Langobardit

Wikipedia

Langobardit, joskus myös longobardit, olivat muinainen germaaninen kansa, jonka on aikaisemmin arveltu olleen peräisin Skandinaviasta. Langobardien oma perimätieto kertoi miten he olivat lähteneet Skandinaviasta Yborin ja Agion johdolla ja asettuivat nykyiseen Luoteis-Saksaan. Perimätietoa ei kuitenkaan nykyisin pidetä luotettavana. Tacitus kuvaili Elben alajuoksulla asuneita langobardeja jo vuonna 98 kirjassaan Germania.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Langobardien kuninkaat 2.1 Italian kuninkaat 3 Lähteet 4 Viitteet

[muokkaa] Historia

Kansainvaellusten aikaan sveebeihin kuuluneet langobardit vaelsivat etelämmäs ja asettuivat 400-luvun lopulla nykyisen Wienin tienoille Tonavan pohjoispuolelle. Keisari Justinianus I otti langobardit liittolaisiksi ja asutti heidät Pannoniaan, nykyiseen Länsi-Unkariin.

Vuonna 568 langobardit hyökkäsivät Pohjois-Italiaan herttuansa Alboinin johdolla. Bysantin valtakunnan armeija pystyi hädin tuskin puolustamaan Roomaa ja Adrianmeren rannikon kaupunkeja. Alboinin perustaman kuningaskunnan pääkaupunki oli Pavia, ja laajimmillaan siihen kuului nykyinen Pohjois-Italia aina Toscanaa myöten.

Osa langobardeista oli pysynyt pakanoina, osa oli siirtynyt harjoittamaan katolisuuden kanssa kilpaillutta areiolaista kristinuskoa, joten suhteet paavin kirkkoon eivät olleet lämpimät. Ajan mittaan langobardit omaksuivat roomalaisten nimet, perinteet ja katolisen kristinuskon. Langobardit kutsuivat valtakuntaansa Italiaksi, langobardien kuningas käytti titteliä rex totius Italiae, koko Italian kuningas.

Paavin ja langobardien kuninkaan Desideriuksen kiistan seurauksena frankkien kuningas Kaarle Suuri valtasi langobardien kuningaskunnan 774 Beneventoa lukuun ottamatta ja syrjäytti Desideriuksen. Kaarle kruunattiin rautakruunulla langobardien kuninkaaksi.

Langobardit ("pitkäparrat") saivat nimensä naisten käyttämistä pitkistä tekoparroista.^[1] Nykyinen Lombardian alue on saanut nimensä langobardien mukaan.

[muokkaa] Langobardien kuninkaat

• Lethuc
• Aldihoc
• Godehoc
• Claffo
• Tato (k. noin 510)
• Wacho (510–539)
• Walthari (539–546)
• Audoin (546–565)

[muokkaa] Italian kuninkaat

• Alboin (565–572)
• Cleph (572–574)

interregnum

• Authari (584–590)
• Agilulf (591–616)
• Adaloald (616–626)
• Arioald (626–636)
• Rothari (636–652)
• Rodoald (652–653)
• Aripert I (653–661)
• Perctarit ja Godepert (661–662)
• Grimuald (662–671)
• Garibald (671)
• Perctarit (671–688)
• Alahis (688–689)
• Cunincpert (688–700)
• Liutpert (700–701)
• Raginpert (701)
• Aripert II (701–712)
• Ansprand (712)
• Liutprand (712–744)
• Hildeprand (744)
• Ratchis (744–749)
• Aistulf (749–756)
• Desiderius (756–774)

[muokkaa] Lähteet

• Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.

[muokkaa] Viitteet