareilta ja sitä esitetään tavallisesti uskonnollisissa menoissa kylissä ja kaupungeissa.[30] Perinne on kuitenkin vaarantunut ja se on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa[31]. Voceru on naisten esittämä surumielinen laulu ja sen esittäjät pukeutuvat mustaan. Chajma e rispondi on kuorolaulu, jossa kuorot kilpailijat pilkkaavat toisiaan improvisoiden. Perinteiset soittimet ovat tavallisesti puhallinsoittimia. Kuitenkin korsikalaisessa musiikissa käytetään myös esimerkiksi kitaraa ja viulua.[30] Tunnettuja Korsikalla syntyneitä muusikkoja ovat muun muassa Tino Rossi[32] ja Alizée[33].

Tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa korsikalaisista on katolilaisia ja monet säilyneet perinteet ovat luonteeltaan uskonnollisia. Paikallisten pyhimyksien merkkipäiviä juhlitaan yleisesti kylissä ja kaupungeissa. Ehkä tunnetuin korsikalainen tapa on kuitenkin vendetta eli verikostoperinne, joka oli Korsikalla yleinen 1800-luvun puoliväliin saakka. Verikosto saattoi johtaa sukupolvia kestäneeseen kostokierteeseen eri sukujen välillä. Kierre katkesi yleensä vain jos paikallisen papin onnistui järjestää osapuolten välille sopimus. Verikostoperinne johtui paljolti genovalaisen hallinnon kyvyttömyydestä ratkaista tavallisen kansan asioita.[30] Naimisiin menot olivat Korsikalla perinteisesti järjestettyjä ja sulhanen tai morsian ei voinut siihen juuri vaikuttaa. Järjestämisestä vastasi suku. Kiertääkseen vanhempiensa tahtoa pari saattoi joko karata tai kertoa aikeistaan avioitua julkisesti, jolloin yleisö saattoi tuomita tai hyväksyä aikeet. Molemmissa tapauksissa oli vendetan riski. Perhe oli ja on edelleen tärkeä yhteiskunnallinen yksikkö.[34]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsikalla on kaksi merkittävää jalkapallojoukkuetta, AC Ajaccio ja SC Bastia. Niistä molemmat pelaavat kaudella 2013–2014 maan pääsarjassa, Ligue 1:ssä.[35][36] Korsikalla on myös epävirallinen jalkapallomaajoukkue, joka ei kuitenkaan ole UEFAn tai FIFAn jäsen[37]. Vuodesta 1973 saarella ajettiin Korsikan ralli, mutta kilpailu siirrettiin pois saarelta kaudella 2010[38]. Saarella järjestetään amatöörien Tour de Corse -pyöräilykisat[39].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fabrizio Ardito, Cristina Gambaro ja Angela Magri: Corsica. Lontoo: Dorling Kindersley, 2003. ISBN 0-7513-3637-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Circonscriptions administratives des régions au 1er janvier Viitattu 10.2.2011. (ranskaksi)
  2. a b La Corse en bref - édition 2010 - Population Viitattu 9.2.2011. (ranskaksi)
  3. a b Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 37
  4. a b Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 40
  5. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 41
  6. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 44
  7. a b Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 45
  8. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 46
  9. http://www.corsicanews.net/histoire/article-378.php
  10. a b Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 48
  11. a b c Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 49
  12. L. M. Edelsward: Corsicans - History and Cultural Relations Everyculture.com. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  13. Ingrid Melander: Corsica's main separatist group says to lay down arms Reuters. Viitattu 19.11.2014. (englanniksi)
  14. 89% des Corses opposés à l'indépendance de l'île Obs.com. Viitattu 9.2.2011. (ranskaksi)
  15. a b Corsicans reject autonomy offer BBC News. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
  16. Corsican 'militant' goes on trial BBC News. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
  17. a b c Regions and territories: Corsica BBC. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
  18. John Ardagh ja Colin Jones: Cultural Atlas of France, s. 284. Oxford: Facts On File, 1991. ISBN 0-8160-2619-X. (englanniksi)
  19. a b Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 16-17
  20. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 99
  21. Collectivité territoriale de Corse Collectivité territoriale de Corse. Viitattu 11.2.2011. (ranskaksi)
  22. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 196
  23. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 197
  24. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 15
  25. La Corse en bref - édition 2010 - Economie générale Viitattu 10.2.2011. (ranskaksi)
  26. ATLAS des populations immigrées en Corse (PDF) Viitattu 10.2.2011. (ranskaksi)
  27. World Directory of Minorities and Indigenous Peoples - France : Corsicans UNHCR. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
  28. Corsican - A language of France Ethnologue. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  29. Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 30
  30. a b c Ardito, Gambaro, Magri 2003, s. 31
  31. The Cantu in paghjella: a secular and liturgical oral tradition of Corsica List of Intangible Cultural Heritage. Unesco. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  32. Tino Rossi Fundacion Jose Guillermo Carrillo. Viitattu 10.2.2011. (ranskaksi)
  33. Alizée RFI Musique. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
  34. L. M. Edelsward: Corsicans - Kinship, Marriage, and Family Everyculture.com. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
  35. SC Bastia Sporting Club de Bastia. Viitattu 25.2.2014. (ranskaksi)
  36. AC Ajaccio Athlétic Club Aiacciu. Viitattu 25.2.2014. (ranskaksi)
  37. Squadra Corsa Viitattu 12.2.2011. (ranskaksi)
  38. Ranskan MM-ralli siirtyy Korsikalta Loebin kotikonnuille mtv3.fi. Viitattu 12.2.2011.
  39. Tour de Corse Viitattu 12.2.2011. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korsika.