Eric Hobsbawm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eric Hobsbawm vuonna 2011.

Eric John Ernest Hobsbawm [ˈhɒbzbɔːm] CH (9. kesäkuuta 1917 Aleksandria, Egypti1. lokakuuta 2012 Lontoo)[1] oli brittiläinen historiantutkija. Hän tuli tunnetuksi varsinkin yhtenä merkittävimmistä marxilaisen historiantutkimuksen nimistä. Hänen tunnetuimpia julkaisujaan on Äärimmäisyyksien aika (1994).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hobsbawmin vanhemmat olivat juutalaisia. Hän vietti lapsuutensa saksankielisillä alueilla – Wienissä ja Berliinissä – mutta hän ja hänen nuorempi sisarensa Nancy oppivat äidinkielenään englannin. Hän jäi orvoksi menetettyään äitinsä 14-vuotiaana ja muutti vuonna 1933 Lontooseen.

Poliittisesti Hobsbawm kuului Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen, josta hän erosi vain pari vuotta ennen sen lakkautusta vuonna 1991. Kun Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan 1939, hän antoi hyökkäykselle tukensa.[2] Kuitenkin käydessään Suomessa 1990-luvun alussa hän pyysi anteeksi toimintaansa.[3] Hobsbawm kannatti Poznańin kansannousua Puolassa ja Unkarin kansannousua 1956 sekä Tsekkoslovakian miehitystä 1968 tuomiten niiden kukistamiset.[4]

Hän opiskeli muun muassa Cambridgen yliopistossa ja luennoi myöhemmin eri puolilla maailmaa. Hobsbawm oli erittäin kielitaitoinen: hän puhui englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa sekä italiaa ja ymmärsi hollantia, portugalia ja katalaania. Hobsbawm oli kahdesti naimisissa.

Hobsbawm oli Lontoossa toimivat Royal Societyn jäsen vuodesta 1978 ja kuului Order of the Companions of Honour -kunniaritarikuntaanvuodesta 1998. Vuonna 2003 hän sai Balzan-palkinnon.

Perinteen keksiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassa The Invention of Tradition (Perinteen keksiminen, 1983)[5] Hobsbawm kohdistaa mielenkiintonsa erityisesti vuosien 1870-1914 väliseen ajanjaksoon. Hänen mukaansa ajankohdan traditioiden keksimisessä kolme innovaatiota olivat keskeisiä: perusopetuksen järjestäminen, julkisten seremonioiden organisoiminen ja julkisten monumenttien massatuottaminen. Näistä viimeistä on lähestytty statuomanian käsitteen avulla. Varsinkin kouluopetus, julkiset seremoniat ja monumenttien pystyttämiset edistivät tehokkaasti yhteisöllisyyttä ja ryhmäidentiteettiä, sekä tuottivat ja siirsivät traditioita.[6]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nationalismi. (Nations and nationalism since 1780: Programme, myth, reality, 1990.) Suom. Jari Sedergren, Jussi Träskilä ja Risto Kunnari. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-73-X.
  • Äärimmäisyyksien aika: Lyhyt 1900-luku (1914–1991). (The age of extremes: The short twentieth century, 1914–1991.) Suom. Pasi Junila. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-043-0.
  • Rosvot. (Bandits, 1969.) Suom. Tero Karasjärvi. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-173-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historian Eric Hobsbawm dies, aged 95 1.10.2012. BBC. Viitattu 1.10.2012. (englanniksi)
  2. It takes an intellectual to find excuses for Stalinism Times Online. 23.7.2004. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  3. Helsingin Sanomat, 2. lokakuuta 2012, muistokirjoitus Artikkelin verkkoversio
  4. A question of faith Books, Culture, The Guardian]
  5. Eric Hobsbawm ja Terence Ranger: The Invention of Tradition. Cambridge University Press, 1983. ISBN 0-521-43773-3. (englanniksi)
  6. Tuuli Lähdesmäki: ”Kuohahdus Suomen kansan sydämestä”, Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa (pdf) Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. 2007. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.6.2011. , sivu 402.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]