Interregnum
Wikipedia
Interregnum tarkoittaa kirjaimellisesti kuninkaiden välistä aikaa erityisesti vaalimonarkioissa. Se voi tarkoittaa myös paavien välistä aikaa (jota tarkkaanottaen tulisi kutsua sedisvakanssiksi) tai konsulien välistä aikaa Rooman valtakunnassa. Useimmiten sillä viitataan Saksan interregnumiin 1246(1254)–1273.
Myös Suomen itsenäistymiseen liittyvää valtatyhjiötä vuosina 1917 - 1919 kutsutaan toisinaan interregnumin ajaksi.
[muokkaa] Saksan interregnum 1246/1254–1273
Saksan interregnumissa keskeistä ei ollut kuninkaattomuus, vaan se, että maassa oli useita samanaikaisia kuninkaita. Näistä yksikään ei nauttinut kattavaa tunnustusta ainakaan koko valtakunnan alueella.
- Hohenstaufien Fredrik II (1211/1212/1215/1218 – 1250)
- Hohenstaufien Konrad IV (Saksan kg. 1237 – 1254)
- Henrik Raspe (1246/1247)
- Vilhelm Hollantilainen (1247/1254-1256)
- Rikhard Cornwallilainen (1256–1272)
- Alfonso X Kastilialainen (1256–1284)
Rudolf I Habsburgilainen päätti interregnumin kauden saavuttamalla lopulta yleisen tunnustuksen kuninkuudelleen.
