Konstantin von Neurath
Wikipedia
Konstantin von Neurath (s. 2. helmikuuta 1873 Kleinglattbach Vaihingen an der Enz (Württemberg); k. 14. elokuuta 1956 Enzweihingen (Württemberg)) oli saksalainen poliitikko, joka toimi enimmän osan aikaa Kolmannessa valtakunnassa. Vuodesta 1932 vuoteen 1938 hän toimi valtakunnan ulkoministerinä, vuodesta1939 vuoteen 1941 Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin käskynhaltijana nykyisessä Tšekissä.
Vapaaherra von Neurath syntyi aatelissukuisen kartanonomistajan perheeseen 1873. Opiskeltuaan oikeustiedettä Tübingenin ja Berliinin yliopistoissa ja valmistuttuaan lakitieteen tohtoriksi hän asettui Württembergin oikeuslaitoksen palvelukseen vuonna 1892.
30. toukokuuta 1901 hän meni Stuttgartissa avioon Marie Auguste Moser von Filseck (1875–1960) kanssa. Avioliitosta syntyivät lapset Konstantin (s. 1902) ja Winifred (s. 1904).
Vuonna 1901 von Neurathista tuli lainoppinut asessori Saksan keisarikunnan ulkoasianministeriöön Berliiniin. Vuonna 1903 hänestä tuli Lontoon varakonsuli, asema, jonka hän säilytti vuoteen 1908. 1909 hänestä tuli attašea Lontoon suurlähetystössä. Vuonna 1914 hän vaihtoi asemapaikkansa Turkin tuolloiseen pääkaupunkiin Konstantinopoliin, jossa hänestä tuli lähetystöneuvos. Tässä asemassa hän toimi vuoteen 1916. Hän otti myös aktiivisesti osaa ensimmäiseen maailmansotaan württembergiläisen jalkaväkirykmentin reservin upseerina.
1917 von Neurath vetäytyi omasta toivomuksestaan diplomaattisesta palveluksesta. Hänestä tuli Württembergin hallituksen päämies, ja hän sai Württembergin kuninkaallisen kamariherran arvonimen.
13. joulukuuta 1919 hän palasi valtakunnanpresidentti Friedrich Ebertin suostumuksella takaisin diplomaattiselle uralla. Hänestä tuli Saksan Kööpenhaminan suurlähettiläs. Vuodesta 1921 vuoteen 1930 hän toimi lähettiläänä Roomassa, vuodesta 1930 vuoteen 1932 hän toimi lähettiläänä vanhassa asemapaikassaan Lontoossa.
Jo ulkoministeri Gustav Stresemannin kuoltua 1929 valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg olisi halunnut nimittää von Neurathin valtakunnan ulkoministeriksi. Nimitys ei kuitenkaan ollut tuolloin mahdollinen, koska valtakunnanhallitukselta puuttui valtiopäivien parlamentaarinen tuki. 1932 von Neurath toimi ulkoministerinä sekä Franz von Papenin éttä Kurt von Schleicherin hallituksissa.
Von Neurath edusti viranhoidossaan konservatiivista ja kansallismielistä ulkopolitiikkaa, joka pyrki Versaillesin rauhansopimuksen mitätöimiseen. Adolf Hitlerin tultua valtakunnankansleriksi 30. tammikuuta 1933 hän antoi von Neurathin pitää edelleen ulkoministerin virkansa. Hitlerin mielestä kokenut von Neurath, jolla oli runsaasti kansainvälisiä suhteita ja jota arvostettiin kansainvälisesti, antoi hänen uudelle hallitukselleen arvovaltaa ja painoarvoa. Käytännössä von Neurathin toimintavapautta kuitenkin rajoitti Joachim von Ribbentropin taustalla toiminut "Büro Ribbentropp".
1937 von Neurath liittyi NSDAP:hen ja sai SS-ryhmänjohtajan arvon. 4. helmikuuta 1938 hän kuitenkin joutui jättämään ulkoministerin paikkansa jouduttuaan Hitlerin epäsuosioon n.k. Blomberg-Fritsch -kriisin myötä. Hän kuitenkin säilytti asemansa hallituksessa salkuttomana ministerinä aina 30. huhtikuuta 1945 asti.
Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian 15. maaliskuuta 1939 von Neurathista tuli Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltija. Hän oli vastuussa muiden muassa tšekkien poliittisen elämän tukahduttamisesta ja Nürnbergin rotulakien käyttöönottamisesta protektoraatin alueella. Adolf Hitlerin mielestä von Neurath oli kuitenkin lepsu ja aikaansaamaton. Hän lomautti tämän vuonna 1941 ja nimitti tämän sijaiseksi kovaotteisen Reinhard Heydrichin. Heydrichin murhan jälkeen 1942 protektoraatin johdon sai Kurt Daluege ja tämän muodollisen eron jälkeen vuonna 1943 Wilhelm Frick. Korvaukseksi von Neurath sai SS-Obergruppenführerin arvon, mikä vastasi armeijan kenraalia.
6. toukokuuta 1945 ranskalaiset joukot vangitsivat von Neurathin ja luovuttivat hänet Nürnbergin sotarikostuomioistuimelle. 1946 hänet tuomittiin syylliseksi "salaliitosta maailmanrauhaa vastaan, rikoksista rauhaa vastaan, hyökkäyssodan suunnittelusta ja valmistelusta, sotarikoksista sekä rikoksista ihmiskuntaa vastaan" 15 vuodeksi vankeuteen. 6. marraskuuta 1954 hänet vapautettiin terveydellisistä syistä Spandaun vankilasta Berliinissä.
