Pipin Pieni
Sivulta puuttuu 
Pipin Pieni (lat. Pippinus Brevis, ransk. Pépin le Bref, 714–24. syyskuuta 768) oli frankkien kuningas, joka hallitsi 751–768. Hän oli Kaarle Martelin poika ja ensimmäinen karolingikuningas. Hänet tunnetaan myös nimillä Pipin nuorempi ja Pipin III.[1]
Pipin Pienestä tuli koko Frankkien valtakunnan major domus ja tosiasiallinen hallitsija vuonna 747. Pipin halusi kuitenkin hallita frankkeja myös virallisesti, ja hän lähetti paavi Sakariakselle kirjeen, jossa kysyi, oliko järkevää pitää kuninkaita, joilla ei ollut todellista valtaa. Paavi vastasi, että olisi parempi, että kuningas todella hallitsisi ja ehdotti Pipiniä frankkien kuninkaaksi. Tästä rohkaistuneena Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan Kilderik III:n ja nousi valtaistuimelle vuonna 751. [1]
Paavi Stefanus (II) III voiteli Pipinin kuninkaaksi kiitoksena siitä, että Pipin oli luvannut auttaa paavia taistelussa langobardeja vastaan. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan vuosina 754 ja 756 ja kukisti langobardit. Pipin luovutti sopimuksen mukaisesti paaville Ravennan eksarkaatin.
Pipinin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin hänen poikiensa Kaarlen ja Kaarlomanin kesken.
Tarinan mukaan Pipin olisi ollut erityisen lyhytkasvuinen. Tästä ei kuitenkaan ole historiallista näyttöä. Hän on voinut olla lyhyehkö, mutta lyhyyttä on myös voitu myöhemmin liioitella. Alun perin hänen nimityksensä on voinut tarkoittaa myös "nuorempaa", eikä se siinä tapauksessa liittyisi pituuteen.
Vaimot [muokkaa]
- Bertrada
Lapset [muokkaa]
- Kaarle Suuri (2. huhtikuuta 747–28. tammikuuta 814)
- Kaarloman (751–4. joulukuuta 771)
- Redburga
| Edeltäjä: Kilderik III |
Frankkien kuningas | Seuraaja: Kaarle Suuri ja Kaarloman |
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Eleanor Shipley Duckett: Pippin-III Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.3.2010. englanti
