Rudolf Hess

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rudolf Hess vuonna 1935.

Rudolf Walter Rikhard Heß (yleensä Hess, 26. huhtikuuta 1894 Aleksandria, Egypti17. elokuuta 1987 Länsi-Berliini, Saksa) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen varajohtaja ja natsi-Saksan merkittävä hahmo.[1]

Rudolf Hessin isä Fritz Hess oli lähinnä ulkomailla työskennellyt tukkukauppias. Hänen poikansa Rudolf syntyi Aleksandriassa, jossa hän myös aloitti koulunkäyntinsä saksalaisessa koulussa. Hessin äiti oli kreikkalaissyntyinen Georgiadis-suvun jäsen.lähde?Ylioppilastutkinnon jälkeen Hess aloitti kauppatieteiden opinnot Hampurissa. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena. Sodan jälkeen hän liittyi Franz von Eppin johtamiin Freikorps-joukkoihin ja osallistui muiden muassa Münchenin neuvostotasavallan murskaamiseen. Hess kuului myös useisiin kansallismielisiin yhdistyksiin.

Hess opiskeli Münchenin yliopistossa oikeustiedettä ja geopolitiikkaa. Opiskeluaikoinaan hän kuuli Adolf Hitlerin puhuvan ja liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen kesällä 1920. Hänestä tuli eräs Hitlerin luotetuista ja hän osallistui myös kansallissosialistisen opiskelijajärjestön perustamiseen.

Joulukuussa 1928 Hess solmi avioliiton opiskelija Ilse Pröhlin (1900–1995) kanssa. Pariskunnalle syntyi poika Wolf Rüdiger vuonna 1937.

Hess otti osaa vuonna 1923 Hitlerin epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen ja joutui vankilaan. Siellä hän auttoi Hitleriä Mein Kampfin (Taisteluni) kirjoittamisessa. Vapauduttuaan Hess alkoi työskennellä Hitlerille tämän yksityissihteerinä ja sai SS-kenraalin arvon vuonna 1932. Vuonna 1933 Hessistä tuli salkuton valtakunnanministeri ja 21. huhtikuuta 1933 Hitler nimitti Hessin kakkosmiehekseen kansallissosialistisessa puolueessa. Hess tultiin myöhemmin tuntemaan ”Johtajan seuraajana”. Toisen maailmansodan sytyttyä 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti puheessaan valtiopäiville Hessin seuraajakseen, mikäli hänelle sattuisi jotakin taistelussa.

Rudolf Hess profiloitui 1930-luvulla ”maltillisena kansallissosialistina”, minkä johdosta hänestä tuli ulkomailla hyvin suosittu. Hitler lähetti Hessin mielellään isännöimään erilaisia ulkovaltojen edustajille pidettyjä vastaanottoja. Yhtä mielellään hän lähetti Hessin ulkomaille erilaisiin neuvottelutehtäviin.

Lento Skotlantiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessin lentokoneen hylky, Bonnyton Moor, Skotlanti, 10. toukokuuta 1941.

Eräs toisen maailmansodan merkillisimpiä tapahtumia sattui 10. toukokuuta 1941, kun Hess lensi Messerschmitt Bf 110 -koneella Isoon-Britanniaan tapaamaan Hamiltonin herttuaa. Koneeseen tuli vika, ja laskuvarjolla pelastautunut Hess laskeutui Floorsin maatilalle Eagleshamiin, Glasgow’n eteläpuolelle.[1]

Hess halusi lentää Skotlantiin neuvotellakseen Hamiltonin kanssa rauhasta Saksan ja Britannian välillä. Hän ei halunnut keskustella suoraan Winston Churchillin ja tämän hallituksen kanssa. Hessin ehdotus oli, että Saksa voisi suojella brittiläistä imperiumia, jos tämä ei asettuisi Saksan tielle Manner-Euroopassa.lähde?

Brittiläisille selvisi pian Hessin kummallisesta käytöksestä ja mahdottomista ehdotuksista, että tämä oli liikkeellä omin päin eikä virallisesti edustanut Saksaa. Hitler levitti ympäri Saksaa sanaa, että Hess oli tullut hulluksi ja toimi yksityisesti.[1] Martin Bormannista tuli Hessin seuraaja.

Hess vangittiin. Sota-ajan hän oli vangittuna Lontoon Towerissa.[1]

Spandaun vanki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf Hess 24. marraskuuta 1945.

Sodan jälkeen Hessiä syytettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet vapautettiin syytteistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikossyytteistä, mutta katsottiin kuitenkin syylliseksi hyökkäyssodan suunnitteluun ja rikoksiin rauhaa vastaan.[1]

Hess sai elinkautisen vankeustuomion, jonka hän kärsi Spandaun vankilassa. Hänet tunnettiin siellä yksinkertaisesti vankina numero seitsemän. Hess osoitti vankeusaikanaan yhä enenevässä määrin omalaatuisia, osin selvästi vainoharhaisia piirteitä, jotka tekivät hänestä epäsuositun sekä vartijoiden että muiden vankien keskuudessa. Hess kieltäytyi kaikesta työnteosta, koska se oli hänen arvonsa alapuolella. Hän ei myöskään suostunut ottamaan osaa vankilan jumalanpalveluksiin. Hess valitti alati mitä erilaisimpia ruumiillisia vaivoja, jotka hänen vankitoverinsa tulkitsivat joko teeskentelyksi tai psykosomaattisiksi vaivoiksi. Lisäksi Hess väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Hän kieltäytyi myös kategorisesti ottamasta vastaan vierailijoita. Vasta vuonna 1969, jolloin Hess oli hoidettavana sairaalassa, hän tapasi vaimonsa ja lapsensa – ensi kertaa sodan jälkeen.lähde?

Vuonna 1966 Spandausta vapautettiin Baldur von Schirach ja Albert Speer ja Hessistä tuli paikan ainoa vanki yli kahdeksi vuosikymmeneksi. (Erich Raeder ja Walter Funk, jotka myös oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen, oli vapautettu terveydellisistä syistä, Raeder 1955 ja Funk 1957.) Hess oli luultavasti maailman tarkimmin vartioitu vanki – häntä vartioi samaan aikaan jopa sata liittoutuneiden sotilasta, jotka tulivat vuorokuukausin Isosta-Britanniasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Ranskasta.

Rudolf Hess istumassa eturivissä toisena vasemmalta.

Yksin jäätyään Hess sai tosin eräitä erioikeuksia. Hänen selliään ei enää lukittu, joten hän pääsi vapaasti saniteettitiloihin ja vankilan kirjastoon. Hän sai lisäksi oman vedenkeittimen, jolla pystyi keittämään itselleen teetä ja kahvia haluamaansa aikaan. Vartijoiden mukaan hänen mielenterveytensä järkkyi yhä enemmän vuosien aikana, ja hän menetti suurimman osan muististaan.

Hess anoi usempaan kertaan armoa, mutta armonanomukset kariutuivat aina Neuvostoliiton vastustukseen.[1] Useat poliitikot, joita ei mitenkään voida syyttää natsisympatioista – kuten Winston Churchill – tuomitsivat Hessin pitämisen vankeudessa. 1980-luvulla yhä useammat poliitikot ja kirkolliset edustajat alkoivat vaatia Hessin vapauttamista – osin humanitäärisistä syistä, osin siksi, että hänestä pelättiin tulevan uusnatsien marttyyri. Hess oli natsi-Saksan eräs tärkeimmistä miehistä heti Hitlerin jälkeen. Liittoutuneet pelkäsivät Hessin paljastavan liittoutuneita koskevia arkaluontoisia ja salassa pidettäviä tietoja julkisuuteen, kuten mm. Churchillin suunnitelma Skandinavian valloituksesta Suomen aseman turvaamisen nimissä.[2] Vuonna 2017 on aiottu julkistaa Hessin paperit, mutta tästä on Britanniassa uutisoitu, että liittoutuneet siirtäisivät vielä papereiden julkaisua.[3] Liittoutuneiden antaman tiedotteen mukaan, Hess olisi tehnyt itsemurhan 93-vuotiaana.[4]

Hessin kuoleman jälkeen eurooppalaiset uusnatsit kokoontuivat ”muistomarssille” Wunsiedeliin, jonne Hess oli haudattu. Mielenosoituksia on ollut joka vuosi Hessin kuolinpäivänä. Ne olivat kiellettyjä Wunsiedelissä 1991–2000, jolloin uusnatsit marssivat muissa Saksan kaupungeissa ja muun muassa Hollannissa ja Tanskassa. Vuodesta 2001 uusnatsit ovat jälleen saaneet kokoontua Wunsiedeliin, ja marssiin osallistui yli 5 000 uusnatsia vuonna 2004.[5] Nämä ovat olleet suurimpia natsien mielenosoituksia Saksassa sitten vuoden 1945. Tästä syystä johtuen heinäkuussa 2011 Hessin ruumis poistettiin haudasta ja polttohaudattiin; tuhkat siroteltiin mereen omaisten läsnäollessa.

Teorioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessin elämää koskeneita värikkäitä teorioita on liikkunut vuosien mittaan.

Anthony Mastersin kirjan The Man Who Was M: The Life of Charles Henry Maxwell Knight mukaan Hessin lento Isoon-Britanniaan oli James Bond -kirjailija Ian Flemingin kehittämä ansa (Fleming toimi tuolloin Britannian tiedustelupalvelussa). Masters myös väitti, että Hess valitsi lentonsa päivän astrologinsa suositusten mukaan.lähde?

Erilaiset salaliittoteoriat taas ovat väittäneet, että Spandaun vanki ei ollutkaan Hess vaan kaksoisolento. Tätä perustellaan sillä että Neuvostoliitto olisi halunnut Hessin pysyvän vankilassa, koska näin he saivat ainakin näennäisesti pysyvän jalansijan Länsi-Berliinissä, minkä taas sanottiin olleen heille poliittisesti hyvin merkittävä asia. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Rudolf Hess: 1894-1987: The Inmate of Spandau's Last Wish 1987. Time.
  2. Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä, 2005 (ruots. Finland i stormens öga, 2004).
  3. Erkki Hautamäki: Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia Res. majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäen esitelmä yleisokeskusteluineen Kasvihuoneilmiössä, http://khiforum.fi/. 29.5.2010. BBC.
  4. Richard Overy: The Forgetful Rudolf Hess Nuremberg: Nazis On Trial. 2009. BBC.
  5. Bundesrichter bestätigen schärferes Strafrecht für Neonazi-Aufmärsche 2004. Spiegel. (saksaksi)
  6. Stuart Gordon: Suuri huijausten kirja, luku Rudolf Hess
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf Hess.