Musta surma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustasta surmasta kärsiviä potilaita vuodelta 1411.

Musta surma oli Eurooppaa vuosina 13471352 runnellut pandemia, jonka arvioidaan tappaneen noin kolmasosan maanosan väestöstä.[1] Suurin osa tutkijoistakenen mukaan? uskoo, että kyseessä oli paiseruttopandemia, joka oli aikaisemminkin pyyhkäissyt Euroopan yli – kuten Konstantinopolissa vuonna 542 levinnyt Justinianuksen rutto. Kuitenkin toiset lähteetselvennä pitävät keuhkoruttoa todennäköisempänä ruton muotona, koska se kykenee tarttumaan ihmisestä toiseen toisin kuin paiserutto, jota levittivät vain kirput ja rotat. On esitetty muitakin hypoteeseja kuten että musta surma olisi ollut ebolan tapainen verenvuotokuume.lähde?

Taudin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta surma levisi nopeasti Euroopassa kauppareittejä pitkin, kartassa ruskeasta (vuosi 1347) vaaleankeltaiseen (1351 jälkeen). Vihreä edustaa vähäistä esiintymistä. Kartan valtionrajat ovat nykyvaltioiden mukaisia.
Kuolemaa ja Mustaa surmaa kuvattiin luurangoilla. Osa Hans Holbein vanhemman Kuolemantanssista.

Ei ole aivan selvää, mistä 1300-luvun epidemia tarkalleen lähti liikkeelle: ehkä Intian pohjoisosista, mutta todennäköisemmin Keski-Aasian tasangoilta, josta sen länteen toivat mongoliarmeijat. Keski-Aasiaan se oli levinnyt Kiinasta. Rutto levisi Eurooppaan Krimin niemimaalta, jossa genovalainen siirtokunta Kaffa joutui mongolien piirittämäksi. Kerrotaan, että mongolit ampuivat katapulteilla ruttoon kuolleiden ruumiita muurin yli kaupunkiin heikentääkseen sen puolustusta tautia levittämällä. Kaffasta paenneet veivät sitten ruton Messinaan, Genovaan ja Venetsiaan vuosien 13471348 taitteessa. Näissä kaupungeissa mustan surman vaikutus näkyi ensimmäisenä.[1]

Italiasta rutto levisi myötäpäivään ympäri Euroopan: Ranskaan, Espanjaan, Englantiin, Saksaan, Skandinaviaan, Suomeen ja sieltä lopulta Luoteis-Venäjälle.[2] Vasta vuonna 1896 ruttobakteeri eristettiin, ja sen leviämistapa selvitettiin. Viime vuosina tutkijat ovat alkaneet esittää väitteitä, joiden mukaan musta surma ei ehkä sittenkään ollut paiseruttona tunnetun taudin aiheuttama epidemia.lähde? Tällöin jää avoimeksi, mikä tauti kyseessä olisi ollut.

Aikalaisille ruton syyt olivat monimutkaiset. Ruttoa pidettiin yleisesti Jumalan rangaistuksena syntisille; jotkut uskoivat sitä "huonon ilman" aiheuttamaksi. Rutosta syytettiin myös juutalaisia, minkä takia tauti johti monin paikoin juutalaisvainoihin. Kristillisessä kulttuurissa ruton alkuperää pidettiin saatanallisena, minkä vuoksi paholaista usein symboloivia kissoja hävitettiin runsaasti, mikä kuitenkin aiheutti ruttoa levittävien rottien lisääntymistä. Jotkut uskoivat syiden olleen astrologisia ja planeettojen kohtaamisen aiheuttaneen epidemian.[3]

Tutkijat ovat myös esittäneet väitteitä, joiden mukaan mustan surman dramaattisuus johtui todellisuudessa 1300-luvun alun katovuosien, vuosina 1315–1318 tapahtuneiden toistuvien nälänhätien ja lukuisien sotien (mm. 1337 alkaneen satavuotisen sodan) heikentämän kansan vastustuskyvyn vähäisyydestä eikä niinkään taudin tappavuudesta sinänsä.lähde? Näin ollen 1300-luvun puolenvälin epidemiaa olisi edeltänyt pitkä kehitys, joka viimein kulminoitui taudinaiheuttajan alkaessa levitä. Myös 1200-luvulla tapahtunut nopea väestön lisääntyminen ja kaupunkien kasvu muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupungeista jopa yli 100 000 asukkaan metropoleiksi aiheutti väestön pakkaantumista ja helpotti tautien leviämistä. Köyhän kaupunkiväestön asumat kaupunginosat olivat lisäksi erittäin saastaisia, mikä antoi ruttoa levittäville rotille ja kirpuille hyvän kasvualustan.[4]

Rutolta suojautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flagellantit vaelsivat kulkueina ruoskien itseään. Itseruoskinnan katsottiin osoittavan syntien katumista ja siten edistävän mustasta surmasta paranemista. Todellisuudessa veriset haavat vain levittivät ruttoa entistä tehokkaammin ja monet kuolivat tulehtuneisiin haavoihinsa.[2]

Kukaan ei tiennyt, miten rutto levisi, joten siltä ei osattu suojautua. Melko yleisesti arveltiin, että rutto levisi ilman kautta – näin asia toki keuhkoruton kohdalla lähes olikin. Jos taudin leviämisen syynä olisi ollut ilma, eristäminen olisi auttanut. Tiukka eristäminen oli kuitenkin hankalaa, ja kirppuja oli lähes mahdotonta saada eristettyä. Ihmiset kantoivat mukanaan kaulassa roikkuvia pieniä pusseja, jotka oli täytetty hyväntuoksuisilla yrteillä. Hyvän tuoksun toivottiin suojaavan rutolta, jonka uskottiin leviävän pahanhajuisen, saastuneen ilman mukana.[3]

Milanossa ruttoon sairastuneiden ihmisten talojen ikkunat ja ovet laudattiin umpeen. Ehkä juuri tämän ansiosta kaupungissa rutto ei ollut niin tuhoisa kuin monessa muussa. Vuonna 1374 Venetsiaan ei päästetty ihmisiä, joiden epäiltiin sairastavan ruttoa. Vuonna 1383 taas Marseille’hin pyrkivät laivat eivät saaneet rantautua ennen kuin olivat odottaneet 40 päivää. Tästä juontuu sana karanteeni, sillä ”40” on ranskaksi ”quarante”. Täydellinen rutolta eristäytyminen olisi kuitenkin vaatinut niin tiiviin suojautumisen, että rottien ja kirppujen olisi ollut mahdotonta levitä, minkä järjestäminen oli hyvin vaikeaa. Siksi rutto levisi eristäytymisestä huolimatta, vaikka se ehkä joissain tapauksissa auttoikin jonkin verran.[3]

Musta surma Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaista musta surma saapui ensin Norjaan Oslon seudulle Englannista vuonna 1348.[5] Norjalaisista arvioidaan jopa joka toisen kuolleen epidemiaan vuosina 1348–1350.[5] Vielä pahemman prosentuaalisen tuhon musta surma aiheutti ainoastaan Islannissa, jonne se saapui vasta 1400-luvun alussa.[5] Islannissa noin 60 prosenttia väestöstä menehtyi.[5] Ruotsissa mustan surman arvioidaan jääneen hieman eurooppalaista keskiarvoa lievemmäksi.

Suomen tilanteesta lähteet eivät kerro juuri mitään. Musta surma joka tapauksessa muutti Pohjolan poliittista tasapainoa heikentämällä Norjan ja Islannin painoarvoa ja lisäämällä Ruotsin voimaa. Joidenkin arvioiden mukaan tämä olisi osittain vaikuttanut Ruotsin nousuun 1600-luvun suurvalta-asemaansa.lähde? Heikentynyt Norja päätyi 1400-luvusta alkaen Tanskan alaisuuteen, jossa se pysyi 1800-luvun alkuun. Aiemmin erittäin voimakas ja ekspansiivinenlähde? Norja menetti siis itsenäisyytensä. Norja myös menetti 1400-luvun kuluessa hitaasti alusmaitaan Britannian pohjoisosissa.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Fürst: Doctor Snabel von Rom (1656). Mustan surman aikana ruttotohtorit hoitivat sairastuneita. Asun uskottiin suojaavan tartunnalta.

Arvio kuolonuhrien määrästä vaihtelee suuresti eri lähteissä. Yleisin arvio on, että kolmannes Euroopan väestöstä olisi kuollut 1300-luvun ruttoon. Musta surma vaati Euroopassa arviolta 25 miljoonaa kuolonuhria[1][5] sekä paljon lisää Afrikassa ja Aasiassa. Kyliä hylättiin, kun muutamat henkiin jääneet pakenivat ja levittivät tautia eteenpäin.

Väestökato toi muassaan myös taloudellisia muutoksia, koska sosiaalinen liikkuvuus parani. Esimerkiksi talonpoikien sitoutuminen perinteisille maa-alueilleen väheni, koska asutus harveni huomattavasti. Niinpä maaorjien olot paranivat merkittävästi; maaorjuus oli nimenomaan perustunut vuokraviljelijöiden ja maatyöläisten käytännössä mielivaltaiseen ja rajattomaan riistoon vuokranantajien taholta. Musta surma aiheutti valtavan työvoimapulan, kun esimerkiksi Englannissa jopa kolmannes aiemmin viljellystä pellosta jäi käyttämättä. Niinpä palkolliset kykenivät vaatimaan entistä suurempia palkkoja ja pienempiä vuokria, ja tämä johti lopulta feodalismina tunnetun järjestelmän romahtamiseen.[4] Rutto ei kuitenkaan yksinään ollut tämän kehityksen aloittaja, vaan jo aiemmin alkanut (ja jopa ruton alkamiseen vaikuttanut) kaupungistuminen, siitä seurannut käsityöläisten erikoistuminen ja siten ammattilaisten arvostuksen kohoaminen ja käteismaksuun perustuvan talouselämän kehittäminen vaikuttivat talouden ja yhteiskunnan muutokseen. Valtaapitävät eivät myöskään aina hyväksyneet muutosta itsestäänselvyytenä, vaan sitä pyrittiin monissa maissa vastustamaan pitämällä palkkataso keinotekoisesti alempana sakoilla ja vankilatuomioilla. Seurauksena oli kuitenkin monin paikoin kansannousuja, kuten 20 000 ihmisen kuolemaan johtanut jacquerie-kapina Ranskassa.[3]

Yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi äkillinen pula halvasta työvoimasta johti joidenkin mukaan myös teknologisen kehityksen välttämättömyyteen ja joidenkin mukaan jopa laukaisi renessanssiin johtaneen kehityksen. Jäljelle jääneistä eurooppalaisista tuli väestökadon takia hetkellisesti maailman suurimpia lihankuluttajia ennen teollisen vallankumouksen jälkeistä kehittyneempää maataloutta.

Paiserutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yersinia pestis -bakteeri

Paiseruton aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri (josta aiemmin on käytetty nimiä Bacterium pestis ja Pasteurella pestis), joka elää tasalämpöisissä eläimissä. Bakteeria levittävät kirput, joiden leviämistä taas vauhdittavat kirppuja kantavat mustarotat (Rattus rattus). Paiserutto aiheuttaa isokokoisia ja kivuliaita paiseita kainaloiden ja nivusien imurauhasiin. Jos paiserutto jää hoitamatta, se saattaa levitä verenkiertoon. Tästä oireena on kudosten sisäinen verenvuoto, joka puolestaan aiheuttaa mustat läikät, joista musta surma sai nimensä. Hoitamattomana paiserutto johtaa kuolemaan tyypillisesti 4–8 päivässä. Ruton tappavin muoto on voimakkaita veriysköksiä ja -oksennuksia aiheuttava keuhkorutto, jossa bakteerit leviävät keuhkoihin. Hoitamattomaan keuhkoruttoon kuolleisuus on 100 prosenttia; hoidolla kuolleisuus saadaan vähenemään 50–90 prosenttiin. Kolmas ruton muoto on verirutto, joka aiheuttaa verenmyrkytyksen. Siinä endotoksiinit aiheuttavat disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIC:n). Hoitamattomana verirutto johtaa yleensä kuolemaan, mutta hoidettuna sen aiheuttama kuolleisuus on 4–15 prosenttia.

Kanadalaisen McMaster-yliopiston ja saksalaisen Tübingenin yliopiston tutkimuksessa havaittiin ylöskaivetuista mustan surman uhrien luista eristetyn bakteeri-DNA:n kuuluvan juuri Yersinia pestis -lajille. Esihistoriallisten Yersinia pestis bakteerien DNA poikkeaa vain hieman nykyisin elävistä saman lajin edustajista, eikä tutkijoiden mukaan heikentynyt mustan surman vahingollisuus johdu bakteerikannoissa tapahtuneista geneettisistä muutoksista, vaan täytyy olla muita selittäviä tekijöitä. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Estlander–Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
  • Briggs, Asa (päätoim.): ”Musta surma – 1347”, Ratkaisun hetket: 100 tapahtumaa, jotka muuttivat maailmaa, s. 98–101. Suom. Ovaska, Mervi; Salonen, Kati; Salonen, Sirkka; Valta, Tuulikki (Almagest OY). Helsinki: OY Valitut Palat, 1995. ISBN 951-584-073-2. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ratkaisun hetket, s. 98
  2. a b Ratkaisun hetket, s. 99
  3. a b c d Ratkaisun hetket, s. 101
  4. a b Ratkaisun hetket, s. 100
  5. a b c d e Heikura, Pekka T.: Musta surma (pdf) (s. 38) Tieteessä tapahtuu. 8/2003. Viitattu 12.11.2013.
  6. A draft genome of Yersinia pestis from victims of the Black Death Nature.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]