Aleksandria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Egyptin kaupunkia. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Aleksandria
(al-Iskandariyya)
Ἀλεξάνδρεια
الإسكندرية
Alexandria 12-9-2005 3.JPG
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Lempinimi: Välimeren helmi
Valtio Egypti
Kuvernoraatti Al-Iskandariyah
Perustettu 331 eaa.
Hallinto
 – Kuvernööri Adel Labib
Väkiluku (2009) 4 317 398
 – Metropolialue 4 545 218

Aleksandria (kreik. Ἀλεξάνδρεια; arab. الإسكندرية‎ , al-Iskandariyya; kopti, Rakotə) on kaupunki Egyptissä Välimeren rannalla, kannaksella, joka erottaa Välimeren murtovetisestä Maryutjärvestä, aivan Niilin suistossa. Aleksandria on saanut nimensä Aleksanteri Suuren mukaan, joka perusti kaupungin tammikuussa 331 eaa.

Pompeiuksen pilari, Aleksandria

Aleksandria on nykyisin Egyptin toiseksi suurin kaupunki Kairon jälkeen, jonka merkitys kaiken aikaa vain kasvaa. Uusi Aleksandrian kirjasto, Bibliotheca Alexandrina, houkuttelee kävijöitä edeltäjänsä tavoin ympäri maailmaa. Euroopan ja Välimeren maiden kulttuurien väliseen dialogiin kannustavan Anna Lindh -säätiön päämaja on myös sijoitettu Aleksandriaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandrian ilmasto on kuiva Välimeren ilmasto, jota leimaavat lauhkeat vaihdellen hyvin sateisetkin talvet sekä erittäin kuivat kesät. Tammi- ja helmikuu ovat viileimmät kuukaudet, lämpötilojen vaihdellessa noin 12°C ja 18°C välillä. Aleksandriassa koetaan välillä rajujakin sateita ja myrskyjä viileiden kuukausien aikana. Heinä- ja elokuu ovat kuumimmat ja kuivimmat kuukaudet, keskilämpötilan pysytellessä 31°C tuntumassa. Syksy ja kevät ovat miellyttävintä aikaa vierailla Aleksandriassa lämpötilan ollessa noin 22°C tienoilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandrian historia jakaantuu neljään vaiheeseen:

  • Ptolemaiolainen aika, perustamisesta roomalaisten saapumiseen (sininen)
  • Roomalainen aika, v:sta 80 arabien saapumiseen (vihreä)
  • Arabikaupunki v:sta 641 Napoleonin saapumiseen (keltainen)
  • Moderni kaupunki v:sta 1798 (punainen)

Aleksanteri Suuri perusti Aleksandrian vuonna 332 eaa. Aleksanteri Suuren pääarkkitehti hankkeelle oli kreikkalainen Dinorkates. Aleksandrian oli tarkoitus toimia Naucratiksen seuraajana Egyptin hellenistisenä keskuksena sekä toimia linkkinä Kreikan ja hedelmällisen Niilin laakson välillä. Joitakin kuukausia Aleksandrian perustamisen jälkeen Aleksanteri Suuri lähti Egyptistä, eikä koskaan palannut kaupunkiinsa. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen hänen ruumiinsa sijoitettiin aluksi kultaiseen sarkofagiin, joka oli tarkoitus viedä Makedoniaan. Lopulta Ptolemaioksen vaikutuksesta se päätyi kuitenkin Aleksandriaan. Tarinan mukaan Egyptissä Aleksanterin ruumista kävi satoja vuosia myöhemmin katsomassa muun muassa Rooman ensimmäinen keisari Augustus. Sadassa vuodessa Aleksandriasta tuli maailman suurin kaupunki, ja joitakin satoja vuosia eteenpäin se oli toiseksi suurin heti Rooman jälkeen.

Kaupunki oli perustettu vähän matkan päähän eräästä Niilin suurimmasta suuhaarasta, pitkälle niemimaalle, joka sulki sisäänsä neljä eri satamaa. Merkittävimmän eli "suuren sataman" vierellä oli lujasti linnoitettu ja muurilla muusta kaupungista erotettu osa Brukeion. Siellä seisoi meren rannalla muhkea ja komea kuninkaallinen palatsi. Vähän matkan päässä siitä, samoin meren rannalla, oli Aleksanterin hautarakennus, sekin suuren palatsin kaltainen. Lähimmässä viereisessä kaupunginosassa kohosi komea Serapeion, temppelirakennus, pyhitetty muinaisegyptiläiselle jumalalle Serapiille, jonka palvominen nyt oli yhteistä helleniläisille ja egyptiläisille. Kauimpana lännessä sijaitsi hautakaupunki eli nekropolis, kallioihin hakattuja katakombeja sekä niiden yhteydessä palsamoimista varten tarkoitetut rakennukset.[1]

Aleksandria ei ollut ainoastaan hellenistisen maailman mahtavimpia kaupunkeja, mutta myös koti aikansa suurimmalle juutalaisyhteisölle. Suuren sataman vieressä sijaitsi Rakotis-niminen juutalainen kaupunginosa. Aleksandrialaista syntyperää on myös Vanhan testamentin kreikkalainen käännös nimeltään Septuaginta. Aleksandria oli ensimmäisinä vuosisatoina jaa. koptilaisen kirkon suurin keskus. Ptolemaioksen hallitsijasuku piti kaupungin hallinnassa sekä kehitti Aleksandrian kirjaston hellenistisen maailman johtavaksi tiedon keskukseksi. Kirjastossa ja sen ulkopuolella olevassa Serapeionin temppelissä säilytettiin valtavat noin 400 000–700 000 kirjakääröä, jotka oli kerätty kaikkialta tunnetusta maailmasta ja käsitti siis suunnattoman määrän tietoa antiikin ajasta. Palo vuonna 47 eaa. tuhosi kuitenkin kirjaston ja temppeli hävitettiin v. 391 jaa.

Ptolemaioksen hallinnan alla ylläpidettiin jakoa kaupungin eri ryhmien, kreikkalaisten, juutalaisten sekä egyptiläisten välillä. Tästä jaosta johtui huomattava osa myöhemmästä poliittisesta turbulenssista, joka alkoi Ptolemaios IV Filopatorin (hallitsi 221 eaa. – 204 eaa.) vallan alla. Myös Ptolemaios VIII Euergetes II Fyskonin (hallitsi 144 eaa.–116 eaa.) vallan aikaa leimasi sisäiset konfliktit.

Ensimmäiset Ptolemaiokset olivat suuria taiteen ja tieteen suosijoita. Heidän suojissaan kehittyi Aleksandriassa huomattava sivistystaso, jossa itämaiset perinteet sekoittuivat yhteen helleniläisen kanssa. Rakennusmestarit ja kuvanveistäjät täyttivät kaupunkia temppeleillä ja palatseilla, patsailla ja muilla kuvilla. Kreikkalaisen kauneusperinteen ohella ilmeni kaupunkikuvassa egyptiläinen suuri monumenttirakentamisen perinne. Samalla kukoisti aleksandrialainen runous ja tieteellinen tutkimus. Ptolemaios II perusti museionin'', nykyisten museoiden esikuvan, joka kohosi lähelle hallituspalatsia. Siellä tekivät työtään joukko oppineita miehiä. Heitä varten koottiin suuri Aleksandrian kirjasto, jota säilytettiin osaksi museionissa ja osaksi myös serapeionissa. "Seitsemälläkymmenellä tulkitsijalla" käännätettiin Vanhan testamentin kirjat heprean kielestä kreikaksi. Paljon hieroglyfikirjoituksia koottiin muinaisegyptiläisen pappissivistyksen ajoilta. Tunnettuja tutkijoita oli mm. Maneton, joka tutki Egyptin vanhinta historiaa, Eratostenes, eräs tähtitieteen perustajista, ja Eukleides, joka kirjoitti geometrian oppikirjan, jota käytettiin vielä 1900-luvullakin.[1]

Kaupunki siirtyi virallisesti roomalaisten hallintaan vuonna 80 eaa. oltuaan roomalaisten vaikutusten alaisena jo yli sata vuotta. Julius Caesar valloitti kaupungin vuonna 47 eaa. Roomalaisten puuttuessa Egyptin sisällissotaan. Egyptissä kuningas Ptolemaios XII puolusti valtaansa kuningatar Kleopatra VII vastaan. Octavian, tuleva keisari Augustus, valloitti kaupungin viimein vuonna 30 eaa.

Persialaiset valtasivat kaupungin vuonna 619. Vaikka Bysantin Herakleios sai kaapattua kaupungin takaisin vuonna 629, arabit valtasivat sen uudelleen neljäntoista kuukauden piirityksen jälkeen vuonna 641. Tämän jälkeen kaupungin merkitys alkoi vähentyä mihin vaikutti myös Kairon perustaminen vuonna 969, jolloin kaupunki jäi poliittisen vallan kannalta syrjään.

Aleksandria näytteli roolia Napoleonin hyökkäyksessä Egyptiin vuonna 1798. Ranskalaiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin heinäkuussa, ja Aleksandria pysyi ranskalaisten hallussa kunnes britit valloittivat sen takaisin Aleksandrian taistelun yhteydessä toinen syyskuuta 1801. Mohammed Al, Ottomaanien Egyptin kuvernööri, aloitti jälleenrakentamisen 1810 ja vuoteen 1850 mennessä kaupunki oli saanut takaisin hieman entistä loistoaan. Vuonna 1882 brittien laivasto pommitti kaupunkia ja valloitti sen. Vuonna 1954 israelilaiset pommittivat kaupunkia, ja joitakin kuukausia myöhemmin Aleksandrian Mansheyya-tori toimi näyttämönä Gamal Abdel Nasserin epäonnistuneelle murhayritykselle.

Aleksandriassa syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandria.