Ernst Kaltenbrunner
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
| Ernst Kaltenbrunner | |
|---|---|
| Syntynyt | 4. lokakuuta, 1903 |
| Kuollut | 16. lokakuuta, 1946 |
Ernst Kaltenbrunner (4. lokakuuta 1903 – 16. lokakuuta 1946) oli Kansallissosialistisen Saksan turvallisuusjohtaja ja RSHA:n päällikkö. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Obergruppenführer.
Lakimiehen poika Kaltenbrunner syntyi ja vietti lapsuutensa Itävallassa. Hän opiskeli isänsä ammatin ja valmistui Grazin yliopistosta 1926. Sen jälkeen hän työskenteli lakimiehenä Linzissä ja Salzburgissa. Ernst Kaltenbrunner oli pitkä mies, yli kaksimetrinen.
Kaltenbrunner liittyi Kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja Itävallan SS-joukkoihin vuonna 1932. Hän toimi kahdeksannen SS-divisioonan Gaurednerinä (alueen puhemies) ja Rechtsberaterina (lakiasianneuvoja).
Tammikuussa 1934 Engelbert Dollfussin hallitus vangitsi Kaltenbrunnerin ja tämän puoluetovereita lyhyeksi aikaa Kaisersteinbruchin keskitysleirille. Myöhemmin hänet pidätettiin uudelleen epäiltynä Dolfussin salamurhasta. Syytteistä luovuttiin, mutta Kaltenbrunner tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi osallistumisesta salaliittoon.
Vuoden 1935 puolesta välistä Kaltenbrunner toimi Itävallan SS:n johtajana. Hän avusti Anschlussissa 1938. Hitler ylensi hänet SS Brigadeführeriksi samana päivänä kun Itävallan miehitysoperaatio oli saatettu päätökseen. 11. syyskuuta, 1938 hänestä tuli SS Gruppenführer ja huhtikuussa 1941 poliisivoimien ylipäällikkö.
30. tammikuuta 1943 hänet nimitettiin RSHA:n päälliköksi korvaamaan kesäkuussa 1942 salamurhattu Reinhard Heydrich. Tässä tehtävässä hän pysyi sodan päättymiseen asti.
Kaltenbrunnerin asema vahvistui sodan loppua kohden, erityisesti Hitlerin murhayrityksen 20. heinäkuuta 1944 jälkeen. Hänen välinsä tiivistyivät Hitleriin ja kerrotaan esimerkiksi Heinrich Himmlerin pelänneen häntä. 9. joulukuuta 1944 Hitler myönsi hänelle Rautaristin ja hän sai SS Obergruppenführerin arvon.
Kaltenbrunner ei pystynyt osallistumaan Nürnbergin oikeudenkäyntiin marraskuussa 1945, koska hän oli saanut vakavan sairaskohtauksen muutamia päiviä ennen oikeudenkäynnin alkua. Kaltenbrunner saapui lopulta oikeudenkäyntiin pyörätuolia käyttäen joulukuussa 1945. Nürnbergin oikeudenkäynnissä hänet todettiin syylliseksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja hänet tuomittiin kuolemaan. Kaltenbrunner hirtettiin kello 1.40 16. lokakuuta 1946.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst Kaltenbrunner Wikimedia Commonsissa- Jewish virtual library
- Venäjän federaation valtionarkisto: hirtetty Ernst Kaltenbrunner
|
Kuolemaan tuomitut: Martin Bormann | Hans Frank | Wilhelm Frick | Hermann Göring | Alfred Jodl | Ernst Kaltenbrunner | Wilhelm Keitel | Joachim von Ribbentrop | Alfred Rosenberg | Fritz Sauckel | Arthur Seyss-Inquart | Julius Streicher |
|
Vankeuteen tuomitut: Walther Funk (elinkautinen) | Rudolf Hess (elinkautinen) | Erich Raeder (elinkautinen) | Baldur von Schirach (20 v.) | Albert Speer (20 v.) | Konstantin von Neurath (15 v.) | Karl Dönitz (10 v.) |
|
Syyttömiksi todetut: Hans Fritzsche | Franz von Papen | Hjalmar Schacht |
Sivulta puuttuu